REHELLISESTI: Mistä tai kenelle SINÄ olet kateellinen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja 7thHeaven
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
On, koska jos ihminen ei tunne edes hyväntahtoista kateutta, niin ihmettelen kovin.

Mitä on hyväntahtoinen kateus? Onko kateus muuten jotenkin pahantahtoista... eikai.

No, en keksi mitään asiaa/ihmistä/ylipäätään MITÄÄN mistä olisin tuntenut kateutta.

Vai lasketaanko tällainen, että olin äsken baarissa ja olisin mielelläni jäänyt sinne, mutta pitikin tulla jo kotiin. Olisinko nyt siis kateellinen niille, jotka pystyivät sinne vielä jäämään? Vai siis mitä. Olen kylläkin nyt oikein tyytyväisenä kotona enkä tosiaan keksi, että hetken mielessä häivähtänyt ajatus siitä, että olisi kiva viettää iltaa pidempäänkin olisi ollut kateutta. Eikö tuollaista kutsuta hetkelliseksi toiveeksi?
 
[QUOTE="vieras";26254562]Vakituinen työpaikka omalta taideteolliselta alalta, toisen palkkaamana+ lomilla+ kunnon korvauksilla,tästä alle 10 000 ihmisen pikku maaseutukylästä. Semmosesta työpaikasta olisin kateellinen ;)[/QUOTE]

Miltei sama täällä! Ala vain toinen, mutta tää herättää mussa jatkuvasti kateutta. Taitaa vain jäädä haaveeksi tässä maaseutukylässä, jossa paikat menevät lähinnä suhteilla ja muulla ei niin olennaisilla seikoilla. Maisemanvaihdos edessä!
 
Olen kateellinen ihmisille joilla on ihana tukiverkko ympärillä AINA auttamassa iloisin mielin. Olen myös jollakin tavalla kateellinen niille jotka uskaltautuvat heittäytyä menemään elämässä ilman taloudellista vastuuta.
 
Omakotitalossa asuville ja sen asumiskustannusten jälkeen vielä hyvin pärjääville...ikää 37 ja kohta taitaa olla myöhäistä hankkia omistusasuntoa...mikäli en nyt piakkoin löydä sitä oikeaa jonka kanssa jakaa asuntolaina..yksin ei tohi vaikka ehkä saattaisi johonkin summaan mahkuja ollakin.
 
Omakotitalossa asuville ja sen asumiskustannusten jälkeen vielä hyvin pärjääville...ikää 37 ja kohta taitaa olla myöhäistä hankkia omistusasuntoa...mikäli en nyt piakkoin löydä sitä oikeaa jonka kanssa jakaa asuntolaina..yksin ei tohi vaikka ehkä saattaisi johonkin summaan mahkuja ollakin.

Ei se ole iästä kiinni, milloin hankkia omistusasuntoa :)
En tiedä mistä päin olet, mutta aina kannattaa käydä keskustelemassa eri pankeissa...
 
Niitä, joille suku on voimavara eikä rasite.

Niitä, jotka voivat joka ilta nukahtaa rakastamansa ihmisen viereen.

Ja turhamaisena: niitä, jotka voivat syödä mitä vain lihomatta grammaakaan. :D
 
Jollain lailla olen kateellinen niille, jotka ovat raskaana tai joilla on vauva.
En haluaisi enää olla raskaana, mutta silti jotenkin kadehdin, kun odottavat saavat tuntea ne potkut ja vauvan liikehdinnän. Ja sit ne saa sen pikkuruisen vauvan. Yhyyyy. Mulla on ikuinen vauvakuume.

Jospa minun ei kauaa tarvitsisi odottaa, että pääsen mummuksi. :)
 
Mä en kans osaa olla kateellinen kenellekään mistään.
On asioita, jotka voisi olla paremmin tai joita voisi olla enemmän, että olisin vielä nyikyistäkin tyytyväisempi.
Mutta en mä osaa niistä olla kenellekään nimenomaan yksilöidysti kateellinen. Silloin niitä ehkä kutsutaan vain haaveiksi tai unelmiksi, ei kateudeksi.
 
Joidenkin ihmisten älyä olen joskus "kadehtinut", ajatellut että olisipa itsekin noin älykäs ja vielä osaisi käyttää sitä oikein.
Lisäksi joskus tulee pistoja sydämeen kun miettii että joku toinen saa viettää aikaa mulle läheisen ihmisen kanssa ja mä en. Se on kyllä ehkä enemmän surua, mutta se katkera vivahdus ehkä kateutta?

Muista asioista en ole kadehtinut millään tasolla, en mieti toisten ihmisten ulkonäköä, materiaa, perhettä jne sillä tavalla. Ne vaan on.
 
Olen varmaan todella outo, kun en saa päähäni ketään tai mitään kadehdittavaa :O Mikä minua vaivaa! Olen kahden lapsen onnellinen yksinhuoltaja. Ihanat lapset, ystävät, ja sukulaiset, vakituinen työ, josta nautin, paras mahdollinen koti parhaassa mahdollisessa paikassa. En kertakaikkiaan keksi, mistä voisin olla kateellinen =)
 
Vaikka paljon muita vikoja on, niin kateellinen en ole mistään kellekään. Mä ajattelen asiat niin, että pystyn saavuttamaan täysin samat asiat kuin muutkin jos haluan -> ei syytä kadehtia.

Ja on siinä sekin, että taidan olla niin itsekeskeinen etten edes kiinnitä huomiota tarpeeksi toisten elämään kyetäkseni sitä kadehtimaan..
 
Minäkin kadehdin niitä, joilla on sellainen työ josta pitävät ja työn tekeminen ei ole pakkopullaa.

Lisäksi hetkellisesti kadehdin saman ikäisiä, jotka ovat saavuttaneet elämässään yhtä sun toista.. väkisinkin sitä miettii että miksi minä en ole vielä tehnyt sitä ja tätä? Eräs työkaveri matkusti kesälomalla omatoimimatkan yhteen kaukokohteeseen, kiersivät ympäri maata ja koko loma oli oikea seikkailu. Samaan aikaan itse olin kotona, vaikka a. minulla olisi ollut yhtä pitkä loma b. olisi ollut rahaakin samanlaiseen matkaan, mutta c. en vaan saa koskaan aikaiseksi mitään tuollaista.
 
Niitä, joille suku on voimavara eikä rasite.

Niitä, jotka voivat joka ilta nukahtaa rakastamansa ihmisen viereen.

Ja turhamaisena: niitä, jotka voivat syödä mitä vain lihomatta grammaakaan. :D

Tässäpä aika kattavasti minunkin kateusaiheet :D
Tietty ne, joilla on nettotulot vuodessa about 30t ja yli, mielekkäässä työssä, välillä aiheuttaa mulle näppyjä...toki rahalla ei kaikkea saa mut kyllä se helpottaa monia asioita...
 
Kadehdin naisia jotka ovat unelma-ammatissaan, viihtyvät siinä ja vielä tienaavatkin hyvin.

Jonkin verran myös kadehdin heitä joilla on velaton asunto meidän kaupunginosassamme.
 
Mä olen tällä hetkellä kateellinen vähän kaikesta.
Jos näitä asioita voi kateudeksi sanoa.
Haluaisin lisää lapsia, hyvine pätodennäköistä, joten välillä kadehdin heitä kenellä on.
Haluaisin omistusasunnon, ei onnistu, kadehdin asunnon omistajia.
Muilla tuntuu isovanhemmat / kummit suorastaan taistelevan, koska saavat lapsen kylään, meillä ei kukaan ole kiinnostunut.
Lisäksi tuntuu, että tuntemieni lasten vanhemmat, saavat kiitettävästi myös taloudellista apua isovanhemmilta (ostava esim tarpeellisia juttuja lapselle), minulla ei.
Kadehsin heitä, joilla isä osallistuu lapsen elämään, harmittaa vietävästi lapsen puolesta.
Kadehdin niitä, joilla on aikaa itselleen.
Kadehdin niitä, joiden ei koko ajan täydy olla vastuussa kaikesta.
Ja nyt kadehdin vielä niitäkin, joita äitienpäivänä muistetaan.
Oliko tarpeeksi pitkä lista :D
 

Yhteistyössä