Riita

[Ninni]

Olen peloissani siitä mitä rakkaani sanoi riidan aikana viikko sitten. En edes muista mistä riita alkoi. Siinä tuli sanotuksi pahasti. Minä sanoin (kadun sitä) että etsi sitten joku mieluisampi ja itsellesi sopivampi. Mieheni vastasi että etsin heti kun ehdin mutta nyt en ehdi, ei ole aikaa.
Nyt en oikein osaa enää olla. Sanoin hänelle myöhemmin etten millään voi jäädä odottelemaan että hän ehtii etsiä uuden naisen. Hän sanoi vain että älä viitsi puhua p-kaa. Hän on kyllä nyt paljon varautuneempi kuin aikaisemmin. Voiko tätä vielä korjata?

 

[Tuula]

Kuulostaa ihan normaalilta riidalta, jonka aikana tulee sanottua sellaistakin, mitä ei tarkoita todella. Yleensä ne sanomiset käydään läpi myöhemmin ja pyydetään anteeksi. Kannattaa ottaa se riita puheeksi uudelleen ja tarkistaa ne sanotut asiat.

 

[tarkoitus]

Arvasin tuolla toisessa ketjussa väärin, ja ap suuttui, joten tässä haluan korostaa, että tämä on vain minun mielipiteeni, ja siitä ei kannata olla liian huolissaan.

Mutta: olen sitä mieltä, että miehen kanssa ei kannata liikaa näyttää tunteitaan.
Eli jos koitat miettiä jotain muuta ja olla ihan kuin et oliskaan, niin aikanaan selviää oliko mies tosissaan vai ei.
Hän saattaa jopa yrittää itse paikata välejänne, jos lakkaat mainitsemasta riidan aikana sanotuista asioista.

Minusta tuo ""älä viitsi puhua paskaa"" on kuitenkin todella rumasti sanottu. Kuvitteleeko mies kenties olevasi jotenkin sinun ja riitanne yläpuolella?
Minun ex- mies harrasti tuota, eli kun riita meni hänen verbaalisten kykyjensä ulottumattomiin , hän sanoutui asiasta irti julistamalla minun puheeni pelkäksi paskanjauhamiseksi.

Kuka tahansa olisi silti kärpäsenä katossa ollessaan nähnyt, että mieheni osallistui riitaan ihan yhtä innokkaasti kuin minäkin, aina siihen asti kunnes häneltä loppui sanalliset eväät kesken, jolloin kaikki olikin yhtäkkiä täysin typerää.

Minusta riidan aikan sanotut asiat pitäisi aina saattaa päätökseen, mikään ei ole hirveämpää kuin ilmassa roikkuvat loukkaukset.
Joskus tuntuu että erityisesti miehen on vaikea käsittää sitä,
että vaikka riita onkin jo ohi, niin loukkaukset ovat silti niinkauan voimassa kunnes ne perutaan konkreettisesti sanomalla ne ääneen ja kumoamalla.

MInä aikanaan jouduin eroamaan ukostani, koska vuosien varrella jäi niin monta loukkausta ja riitaa ilmaan roikkumaan.
Ja aina juuri tuo sama ""no älä viitti taas alottaa tuota paskan jauhamista"", kun kysyin esim. että tarkoittiko hän tosissaan jotain mitä sanoi tms. En vain kykene siihen, että joku on sanonut minua paskanjauhajaksi tai ääliöksi, ja silti pitäisi olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. MInähän olisin täysi kynnysmatto silloin, ja oikein opettaisin toiselle että minulle saa sanoa ihan mitä haluaa ja silti ollaan kavereita.

 

[tarkoitus]

Jatkan vielä sen verran että selvennän mitä tarkoitin sillä että miehen kanssa ei pidä näyttää tunteitaan liikaa, eli:

Erottuani edellisestä ja aloitettuani uuden suhteen, olen todennut että yksikään mies ei ole kuitenkaan loppujenlopuksi niin hirveän erilainen noissa asioissa. Eli parasta on kun välttelee riitaa viimeiseen asti yleensäkin, koska miehen tapa riidellä on aina kuitenkin sama.

Mitä vähemmän menee kulloisenkin vitutuksen perässä riitelemään, sen parempi. Eli se kuuluisa yön yli nukkuminen yleensä on ihan hyvä keino.

 

[Wolmis]

No olette sitten onnistuneet riidellessänne möläyttämään hölmöyksiä toisillenne. Teille kummallekaan ei jäänyt riidasta hyvä maku suuhun, ja kun aloitit asian uudelleen ei miestäsi oikein huvittanut jatkaa. Sitäpaitsi, jos minulle naiseni sanoisi juuri nuo sanat ""en millään voi jäädä odottelemaan että hän ehtii etsiä uuden naisen"", voisin jopa käsittää niin, että pistähän töpinäksi sen etsintäsi kanssa!

Joka tapauksessa riidasta tulee aina sieluun haava, joka vaatii aikaa parantua, tai asiallisen keskustelun salvaa. Ehkäpä yritit juuri sitä uudella keskustelunavauksellasi, mutta joko oli miehellesi liian aikaista puhua asiasta uudelleen, tai sitten avaustyylisi kaipaisi kenties viilausta. Jos suhteenne on muuten kunnossa, tervejärkiseen mieheen voisi upota vaikka seuraava avaus: ""Kulta, meillä oli kamala riita, ja olen todella pahoillani siitä mitä tuli silloin sanottua. Minä rakastan sinua ja toivon, että me voitaisiin sopia se juttu. Jos sinusta tuntuu, että tarvitset aikaa miettiä sitä vielä niin se on okei. Mutta sitten kun sinusta tuntuu siltä, niin minä olen valmis sopimaan sen. Sinä olet minulle tärkeä, enkä halua luopua sinusta.""

Sitten on sinun aika jatkaa normaalia elämää ja antaa hänen lähestyä sinua omassa tahdissaan. Tärkein asia on, että osoitat laskeneesi aseesi ja hierovasi sovintoa tosissasi, sekä arvostavasi häntä. Ei niin, että yrität vielä kerran voittaa riidan, sillä silloin se ei lopu ennen kuin suhteenne on loppunut.

W.

 

[Satu]

Ihan väistämättä rupesi hymyilyttämään! He hee! Kuin omasta elämästäni, jossa on miljoona kertaa sanottu hirmu pahasti ja pahemminkin, mutta yhtä rajusti myös rakastettu ja rakasteltu.

""etsi sitten joku mieluisampi ja itsellesi sopivampi.""
Paskapuhetta, eli tuskin sanomaasi tarkoitit. Marttyyri asenne. Silloin, kun itse sanon noin, toivon aina, että siihen vastattaisiin, että: ""enkä etsi, kun tahdon sinut"". Tosin riidan aikana sellaista vastausta on turha odottaa.

""etsin heti kun ehdin mutta nyt en ehdi, ei ole aikaa.""
He hee Eli suomeksi: ""Enkä etsi eikä huvita etsiä!""

""en millään voi jäädä odottelemaan että hän ehtii etsiä uuden naisen.""
Marttyyriasenne edelleen, sillä tiedät, ettei miehesi mitään etsi.
""älä viitsi puhua p-kaa.""
Eli: ""Mitä sinä oikein höpötät? Miksi minä ketään etsisin, kun enhän tahdo muita kuin sinut.""

Kannattaisiko sopia riita? Ja hellillä sanoilla?

 

[Helinä]

Asian vierestä mutta edellistä kommenttia sivuten: En ymmärrä tätä mentaliteettiä että mies ei saa parisuhteessa olla sitä ja tätä ja nainen ei saa näyttää liikaa tunteitaan jne. Miten te ihmiset kuvittelette voivanne elää pitkässä parisuhteessa esittämällä jotakin muuta kuin mitä olette? Miten toinen voi rakastaa sinua kun ei edes tiedä millainen oikeasti olet, mitä ajattelet ja mitä tunnet. Kamalan ahdistava ajatus että joutuisin kumppanilleni jatkuvasti sensuroimaan itseäni. Enkä pitäisi siitäkään ajatuksesta että tietäisin hänen pohtivan koko ajan mitä uskaltaa minulle sanoa ja miten pitää olla. Kyllä meillä tullaan ihan hyvin toimeen olemalla omia itsejämme. Mielestäni paras keino selvitä naisen ja miehen välisestä erilaisuudesta on kääntää se huumoriksi. Jos siihen ei kykene, on suhde jo muutenkin vinksallaan.

 

[samaa mieltä]

Olipas hyvä kommentti.
Ja itse asiassa, eihän nuo nyt niin kamalan rumasti ole sanottu. Kyllä itse kukanenkin päästelee riidan aikana sammakoita suustaan.

 

[Ninni]

Aikaa on kulunut, riita unohtunut. Tai ei unohtunut, mutta hautaantunut. Sitä ei sovittu, ohitettiin vain. Niin meillä aina tehdään. Eilen posahti taas, nyt sitten toisesta asiasta. Samalla tavalla on nyt paha olo ja taas näyttää siltä että ohitetaan ja jatketaan.
Näinkö se muillakin menee? Ei suuria sovintoja, vähän aikaa huudetaan ja sitten jatketaan. Tällä kertaa minä huusin (aiheesta) ja mies vain kuunteli. Paha mieli kuitenkin molemmilla.

 

[meillä....]

Meillä riidat aina sovitaan. mutta tuo teidän riitä oli ihan normaalia luokkaa...paljon pahemmin meillä on tapeltu ja sonottu mm.
-etsi sitten parempi
-etsi vaikka huora, sen varmaan saat tyydytettyä ku mua et saa
-oksettaa ajatuskin seksistä sun kanssa
-mee hoitoon
-oot sairas
-meidän avioliitolla ei oo mitään mahiksia

jne... vois jatkaa vaikka kuinka. Mutta sanomiset sovitaan, pyydetään anteeksi ja niistä ja sanomisten 'oikeista' merkityksistä kans jutellaan. Kun toinen loukkaantuu ja sanoo pahasti usein toinen vastaa samalla mitalla...vaikka kumpikaan ei tarkoittas mitään pahaa (muutaku hetkellisesti)

Riippuu varmaan parisuhteessa ohitetaanko riidat vai sovitaanko ja jutellaan.... meillä ollaan tosi ilkeitä ja sovitaan joillaki toisilla pienemmät sanomiset ainakin vaan ohitetaa...

 

[TN]

Meillä on päästelty samanlaisia sanoja suusta vaikka kuinka paljon, mutta meillä menetellään aina niin että sovitaan heti kohta ja pyydetään anteeksi.

Tai jos olen tarkka niin poikaystäväni ei ole mitään noin radikaalia sanonut, kun taas minulta tulee vaikka mitä sanottua kun olen suuttunut.

Ehkä kuitenkin tällainen sanominen on ihan hyvä asia, sillä onhan se parempi huutaa kuin että ottaisi nyrkit esiin. Joten elä ole niin huolissas. Riitely on normaalia, mutta kannattaisi opetella sopimaan, sillä ei ole kivaa, jos on pitkän aikaa paha mieli.

 

[Ninni]

En oikein pysty sopimaan. Tuntuu aina siltä että nyt pakkaan laukut ja lähden. Menee pari päivää ennenkuin helpottaa. Aluksi menen ihan hiljaiseksi ja mietin. Mies on niinkuin ei mitään olisi sanottukaan. Käytännön asiat ja pakolliset kuviot kuitenkin puhun. Sitten vähitellen riita liukuu muistoihin. Ne asiat mistä riideltiin eivät poistu, ne tulevat aina esiin. Ne ovat luonteessa ja asenteissa. Siksi ehkä niitä ei edes käsitellä koska molemmat tietävät ettei se auta. Ei jakseta jauhaa. Joskus selitän mitä tarkoitin ja miksi posahdin mutta ei se mene jakeluun. Mies ei selitä koskaan, oikoo joskus käsityksiäni. Molemmilla on kova työstressikin.

 

[ihaa]

Sama täällä, riidat ohitetaan, ei sovita. Meillä useimmat riidat ovat sellaisia että mies syyttää minua milloin mistäkin ja vaikka sanoisikin aiheesta niin tyyli on sellainen uhmaava ja haukkuva. Nämä syytökset ovatkin monesti juuri sellaisia minun luonteelleni kuuluvia mille en voi mitään....Minä loukkaannuun ja suutun, lähden muualle rauhoittumaan, kumpikaan ei puhu ja jossain vaiheessa riita unohtuu.

Sitä tässä vaan mietin että missä vaiheessa se riita ei enää unohdukkaan, missä vaiheessa molemmilta menee hermot lopullisesti...Minähän en luonteelleni mitään voi, ei hänen vaahtoamisensa mitään auta.

 

[tarkoitus]

No se on vain niin, että vaikka toinen tarkoittaa aluksi ihan hyvää, mutta käsittää väärin mitä toinen on sanonut, niin siinä loukkaannutaan puolin ja toisin, ja oikeastaan vain siksi että luullaan toisen tarkoitusperiä pahoiksi.
Siksi kohtuullinen itsesensuuri puolin ja toisin on tarpeen, jotta ehtii edes miettiä miten asian esittäisi, ennenkuin nakkelee kaikki mieleen juolahtavat asiat ilman mitään sensuuria.

Olen huomannut, että jos sensuroin itseäni jonkin verran, niin palkintona on myöhemmin kuitenkin avoimemmat ja ystävällisemmät välit, kun asioista puhutaan aluksi rauhallisemmin, ja tiedostaen toisen erilaisuuskin tunneasioissa.

JA: sitä omana itsenä olemista on kokeiltu kyllä. Toisen on hyväksyttävä ja rakastettava minua sellaisena kuin olen, satoi tai paistoi, ja vaikka sanoisin mitä. Kaikki riidat sensuroimattomana ja puhtaana suoraa kurkkua.
Se ei johtanut muuhun kuin eroon.

Riitely on vähän kuin pankista velan ottoa, sitä ei kannata ottaa jos tietää että ei ole varaa maksaa.

Jokaisesta loukkauksesta ja turhasta itsekkäästä rääkymisestä räpsähtää myöhemmin maksettavaksi lasku siihen ihmissuhteeseen.

 

[MissX]

Kuuleppas nyt, kun tässä kuitenkin on kysymys siitä, että mies ei pysty puhumaan tai sopimaan riitaa jälkikäteen. Miksi jaksat jauhaa, että naisen pitäisi sensuroida itseään? Kyllä minä en ainakaan raivon vallassa (kyllä! rakas mieheni saa minut joskus raivoihini) kykene itseäni sensuroimaan enkä haluaisikaan.
Ja tunnetustihan me naiset sen taidon osaamme; loukata verbaalisesti. Ja on toki ymmärrettävää että myös mies sanoor iidan yhteydessä asioita, joita ei tarkoita. Mutta olen vahvasti sitä mieltä, että näitä riidoissa sanottuja asioita tulee yhdessä käsitellä, ja pyytää anteeksi, jos nämä sanotut sanat jommankumman mieltä painavat.

Liian usein on myös niin, että me naiset osaamme myös anteeksipyynnön taidon, mutta miehemme eivät. Riitaan tarvitaan aina kaksi, mutta sovintoon tarvitaan vieläkin kipeämmin kaksi.