V
vierailija
Vieras
Pakko jonnekin purkaa ja jos vaikka jollain olisi jotain fiksua sanottavaa..
Olemme olleet parisuhteessa jo reilu 4 vuotta. Riitelemma harvoin, mutta sitten kun jotain sanomista, pientäkin, tulee, meillä voi mennä monta viikkoa ihan perseelleen sen takia että emme osaa/pysty käsittelemään asioita.
Mies inhoaa riitelyä, hänen mielestä se ei kuulu hyvään parisuhteeseen. Itseni mielestä se taas todellakin kuuluu, ja pitäisi osata myös riidellä, eihän aina voi todellakaan olla pelkkää ruusuilla tanssimista. Miehen mielestä minä olen aina se joka aloittaa riitelyn; hänhän inhoaa riitelyä. Itse taas olisin sitä mieltä, että pitää pystyä sanomaan jos joku asia mättää. No, tästä kaikesta johtuen meillä on nyt niin, että jos minä loukkaannun jostain / ärsyttää tms . ja tulee riita niin meillä alkaa hirveä mykkäkoulu. Asioita ei selvitetä, enkä enää itsekään ole edes halukas puhumaan asioista jotka hiertää, koska joka kerta se menee siihen, että minä olen ollut väärässä, eikä mies kanna ns. omaa vastuutaan siitä miten tilanteeseen on ajauduttu. Syy on aina yksin minussa, ja mies ei muka ymmärrä mitä teki/ sanoi väärin. En vaan jaksa näitä keskusteluja joista yleensä tulee uusi riita ja mitkä ei johda mihinkään. Näin ollen mykkäkoulu omalta osaltani vaan jatkuu koska minusta tuntuu etten tule todellakaan kuulluksi enkä ymmärretyksi vaan nimenomaan pelkästään vain nujerretuksi.
Ja koska minä olen hiljainen, enkä ollenkaan oma itseni, mies taas vetäytyy myöskin lisää eikä ymmärrä edelleenkään tilannetta. Tätä täydellistä mykkäkoulua voi kestää vaikka kuinka kauan. En vaan itse PYSTY olemaan normaalisti kun asioita ei saada puhuttua läpi. Ja tosiaan tilanne on umpikujassa kun minä en voi puhua asioita läpi, koska siitä tulee uusi riita ja mies ei kuitenkaan ymmärrä ja sitten kun näitä ei puhuta, niin sekin johtaa siihen että etäännymme entistä enemmän toisistamme.
Mitä helvettiä tässä voi tehdä? Rakastamme kyllä toisiamme, mutta on ihan mahdotonta olla parisuhteessa jossa ei saisi koskaan olla riitoja ja kun niitä väistämättä sitten tulee joskus niin niitä ei osata mitenkään käsitellä.
Olemme olleet parisuhteessa jo reilu 4 vuotta. Riitelemma harvoin, mutta sitten kun jotain sanomista, pientäkin, tulee, meillä voi mennä monta viikkoa ihan perseelleen sen takia että emme osaa/pysty käsittelemään asioita.
Mies inhoaa riitelyä, hänen mielestä se ei kuulu hyvään parisuhteeseen. Itseni mielestä se taas todellakin kuuluu, ja pitäisi osata myös riidellä, eihän aina voi todellakaan olla pelkkää ruusuilla tanssimista. Miehen mielestä minä olen aina se joka aloittaa riitelyn; hänhän inhoaa riitelyä. Itse taas olisin sitä mieltä, että pitää pystyä sanomaan jos joku asia mättää. No, tästä kaikesta johtuen meillä on nyt niin, että jos minä loukkaannun jostain / ärsyttää tms . ja tulee riita niin meillä alkaa hirveä mykkäkoulu. Asioita ei selvitetä, enkä enää itsekään ole edes halukas puhumaan asioista jotka hiertää, koska joka kerta se menee siihen, että minä olen ollut väärässä, eikä mies kanna ns. omaa vastuutaan siitä miten tilanteeseen on ajauduttu. Syy on aina yksin minussa, ja mies ei muka ymmärrä mitä teki/ sanoi väärin. En vaan jaksa näitä keskusteluja joista yleensä tulee uusi riita ja mitkä ei johda mihinkään. Näin ollen mykkäkoulu omalta osaltani vaan jatkuu koska minusta tuntuu etten tule todellakaan kuulluksi enkä ymmärretyksi vaan nimenomaan pelkästään vain nujerretuksi.
Ja koska minä olen hiljainen, enkä ollenkaan oma itseni, mies taas vetäytyy myöskin lisää eikä ymmärrä edelleenkään tilannetta. Tätä täydellistä mykkäkoulua voi kestää vaikka kuinka kauan. En vaan itse PYSTY olemaan normaalisti kun asioita ei saada puhuttua läpi. Ja tosiaan tilanne on umpikujassa kun minä en voi puhua asioita läpi, koska siitä tulee uusi riita ja mies ei kuitenkaan ymmärrä ja sitten kun näitä ei puhuta, niin sekin johtaa siihen että etäännymme entistä enemmän toisistamme.
Mitä helvettiä tässä voi tehdä? Rakastamme kyllä toisiamme, mutta on ihan mahdotonta olla parisuhteessa jossa ei saisi koskaan olla riitoja ja kun niitä väistämättä sitten tulee joskus niin niitä ei osata mitenkään käsitellä.
En tiedä, pitää varmaan yrittää saada hänetkin tähän mukaan jos nyt meidän parisuhde vähääkään kiinnostaa.