Riitely välttämätöntä suhteessa

[ei riidoille]

Hejsan!

Olen seurustellut yli puoli vuotta, ja olemme onnellisia. Koska naisen pitää aina pyöritellä ja pähkäillä asioita, mietinkin nyt, että onko riitely/tappeleminen suhteessa välttämätöntä. Emme ole tapelleet vielä kertaallaan, kun ei yksinkertaisesti ole mitään aihetta, mutta mitä sitten kun tulee joku iso asia? Selvitäänkö me siitä? Itse inhoan riitelyä, ja otan riitelyn tosi henkilökohtaisesti (olen varma että erotaan justiinsa sillä hetkellä, ja että toinen ei enää rakasta minua tms), johtunee varmaan lapsuudestani.

Siis, miten teidän parisuhteessa, milloin todella Tappelitte ensimmäisen kerran (mikä aihe), mitä tapahtui?

*pelottaa

 

[S...]

Terve riitely ei oo pahasta =)

 

[Moona]

Meillä kuusi vuotta yhdessä ja kunnon riitaa mistään todellisesta asiasta ei olle vieläkään saatu aikaan. Jotain pientä nyrpistelyä joskus, itse lähinnä olen joskus tuittu, jos olen väsynyt töiden jälkeen ja nälkäinen jne.

 

[N46]

Meillä seurustelua takana 9 kk, eikä mitään riitoja. Ei pienen pienintä erimielisyyttä, ei mitään sellaista asiaa ole tullut eteen. Päin vastoin usein ihmettelemme, miten voimmekin olla niin samaa mieltä kaikesta. En ole kyllä ikinä tavannut miestä, joka on joka suhteessa niin samanlainen kuin minä. Kun ajattelen jotain asiaa, mies ehtii sanoa sen ääneen ja toisinpäin.

Lähinnä meitä huvittaa sitten nämä mies marsista - nainen venuksesta erilaisuudet. "Toi nyt on taas tota miehen/naisen logiikkaa". Minä kun pähkäilen asioita enemmän ja mies on suoraviivaisempi.

 

[kritik]

Meillä seurustelua takana 9 kk, eikä mitään riitoja. Ei pienen pienintä erimielisyyttä, ei mitään sellaista asiaa ole tullut eteen. Päin vastoin usein ihmettelemme, miten voimmekin olla niin samaa mieltä kaikesta.

9 kuukautta on melko lyhyt aika edes tutustua toiseen, kuherruskuukausi loppuu aikanaan ja riitoja voi vielä olla edessä. Samanmielisyys voi johtua myös siitä, että toinen osapuoli mukautuu toisen mielipiteisiin, pyrkii miellyttämään ja hakee hyväksyntää, ei välttämättä ollenkaan siitä, että pohjimmiltaan olisitte kaikesta samaa mieltä. Tuollaista tietysti tapahtuu puolin toisin, kun on rakastunut ja ihailee toista kaikin tavoin...

[/quote]Lähinnä meitä huvittaa sitten nämä mies marsista - nainen venuksesta erilaisuudet. "Toi nyt on taas tota miehen/naisen logiikkaa". Minä kun pähkäilen asioita enemmän ja mies on suoraviivaisempi.[/quote]

"Miehet on Marsista ja naiset Venuksestahan" nimenomaan tukee tuota ajattelutapaa, että naisella on tippaleipäaivot ja miehellä putkiaivot. Olette ajattelutavaltanne erilaisia, minkä olette itsekin huomanneet. Joten ehkäpä olettekin huvittuneet juuri siitä, että kliseinen malli pitää paikkansa.

 

[saara]

Riitely?
Ongelmia tulee, mutta vittuilu on silkkaa vittuilua.
Jokainen voi miettiä itse, miksi "riitelee" puolisonsa kanssa.
Onko syynä valta, paha olo vai oikea syy pystyttää omat rajat myös toisen silmissä. Ja jos syynä on raja, niin auttaako piikittely tai huutaminen, vai voisiko esimerkiksi näyttää muulla tavoin kuka on ja mistä on tehty?

Olen sitä mieltä, että varsinainen riitely kertoo vain jostain, mutta ei se ainakaan mitään auta.
Molemmilla on parisuhteen osapuolina ja toisen tuntien omat keinonsa saada toiselta jauhot suuhun. Apinakin sen oppii laumassa, kuinka toiselta viedään pähkinä suusta. On oma valinta, haluaako niitä keinoja käyttää ja milloin- ja millä hinnalla.

 

[saara]

niin, ja meillä ei riidelty ensimmäisen vuoden aikana.
Syynä oli se, että sitä oli vielä niin rakastunut ettei halunnut riskeerata mitään olemalla erimieltä.
Jälkeenpäin huomaa, että on tullut sinä aikana joustaneeksi asioissa, jotka eivät tunnu omilta. Vaikka silloin sillä hetkellä todella tuntuikin, että tällainenhan minä oikeasti olen. Ikäänkuin esittäisi jotain roolia.
Toisaalta se esittäminen on hyvä asia, koska se on toisen huomioonottamista ja kohteliaisuutta. Vähän kuin että kylässä ei piereskellä, vaikka kukaan ei silti oikeasti kuvittele tai esitä, ettetkö sinä ikinä pieraisisi koskaan. On sääli että se "piereskely" alkaa suhteessa kun on muutama vuosi tunnettu ja toista aletaan pitää itsestään selvyytenä. Vaimon/miehen kuullen sanotaan mitä sattuu, mutta kylässä ollaan sitten näennäisen kiltisti.
Olen sitä mieltä, että aina on jokin keino ratkoa ongelmat, muu kuin jatkuva riitely.
Muuten jokaisesta erimielisyydestä tulee vain yksi erä suurta sotaa, ja sitä sotaa ei voita kukaan.

 

[Jasmine]

En osaa sanoa, mitä mieltä olen, vahvistaako riitely suhdetta vai miten... mun mielestä aika paljon on ollut sitä että joku julkkispariskunta esim. saattaa sanoa että "tämä iso riita vahvisti suhdettamme! Nyt rakastamme toisiamme entistä enemmän!" Eli ehkä tietty joku kunnon riita saattaa sitten puhdistaa ilmapiiriä (niinhän sitä ainakin väitetään) ja ehkä lujittaakin suhdetta, mutta taas toisaalta, jos riitelyä on harva se päivä/viikko niin siinä tapauksessa sitten saattaapi tulla ero.

 

[onnellinen]

Meillä riideltiin ensimmäisestä viikosta alkaen. Otetiin yhteen oikein kunnolla. Sitä kesti muutaman kuukauden. Naimisissa nyt ollan oltu yli puolivuotta ja riitelyä ei enään juuri lainkaan.

Tulipahan kummallekkin heti alussa selväksi mitä toinen tahtoo ja mitä ei. Kummakin on ollut annettava periksi.

 

[Minna]

Olemme olleet aviopari vuodesta -90. Harvoin riitelemme, silloinkin on jompi kumpi väsynyt (tai molemmat)ja joku arjen askare mättää. Näissä tilanteissa on keskustelu hiukan ikävänsävyistä. Tunnustan, että minä olen yleensä se, joka riidan aloittaa. Mies on vakaampi ja osaa onneksi suhtautua miehisellä huumorilla pikku PMS-oireisiini.
Tärkeätä on, että erimielisyydet sovitaan ja niitä ei oteta esiin seuraavan kerran tullen.

 

[Liuku]

riitely puhdistaa ilmaa!

 

[Ulkoelli]

Yhdessä 30 vuotta, joista naimissa 25. Olemme riidelleet vain kerran enkä edes enää muista aihetta.

Meillä ei sitten vissiin ole likaista ilmaa, jota pitäisi puhdistaa. Yhteisolomme on sopusointuista ja harmonista; kliseisesti voi kai sanoa, että olemme kuin luodut toisillemme.

 

[Opettelija]

Me olemme olleet yhdessä pian kolme vuotta, ja riitelyä matkan varrelle on mahtunut paljon. Mitään suurempia kriisejä (kuten pettämistä tms) ei ole ollut. Riidat ovat kyllä olleet rajujakin. Aiheena pikkujutut ja välillä vakavammat asiat. Uskon, että suurin osa näistä riidoista johtuu tempperamentistani, joka on aika paha. Olen kuitenkin tiedostanut oman kiivaan luonteeni, ja sen, miten turhista asioista loppujen lopuksi kehitän kamalan riidan. Siitä olen tietoisesti pyrkinyt eroon.

Helppoa oman itsensä muuttaminen ei ole, mutta kun ei anna periksi, niin kyllä näinkin itsepäinen ihminen on oppinut nöyrtymään Vakavammista aisioista riitelyssä mulla oli ennen samat konstit. Eli turhaa kiukuttelua ja epäkohteliasta käytöstä haukkumisineen. Eihän sellainen mitään tulosta tuota. Onneksi mieheni on ollut kärsivällinen kanssani. Nykyään olen oppinut puhumaan vaikeistakin asioista rauhallisesti. Kertomaan avoimesti omia tunteitani ja varsinkin oppinut antamaan hänelle tilaa puhua omista tunteistaan. Ennen tapanani oli keskittyä niin omaan pahaan olooni riidan hetkellä, että unohdin täysin miltä toisesta mahtaa tuntua.

Sitä en tiedä ovatko riidat välttämättömiä. Mutta ainakin silloin sitä näkee toisesta ihmisestä sellaisia asioita, jotka muuten eivät tulisi ilmi. Ja uskon kyllä, että riidat myös kasvattavat. Ainakin meidän kohdalla on näin käynyt. Tähänkin tietysti vaikuttaa paljon se, miten riitelee, millainen luonne on, osaako olla avoin, ottaa toisen huomioon jne. Minusta ainakin tuntuu, että olen oppinut paljon näiden riitojen kautta. Ja varsinkin niiden keskustelujen kautta, joita olemme näihin riitoihin liittyen käyneet.

Me olemme todella onnelliset yhdessä. Vieläkin tuntuu, että olisi vastarakastunut Nykyään emme pelkää enää riitelyä, ja sitä, että toinen jättää jos emme ole asioista samaa mieltä. Meillä on aina ollut tapana sopia riidat mahdollisimman pian. Sen jälkeen olla ihanasti lähekkäin ja puhua avoimesti suhteestamme ja sen tulevaisuudesta. Ja myös siitä, miten riitelemme. Ja mitä asioita siinä pitäisi muuttaa, ettemme loukkaisi toisiamme.

Ja totta tosiaan, riitely puhdistaa ilmaa Ja sovinto sitäkin enemmän!

Ainiin, ensimmäistä riitaa kysyttiin. Se taisi olla heti suhteemme alussa. Tai oikeastaan jopa ennen kuin suhteemme edes alkoi!

 

[Kristiina]

Me ei myöskään ole riidelty juuri lainkaan, mikä ei kyllä välttämättä ole mikään hyvä asia. En tietenkään kaipaa mitään suurta draamaa ja jatkuvaa taistelua, mutta välillä tuntuu että kumpikin yritämme olla liian kohteliaita ja kilttejä toisillemme. Pikku hiljaa tilanne on alkanut minua ajoittain jopa ahdistaa, tuntuu etten ehkä sitten kuitenkaan pysty olemaan oma itseni tässä suhteessa ja käyttämään koko tunneskaalaa. Uskon, että rakkaus ja viha ovat saman jatkumon ääripäitä. Jos ei koskaan vihastu, niin ei ehkä sitten tunne suurta rakkauttakaan, vaan suhde pikku hiljaa haalistuu. Ja eikö läheisten ihmissuhteiden pitäisi olla niitä, joissa voi välillä revitelläkin toisin kuin esim. työpaikalla.

Välillä toinen ärsyttää ihan oikeasti, mutta riitelyyn on vaikea ryhtyä kun hän on niin joka asiassa niin myöntyväinen ja hyväätarkoittava. Tähän asti olen lähinnä yrittänyt käyttäytyä ihmisiksi ja joustaa myös omalta puoleltani. Kun kuitenkin tiedän hänen tarkoittavan minulle vain pelkkää hyvää, vaikka menettelytavat välillä tökkivätkin.

Nyt olen kyllä päättänyt saada jotain muutosta aikaan tähän, tosiaan tuntuu siltä että tämä suhde kohta kuolee pystyyn. Vaikeaa se tulee olemaan, olemme jo aika pitkään eläneet tällä lailla ja enpä juuri muutenkaan ole kovin räiskyvä persoona. Toki voisi ja yritänkin myös "järkevällä keskustelulla" saada asioita toiselle tolalle, mutta pelkään pahoin että silloin taas jotain tärkeää jää kohteliaisuudesta sanomatta.

No, ei kai kukaan väittänytkään että ihmissuhteet tai elämä ylipäätään olisi helppoa Ja kai tämä on parisuhdepulmista pienemmästä päästä...

 

[Tintti82]

Ei mekään olla koskaan riidelty. Kumpikaan ei siitä pidä. Joskus joudun huomauttamaan asioista mutta ne selviää puhumalla. Ikinä ei ole tarvinnut ääntä korottaa. Ja jos meillä joku kiukuttelee se olen minä ja lähinnä silloin kun olen todella väsynyt. Osaan hillitä itseni. Mies on muutekin kuin viilipytty.