Riittääkö tämä perusteeksi saada yksinhuoltajuus..Apua

[..]

Itse en saanut yksinhuoltajuutta sen perusteella, että isä käytti päihteitä eivätkä tapaamiset onnistuneet. Isä ei suostunut valvottuihin tapaamisiin, joten hän ei tavannut lasta lainkaan useampaan vuoteen. Sit kun joutui vankilaan niin siellä tapasi lapsen muutaman kerran (lapsi tosin silloin jo 16v ja omasta halusta meni isäänsä tapaamaan). Mulle sanottiin, että jos isä ei suostu yhteistyöhön lapsen asioissa niin sit vasta on mahdollista hakea yksinhuoltajuutta. Mulle sanottiin ,et jos isä ei suostu kirjoittamaan passihakemusta, koulun papereita, anna lupaa avata pankkitiliä niin sit vasta on mahdollista edes hakea yksinhuoltajuutta. Luulen, et ap sulla ei taida olla perusteita yhteishuoltajuuteen mut valvotut tapaamiset vois onnistua.

 

[Vier]

Valvotot tapaamiset tosiaan, lapsilla oikeus nähdä isäänsäkin...ei toki kännis.

 

[Karvanaama]

Meikäläinen tulee aina niin surulliseksi, kun lukee tai näkee näitä huoltajuuskiistoja missä aikuiset tappelee keskenään. Säälittää sen lapsen puolesta, ottamatta sen enempää kantaa tähän yksittäiseen tapaukseen.

Yleensä näissä riidoissa molemmat ovat omasta mielestään vankumattomasti oikeassa, heissä ei ole mitään vikaa ja vika on aina siinä toisessa. Itse näen asian ulkopuolisena, että vika on molemmissa osapuolissa monta kertaa.

 

[PeskyPixie]

Meikäläinen tulee aina niin surulliseksi, kun lukee tai näkee näitä huoltajuuskiistoja missä aikuiset tappelee keskenään. Säälittää sen lapsen puolesta, ottamatta sen enempää kantaa tähän yksittäiseen tapaukseen.

Yleensä näissä riidoissa molemmat ovat omasta mielestään vankumattomasti oikeassa, heissä ei ole mitään vikaa ja vika on aina siinä toisessa. Itse näen asian ulkopuolisena, että vika on molemmissa osapuolissa monta kertaa.

Niin näinhän se on. Ja joskus se kuitenkin voikin olla niin että ainakin toisella vanhemmista on lapsien etu ja turvallisuus mielessään. Näin varsinkin tilanteissa, joissa toinen vanhempi ei lasten seurassa kykene päihteettömään ja väkivallattomaan elämään.

 

[Karvanaama]

Niin näinhän se on. Ja joskus se kuitenkin voikin olla niin että ainakin toisella vanhemmista on lapsien etu ja turvallisuus mielessään. Näin varsinkin tilanteissa, joissa toinen vanhempi ei lasten seurassa kykene päihteettömään ja väkivallattomaan elämään.

Aika hyvin meikäläisen lähipiirissä on nämä hommat sovittu eron jälkeen. Yhden raivokkaan tappelun olen joutunut aika läheltä seuramaan, voi sanoa suoraan että ei ollut ihan täyspäisten ihmisten touhua.

 

[PeskyPixie]

Aika hyvin meikäläisen lähipiirissä on nämä hommat sovittu eron jälkeen. Yhden raivokkaan tappelun olen joutunut aika läheltä seuramaan, voi sanoa suoraan että ei ollut ihan täyspäisten ihmisten touhua.

Niin. Hienoahan se olisi, jos asiat saataisiin sovittua. Minä kuitenkin tiedän, mitä on se kuristava pelko, kun joutuu pelkäämään että avuttomat lapset joutuvat ilman normaalin aikuisen turvaa sellaisen ihmisen huomaan, jonka selvänä pysymiseen ei voi luottaa ja joka selvinpäinkin on väkivaltainen, sekava ja aggressiivinen. Uskon, että sellaisessa tilanteessa on tämänkin ketjun aloittaja. Minä taas olen läheltä nähnyt useammankin tapauksen, jossa lapset joutuvat toisen vanhemman luo täysin oman onnensa nojaan ja mitään ei voi lähivanhempi tehdä vaikka tietää että toisen vanhemman luona ei asiat ole hyvin. Kukaan vanhempi ei voi toivoa joutuvansa tilanteeseen, jossa lapsi on jätettävä paikkaan, jossa hänen ei ole hyvä omasta mielestäänkään olla ja sitten vain yrittää korjailla niitä jälkiä. Hienoa tietenkin että sun lähipiirissäsi ei näin ole mutta tällaisiakin tapauksia on. On toki sitten niitäkin, jossa yritetään toiselle tehdä kiusaa, ja se ei ole tietenkään oikein.

 

[yks äiti vaan]

selvennykseski että tarkoitukseni ei ole rikkoa tai kiusata isän ja lasten suhdetta.
Lapselle kaikkein paras vaihtoehtohan olisi kasvaa molempien vanhempiensa kanssa onnellisesti saman katon alla.
Mutta kun tämä ei millään muotoo ole mahdollista, (eikä meidän ilanteessamme ollut enään lapsellekkaan hyvä, siinä kärsi kaikki) eli tämä ei ollut vaihtoehto.
No sitten täytyy valita se seuraavaksi paras ratkaisu..mikä se kelläkin ikinä on.

Latsen olisi ehdottomasti tärkeää saada olla eronkin jälkeen mahdollisimman paljon tekemisissä etävanhempaansa, mielestäni olen omalta osaltani tukenut tätä tosi hyvin. mutta jos isä ei itse jostain kumman syystä itse edes soittele lapsilleen, vaan minun täytyy suostutela lapsia soittelemaan isälleen ja kun tämän joskus kiireessä unohdan niin minulle huudetan tästä, ei sit viitsi itse soittaa vaan odottelee vaan että puhelin soisi.
Tästäkään ei siis ole mitään sovittu, olettaa vaan että minun pitää huolehtia se että saa tarpeeksi juteltua lasten kanssa. Samoin valitti että miksi lapset ei koskaan soittele isovnhemmilleen, no puhelin toimii molempiin suuntiin.

Nää on niin vaikeita asioita etten usko että kukaan ryhtyisi tällaiseen ihan heppoisin perustein vain toista kiusatakseen. Plus että asianajajat maksaa ihan sikana!!

Kuitenkin se on loppukädessä minä joka vastaan seurauksista. Jos lapset myöhemmin vihaavat minua siitä että näkevat isäänsä niin vähän( tämä nyt littyy tapaamisiin joka eri juttu) ei ne varmaan osaaa ajtella että mikä se toinen vaihtoehto olisi ollut, että kattelee isänsä dokaamista, teineinä varmaan dokais sen kanssa… Ja entä jos isä repsahtaa ihan totaalisesti ja masentuu ja menee ihan rappiolle, varmaan tästäkin syytetään minua…? Seurauksia voi olla monia.
Itse uskon ja toivon että isän ja lasten suhde vain syvenisi, isä voisi todella keskittyä vain siihen hauskanpitoon ja leikkimiseen lasten kanssa. Rauhallisin mielin saada ne rusinat siitä pullasta. Ja osaltani aion tukea va mahdollisimman hyvin varmistaa etei tämä heidän keskinäinen oleminen kärsisi. Mielestäni olen hyvin yrittänyt puntaroida eri vaihtoehtoja ja asiaa kaikkien osapuolien kannalta, olen nähnyt tähän paljon vaivaa.

Totuus on että mitä enemmän asiaa olen tutkaillut olen vain vahvemmin sitä mieltä että lasten edun nimissä on parempi että huoltajuus tulee yksin minulle. Eihan mikään estä minua jakamasta sitä uudelleen isän kanssa jos hän vaikka joskus raitistuu ja kunnostatuu ja saa elämänsä takaisin raiteilleen. Silloinhan se on varmasti myös lsten etu että toinen holtajista on isä, jos isä on todella sen vastuun ottajaksi kunnossa.

Monet ovat tietysti sitämieltä että huoltajuus kuuluu isälle, aina, ihan sama mitä tuli vastaan… jos mies saa oikeuden lapseen vain siksi että on pamauttanut jonkunpaksuksi niin ehkä ehkäisyvalmennuksessa tulisikin näyttää enemmän huoltajuuskiistoja ja tällaisia tapauksia, varmaan monet pitäis housut kiinni herkemmin… plus paljon muuta. Mutta tämä vain minun mielipide.

 

[Kodofo]

Nii, ois varmaan kannattanut pitää ne jalat ristissä. Kyl naiset on saatanan piruja! Ei naiset ikinä ajattele muita kuin itseesä!

 

["Vierailija"]

Nii, ois varmaan kannattanut pitää ne jalat ristissä. Kyl naiset on saatanan piruja! Ei naiset ikinä ajattele muita kuin itseesä!

Tää on joku provo, älä välitä!
Kyllä mun mielestä sulla on paljonkin aihetta hakea ja saada huoltajuus. Et edes välttämättä tarvitse asianajajaa. Todisteet jos on kunnossa. Tässä selvästi on jo aiheutunut haittaa lapsille. Mut mee ja tiiä.. Onnea!

 

[vierailija]

Hei, kertokaas viisaammat että mitä on ne vankat perusteet jolla sen yksinhuoltajuuden saa kun (nähtävästi) käräjäoikeuteen joudutaan asian tiimoilta menemään.

Eli taustoja lyhyesti, lapset 9v tyttö ja kohta 8v tyttö, Asuneet erosta (6v sitten) lähtien minun luonani ja käyneet isällään joka toinen vkl pe -su. Silloin kuin asuttiin samalla paikkakunalla niin olivat to-su, mutta nyt kun asutaan kauempana niin ovat olleet isällään pe-su.

Yhteistyö isän kanssa on ollut erittäin vaihtelevaa, välillä on sujunut ilman riitaa ja asioista on voitu sopia ihan keskenämme. Toisinaan mistään ei voida keskustella ilman riitelyä ja syyttelyä. Isä vetoo siihen että isällä on isin säännöt ja äidillä äidin säännöt, näissä näkemyksissä on sen verran eroa ( säännöt, nukkumaanmenoajat, tv:n katselu, käytöstavat…yms) että lapsilla on ollut vaikeuksia sopeutua tähän vaihteluun. No nämä on vielä pieniä purnauksia ja mielestäni ihan normaaleja vääntöjä eronneiden vanhempien kesken.

Suurimpana ongelmana on isän alkoholiongelma jonka on myös itse aina ajoittain myöntanyt ja milloin taas kiistänyt, apua on hakenut A klinikalta joskus, mut sit päättikin ettei ole valis olemaan ilman sitä rakasta kaljaansa.

Isä on ollut muutamia kertoja humalassa kun lasten on pitänyt sinne mennä, no en antanut lapsia.
Olen joutunut hakemaan lapset myös kesken vierailun kotiin koska isä on ollut humalassa.
Isä on vetänyt kaljaa kolme päivää putkeen (muutaman kerran) Tai muuten krapulainen juuri ennen kuin lasten pitänyt mennä ja on siis ollut tutinassa haisten vanhalle viinalle kun tullut lapsia vastaan.
Hän myös soittelee lapsille kun on maistissa ja kaipaa vähän "juttukaveria". No sit äiti on taas se välienrikkoja kuin kieltää soittelemasta.

Isä on haukkunut lapsille äitiä ja äidin uutta miestä ja uutta lasta. Lapset on alkanut oireilemaan hyvin voimakkaasti lähinnä tottelemattomuudella ja huonolla käytöksellä, hutamisella, itkemisellä…

En väitä että meillä on täydellinen perheidyli mutta olemme ihan tuikitavallinen uusioperhe tavallisella arjella. Meidän kotona ei aikuset riitele ja huuda toisilleen eikä meillä käytetä alkoholia silloin kuin lapsia on paikalla, harvoin muutoinkaan. Toki syitä lasten oireiluun on varmasti monia, mutta painavimpana näkisin sen kun lapset joutuvat seuraamaan isän juopottelua. lapset ovat itse kertoneet että isä lahjoo heitä makeisilla jotta saa otta vielä "yhden"
Vanhempi lapsista on ottanut selvästi aikuisen roolin isänsä luona, kotona tuo sitten täytyy ana karistaa pois.

Alkoholin käytöstä on väännetty jo vuosia ja monta kertaa. Isä on saanut tuhat mahdollisuutta tsempata, olen sanonut että jos hän juomisellaan vahingoittaa lapsia niin minä haen huoltajuutta, ei näköjään pelkkä uhkailu riittänyt pitämään korkkia kiinni.

Isä vähättelee juopottelun vaikutusta lapsiin. Hän ei ole milloinkaan osannut asettaa lapsiaan etusijalle millään muotoa. vaan on sabotoinut ihan vain siksi kuin hänellä se valta tehdä päätöksiä on. Toki ei ole jäänyt eskarit, koulupaikat tai mikään muukaan oikeasti tärkeä asia jäänyt hoitamatta mutta kaikkea pientä.

Juopottelun lisäksi suurin seikka josta syystä hen huoltajuutta on se että jos minä vaikka kuolen niin en missään nimessä halua lapsieni joutuvan hänelle. Hän on ollut työttömänä jo vaikka kuinka monta vuotta, elä sossun tuilla ja vetää kaljaa päivät pitkät. Hänellä eiole mitään valmiuksia taata lapsille tasapainoista tulevaisuutta jos joutuu sellaiseen tilanteeseen.

Tässä siis hieman vain pinta raapaisua koko tilanteesta, joka siis sisältää vielä paljon muutakin.

Itse en luota sekuntiakaan siihen että isä lopettaisi juomisen, ei ole tähänkään asti voinut olla 4 pv/kk juomatta.

Lastenvalvojalla käytiin asioista keskustelemassa, isä ei suostunut ehdotukseen päivätapaamisista joihin olisin voinut kuskata lapset, ei olisi tarvinnut edes hakea.
Sopuun ei päästy myöskään huoltajuudesta.
Tällähetkellä sovittiin että lapset käy seuraavat kaksi kertaa sielä vain la-su ja sitten joulukuussa uusi tapaaminen lastenvalvojalla.
Myönsi kuitenkin juopotelleensa (omin sanoin sanoi olevansa tuurijuoppo), mutta että minä liiottelen asian vakavuudella.

Toivon että saisin asiallisia kommentteja että onko tässä riittävästi perustusta yksinhuoltajuudelle eli alkoholi, kuolema,luottamus…. Ja onko mikään lapsen etua jos hänella huoltajuus säilyy? Itse en asianomaisena tietysti osaa nähdä asiaa ulkopuolisena koska tunteet on pinnassa, mutta toivon muiden näkemystä sille mikä on oikeasti lapselle parasta. Koska teen niin tai näin aina kärsii lapset.

Kiva jos joku jaksaa lukea tän mun "lyhyen" kertomuksen ja viitsii vielä jakaa ajatuksiaan.

Ja tarkoitukseni siis ei ole viedä lapsilta isää tai rikkoa heidän suhdettaan.( vaikka kyllähän se siitä väkisinkin vähän kärsii) Tarkoitukseni on ainoastaan suojella lapsiani.

Meillä ei kotona aikuiset riitele ja huuda...? Riitelykö ei kuulu normaaliin elämään?

 

[vierailija]

jos siis lapsen huoltaja kuolee, vaikkapa äiti, jolla on yksinhuoltajuus? Kenelle lapsi menee? Meneekö isälleen, etäisälle, jolla ei ollut huoltajuutta vai mitä tapahtuu?