M
miniä
Vieras
Olemme kastaneet kaksi lastamme minun vanhempieni luona ja kolme omassa kodissamme. Nyt on taas aika järjestää ristiäiset ja päätimme pitää ne mieheni äidin luona, jonne emme ole aiemmin pitkän välimatkan vuoksi ristiäisiä järjestäneet. Nyt sitten on mieheni sisaruksillakin mahdollisuus päästä meidän lapsen ristiäisiin ja kaikki olivat asiasta iloisia!
Mutta mutta...anoppi ei tunnu ymmärtävän, että joku haluaa järjestää ristiäiset ns. oman näköisiksi ja ajatuksen kanssa silleen, että miettii esim. millaisia kukkia ostaa maljakoihin jne.
Anoppi on läpeensä järki-ihminen, eikä ymmärrä tällaisia "turhuuksia".
Minulle taas on tärkeää, että saan ne kukat mieleni mukaan ja saan itse kattaa kahvipöydän niinkuin sen haluan...muita "vaatimuksia" minulla ei sitten juuri olekaan. Ristiäiset pidetään perinteisen kaavan mukaan ja siihen kuuluu kahvitus, ei muuta.
Anoppi sanoi eilen, että me emme sitten mitään kukkia osta, hän haluaa ne ostaa! (lue: jotta emme tuhlaa niihin liiaksi rahojamme, hän nappaa jonkun ale-kimpun lähikaupan kassan vierestä...)
Ahdistuin.
Sanoimme hänelle, että me OSTAMME ITSE KUKAT, koska haluamme jotain tiettyä, vaikkei sen suinkaan pidä olla kallista! Hän siihen sitten jotain mutisi...mutta anoppini tuntien, TIEDÄN, että hän sen ale-kimpun jostain sitten vetasee ja sanoo, että "en voinut olla ostamatta, kun löytyi niin halvalla, kyllähän nämä kelpaa, eikös?!"
Siis hän on tuolleen ovela, eikä anna periksi.
En tiedä mitä tekisimme, kun selvä sanominenkaan ei tunnu riittävän.
Sama juttu sitten kahvipöydän kanssa...sanoin, että leivon itse kaiken ja haluan kattaa itse pöydän, jos se suinkin hänelle sopii ja hän sanoi, että tottakai sopii! Mutta kun asia ei välttämättä olekaan näin yksinkertainen...sitten kun ristiäispäivä koittaa, hän vetaisee pakastimesta jotain tekosiaan pöytään ja huikkaa ohimennen "nooo, en voinut olla leipomatta, kai nämäkin voi laittaa?!" Siis minulla ei ole sinänsä mitään anopin leivoksia vastaan, mutta haluaisin mielelläni sopia niistä kuitenkin yhdessä, jos hän välttämättä haluaa jotain tehdä jne.
Hän kuitenkin osaa sujuvasti käyttää tällaisia "oman käden oikeuksia" ja ne jos mitkä sitten saavat savun punomaan korvista, kun h-hetki koittaa...................en ole mikään anopinvihaaja, pidän hänestä kaikesta huolimatta, mutta tällaiset jutut pistävät miettimään, pitäisikö perua koko homma ja pitää ristiäiset täällä meillä, vaikkei sieltä kaukaa sitten kukaan tänne pääsisikään...kuitenkin haluaisin edes tämän kerran antaa heillekin sen mahdollisuuden, että saisivat tulla meidän ristiäisiimme, koska tiedän, että he sitä haluaisivat.
Argh, en tiedä mitä tekisin................
Mutta mutta...anoppi ei tunnu ymmärtävän, että joku haluaa järjestää ristiäiset ns. oman näköisiksi ja ajatuksen kanssa silleen, että miettii esim. millaisia kukkia ostaa maljakoihin jne.
Anoppi on läpeensä järki-ihminen, eikä ymmärrä tällaisia "turhuuksia".
Minulle taas on tärkeää, että saan ne kukat mieleni mukaan ja saan itse kattaa kahvipöydän niinkuin sen haluan...muita "vaatimuksia" minulla ei sitten juuri olekaan. Ristiäiset pidetään perinteisen kaavan mukaan ja siihen kuuluu kahvitus, ei muuta.
Anoppi sanoi eilen, että me emme sitten mitään kukkia osta, hän haluaa ne ostaa! (lue: jotta emme tuhlaa niihin liiaksi rahojamme, hän nappaa jonkun ale-kimpun lähikaupan kassan vierestä...)
Ahdistuin.
Sanoimme hänelle, että me OSTAMME ITSE KUKAT, koska haluamme jotain tiettyä, vaikkei sen suinkaan pidä olla kallista! Hän siihen sitten jotain mutisi...mutta anoppini tuntien, TIEDÄN, että hän sen ale-kimpun jostain sitten vetasee ja sanoo, että "en voinut olla ostamatta, kun löytyi niin halvalla, kyllähän nämä kelpaa, eikös?!"
Siis hän on tuolleen ovela, eikä anna periksi.
En tiedä mitä tekisimme, kun selvä sanominenkaan ei tunnu riittävän.
Sama juttu sitten kahvipöydän kanssa...sanoin, että leivon itse kaiken ja haluan kattaa itse pöydän, jos se suinkin hänelle sopii ja hän sanoi, että tottakai sopii! Mutta kun asia ei välttämättä olekaan näin yksinkertainen...sitten kun ristiäispäivä koittaa, hän vetaisee pakastimesta jotain tekosiaan pöytään ja huikkaa ohimennen "nooo, en voinut olla leipomatta, kai nämäkin voi laittaa?!" Siis minulla ei ole sinänsä mitään anopin leivoksia vastaan, mutta haluaisin mielelläni sopia niistä kuitenkin yhdessä, jos hän välttämättä haluaa jotain tehdä jne.
Hän kuitenkin osaa sujuvasti käyttää tällaisia "oman käden oikeuksia" ja ne jos mitkä sitten saavat savun punomaan korvista, kun h-hetki koittaa...................en ole mikään anopinvihaaja, pidän hänestä kaikesta huolimatta, mutta tällaiset jutut pistävät miettimään, pitäisikö perua koko homma ja pitää ristiäiset täällä meillä, vaikkei sieltä kaukaa sitten kukaan tänne pääsisikään...kuitenkin haluaisin edes tämän kerran antaa heillekin sen mahdollisuuden, että saisivat tulla meidän ristiäisiimme, koska tiedän, että he sitä haluaisivat.
Argh, en tiedä mitä tekisin................
AARRGG!