poika oli viime viikolla monta yötä isillä ja tänään lähti taas kahdeks yöks.
mä oon exälle jankannu et viettäs pojan kaa enemmän aikaa ja nyt kun se viettää niin ei tääkään oo hyvä -siis mulle. niin hirvee ikävä ja vuorotellen koen syyllisyyttä siitä et poika joutuu reissaan äidin ja isin välillä ja sit taas toisaalta oon tosi onnellinen et mun pojalla on kaks rakastavaa perhettä ja kaikki asutaan lähekkäin. pelkään ihan sairaasti sitä et kun poika kasvaa et jos se alkaa syyttään itseään meidän erosta ja jos sille osuu sellanen tilanne et kaikkien sen kavereiden vanhemmat on yhdessä.. oon ihan vainoharhanen välillä tän asian kanssa :ashamed: mä oikeesti kuolen tähän ikävään kun kotona on niin hiljasta ja pojan lelut lojuu omassa nurkassaan ja sänky on tyhjä
:ashamed:
oon siis tosi onnellinen siitä et isä ja poika viettävät aikaa yhdessä,mutta mä en tahdo kestää tätä hiljaisuutta ja tekemättömyyttä ja onttoo oloo :/
sanokaa jotain lohduttavaa ennenkun ratkeen itkuun täällä :ashamed:
mä oon exälle jankannu et viettäs pojan kaa enemmän aikaa ja nyt kun se viettää niin ei tääkään oo hyvä -siis mulle. niin hirvee ikävä ja vuorotellen koen syyllisyyttä siitä et poika joutuu reissaan äidin ja isin välillä ja sit taas toisaalta oon tosi onnellinen et mun pojalla on kaks rakastavaa perhettä ja kaikki asutaan lähekkäin. pelkään ihan sairaasti sitä et kun poika kasvaa et jos se alkaa syyttään itseään meidän erosta ja jos sille osuu sellanen tilanne et kaikkien sen kavereiden vanhemmat on yhdessä.. oon ihan vainoharhanen välillä tän asian kanssa :ashamed: mä oikeesti kuolen tähän ikävään kun kotona on niin hiljasta ja pojan lelut lojuu omassa nurkassaan ja sänky on tyhjä
:ashamed: oon siis tosi onnellinen siitä et isä ja poika viettävät aikaa yhdessä,mutta mä en tahdo kestää tätä hiljaisuutta ja tekemättömyyttä ja onttoo oloo :/
sanokaa jotain lohduttavaa ennenkun ratkeen itkuun täällä :ashamed:
