Ristiriitasta tämä, kun toisaalta odottaa jo synnytystä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja rv38
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

rv38

Vieras
ja toisaalta tietää, että sitten synnytyksen jälkeen tämä raskaus on sitten ohi.

Kolmatta odotan eikä meille luultavasti tule tämän enempää lapsia. Niin on siis sovittu, mutta koskaanhan ei pidä sanoa ei koskaan. Ollaan kuitenkin molemmat sitä mieltä, että kolme lasta on meille sopiva määrä.

Nautin raskausajasta ja tiedän, että tätä tulee haikeudelle muistelemaan. Miten sitä sitten osais nauttia tästä loppuraskaudesta eikä vaan koko ajan ajattelis, että voi kun se vauva jo syntyis.

Mutta kun sitten odotan jännityksellä sitä synnytystä ja odotan kovasti, että saan vauvan jo syliini ja pääsen imettämään.
 
Mulla on kans aika haikeet fiilikset. Kolmatta odotan ja todennäköisesti viimeiseksi jää.
Ainakin biologiseksi. Just miehellekin sanoin, että ihan erilailla nauttii tästä nyt :)
Mulla vasta puolessa välissä odotus, että vielä saan nauttia kunnolla. (toivottavasti)

Tsemppiä sinne, ihanaa se vauva-arkikin taas sitten on :hug:
 
Kuullostaa niin tutulta. Mulla kans kolmas raskaus ja viikkoka on 37+1. Kovasti odota, että syntys jo, mutta taas toisaalta en ehkä koskaan ole tässä tilanteessa. Kuitenkin raskaana oleminen on niin ainutlaatuista kaikkineen vaivoineen. Täytyy vain joka päivä muistuttaa itselle, että kannattaa nyt nauttia. Kyllä se vauva sieltä sit syntyy ja syntymä on niin ihana hetki. Odotan kyllä sitä...
 
Joo sepäs se kun sitä nauttii tästä raskaudestakin liitoskivuista huolimatta, mutta toisaalta tietää miten ihana se vauvakin sitten on. Ja kun lapset odottaa niin kovasti vauvaa jo ja kyselevät ja puhuvat asiasta. :)

Mutta ei siihen varmaan mikään auta... siis vaikka miten nyt maltan ja nautin tästä raskaudesta niin haikeus tätä kaikkea kohtaan tulee kuitenkin. :)
 
meillä on pienet ikäerot. Vanhin tulee toukokuussa kolme, toinen on nyt 1v5kk ja kohtahan on laskettu aika. Ja varmaan lapset on tässä, ainakin useammaksi vuodeksi. Luulen, että on kuitenkin aika rankkaakin kolmen pienen kanssa, niin ei varmaan siä neljättä enään tule. Mikä on toisaalta haikeaa...raskaana oleminen ja vauvat on niin ihania, mutta aikansa kutakin.
 
ootko ollu kotona lasten kanssa pitkään? Itse mietin, että tekiskö tähän sarjaan vielä kolmannen vai meniskö välistä töihin.. Muksut ny 1.5v. ja 3.5v.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kolmannesta haaveileva:
ootko ollu kotona lasten kanssa pitkään? Itse mietin, että tekiskö tähän sarjaan vielä kolmannen vai meniskö välistä töihin.. Muksut ny 1.5v. ja 3.5v.

Esikoisen jälkeen jouduin menemään töihin heti äitiysloman jälkeen. Mutta kakkosen synnyttyä olen ollut koko ajan kotona ja helpoin tämä oli näin. Nykyisin, kun saa saman äippärahan jos seuraavan laskettuaika ennen kuin edellinen täyttää 3v.
 
Mä olin myös esikoisen jälkeen töissä, mutta nyt sitten kotona. Minkä ikäinen olet? Jotenkin se kolmas olis kiva nyt heti, mutta sitten mietin et jäänkö työelämästä ihan liikaa jälkeen. En kyllä ole mikään urahakuinen, mutta vakkaripaikka löytyy..
 
Alkuperäinen kirjoittaja kolmannesta haaveileva:
Mä olin myös esikoisen jälkeen töissä, mutta nyt sitten kotona. Minkä ikäinen olet? Jotenkin se kolmas olis kiva nyt heti, mutta sitten mietin et jäänkö työelämästä ihan liikaa jälkeen. En kyllä ole mikään urahakuinen, mutta vakkaripaikka löytyy..

No tämä kolmas siis syntyy nyt kohta, laskettuaika 3.4. ja täytän toukokuussa itse 29v. Mies täytti just 30v.

Minä en tuosta työjutusta hötkyile. Olen itse kampaaja ja tehnyt töitä vuokratuolilla, toiminimi siis mulla. Mutta ehtii niitä töitä tehdä sitten, kun lapset on isompiakin. Se on jotenkin tylsää mennä hetkeksi töihin ja sitten taas pois, semmosta prenkkaamista. Mutta esikoisen jälkeen oli pakko, nyt pelasti toi uusi sääntö.
 
Täytyy varmaan alkaa lämmittelee tota ukkokultaa vauvapuuhiin.. oon jotenki ajatellut että ihan hullua tähän samaan syssyyn. Mutta eipä se sitten kai ole, kun muutkin.. Mutta tuu kertoo ku vauva on syntyny, et miten sujuu???

Alotukseesi vastaten, voin kuvitella että on haikeaa odottaa sitä viimistä vauvaa ja kuitenkin toivoo sen jo syntyvän, mutta haluaa fiilistellä raskauden loppuun asti. Uskoisin kolmannen raskauden olevan ihan eri luokkaa kun esimerkiksi ensimmäinen. Tuntuu ainakin että tuon toisen odotus meni siinä sivussa..
 
Alkuperäinen kirjoittaja kolmannesta haaveileva:
Täytyy varmaan alkaa lämmittelee tota ukkokultaa vauvapuuhiin.. oon jotenki ajatellut että ihan hullua tähän samaan syssyyn. Mutta eipä se sitten kai ole, kun muutkin.. Mutta tuu kertoo ku vauva on syntyny, et miten sujuu???

Alotukseesi vastaten, voin kuvitella että on haikeaa odottaa sitä viimistä vauvaa ja kuitenkin toivoo sen jo syntyvän, mutta haluaa fiilistellä raskauden loppuun asti. Uskoisin kolmannen raskauden olevan ihan eri luokkaa kun esimerkiksi ensimmäinen. Tuntuu ainakin että tuon toisen odotus meni siinä sivussa..

Kiitos ja tulen kertomaan tietysti tänne. :)

Ja on tämä tosiaan erilaista. Mulla jo siinäkin mielessä, että nyt olen ollut kotona ja kahdesta edellisestä olen ollut töissä äitiysloman alkuun asti. Olen nauttinut kyllä tästä, vaikka alkuraskaudessa meinasi väsymyksen ja lievän pahoinvoinnin ym. takia mennä hermot välillä totaalisesti. Siis jos lapsilla kaamea päivä niin meinasin välillä, että ei hermo kestä mitään. Mutta hienosti se meni ja helppasi sitten alun jälkeen. Raskaudet sinänsä olleet samanlaiset kaikki kolme.
 

Similar threads

Yhteistyössä