Rohkaiskaa mua :(

[enkelin siiven alla]

Olen pienen vauvan äiti ja toivun kotona pahasta sisäelintulehduksesta, kirjoittelinkin siitä täällä aiemmin. Arki on nyt palannut sairaalan jälkeen kuvioon, mies mennyt töihinsä (matkalle, kotiutuu vasta sunnuntaina). tunnen itseni erittäin huonoksi äidiksi.

en jaksa tehdä muuta kuin perushoitaa lapsemme, se vie kaikki voimani. vaipanvaihdon ja syöttämisen jälkeen vapisen heikkona kuin haavanlehti. en jaksa juuri seurustella hänen kanssaan, vaikka pitäisi. onneksi poika on helppo ja viihtyy masu täynnä sitterissä pitkät ajat itsekseen roikkuvien lelujen kanssa. torkkuu siinä itsekseen omia aikojaan. yötkin ovat onneksi helppoja, ei ole enää yösyöttöjä. poika nukkuu 12h yöunta.

jääköhän hänelle sosiaalinen vamma kun en jaksa laulaa ja leikkiä hänen kanssaan? vaipottelun yhteydessä teen sitä niin paljon kun jaksan. yleensä vain hetken. käytännössä vauva viihdyttää itse itseään koko päivän. en myöskään jaksa viedä häntä ulos, sisällä selviäminen käy työstä. apua ei ole lähellä jota voisin pyytää. toipumiseni voi ilmeisesti viedä viikkoja. onko täällä muita jotka toipuneet jostain sisäelinten tulehduksesta? kauanko meni että pääsit normaalikuntoon?

onko huono asia että vauva viihtyy yksin, onko se jo merkki siitä että hän on eristäytynyt?

 

[vieras]

Vauvathan soputuu moneen. Etkö saisi esim isovanhempia/ystäviä/naapureita kaveriksi seurustelemaan vauvan kanssa ja ulkoilemaan? Saisit itse vielä levätä? En usko pysyviin vaurioihin. Paljon voimia

 

[mun muru]

En pelkäisi moista sinuna
Sanoisin että sinulla on onnea kun vauvasi ei ole vaativa. Kyllä hän vielä vaatisi enemmän tuolla iällä jos olisi vaatiakseen. Lapsesi on luojanlykky sinulle nyt kun olet sairas.. että siis lapsi nukkuu hyvin ja pärjää sitterissä.

 

[vieras]

No mulla ekassa raskaudessa tulehtui sappi ja se meni krooniseksi ja kunnolla raskauden jälkeen se antoi oireita vasta 2 vuoden kuluttua, olin silloin todella huonossa kunnossa ja meni muutama viikko lääkäreilläkin selvittää missä vika. Onnekseni lapsi oli silloin jo isompi ja hoidossa ja äkkiä pääsinkin sitten leikkaukseen. Ja kuukausi meni toipuessa leikkauksesta että vähintään luulisin sen menevän tulehduksesta toipuessa vaikkei sulla ole leikattukaan mitään. Soitappa neuvolaan ja kysy että onko mahdollista saada lapsi hoitoon, ei kovalla antibioottikuurilla tarvikaan jaksaa.

 

[Suhmuran Santra 55]

:hug: Koeta saada jostain apua,vaikka naapurista,että saat edes hetken levähtää. :hug:

 

[Scarlett O Harava]

Älä turhaan stressaa, ei sun vauvasi edes tule muistamaan koko asiaa.

Mulla ei ole ollut mitään tuollaista, mutta olen syöpähoitojen aikaan ollut todella voimaton. Silloinen avomies eli lapsen isä oli silloin työtön joten hän hoiti lasta. Kun olin kotona enkä sairaalassa, niin en mä paljoa likkaa jaksanut hoitaa. Likka oli tuolloin vuoden ja niin virtaa täynnä. En jaksanut pitää häntä sylissä puolta minuuttia kauempaa. Mutta ei likalla ole mitään muistikuvaa tuollaisesta.

 

[enkelin siiven alla]

saanhan minä levätä, kyse ei ole siitä. poika tosiaan on helppo ja torkumme yhdessä sisällä pitkin päivää.
tää vaan tuntuu niin kauhealta kun ikkunasta katselen muita äitejä vaunuineen ulkona. ja kun muistelen kuinka ennen lauloin lapselleni sylissä, hän katsoi tarkkaan ja hymyili ja nauroi ;(
odotan niin kovasti aamua jolloin tuntuisi jo terveemmältä. että huomaisin olevani toipumassa. nyt tää on yhtä rämpimistä päivästä seuraavaan, testailua josko tänään kestäisin hiukan vähemmän kipulääkkeitä joista tulee kuvottava olo ;(

 

[Edna Birch]

otat sen vauvan sänkyyn viereen ja siinä toisianne töllistelette. kunhan äiti jaksaa katsella ja hymyillä pienelle niin eiköhän se riitä. en usko että mitään traumoja jää :hug:

 

[niina22]

nyt vaan ensiksi koitat saada itsesi kuntoon,en kyllä usko että pojallesi mitään traumoja jää. Pidät vauvaa vaikka kainalossa sängyssä ja juttelet ja hymyilet hänelle paljon. paljon voimia sinulle!!!

 

[piina]

Ei se pikkuinen pienistä traumoja saa ja varmaan isä tekee parhaansa töiden jälkeen. Kuitenkin sinulla olisi oikeus saada perhetyöntekijä tai kodinhoitaja välillä avuksesi viemään vaikka pikkuista ulkoilemaan tai mihin nyt eniten apua kaipaisitte.

 

[ap]

Älä turhaan stressaa, ei sun vauvasi edes tule muistamaan koko asiaa.

Mulla ei ole ollut mitään tuollaista, mutta olen syöpähoitojen aikaan ollut todella voimaton. Silloinen avomies eli lapsen isä oli silloin työtön joten hän hoiti lasta. Kun olin kotona enkä sairaalassa, niin en mä paljoa likkaa jaksanut hoitaa. Likka oli tuolloin vuoden ja niin virtaa täynnä. En jaksanut pitää häntä sylissä puolta minuuttia kauempaa. Mutta ei likalla ole mitään muistikuvaa tuollaisesta.

kiitos, tää rohkaisee. kuten kaikki kommenttinne, kiitos niistä!

sullakin oli varmasti vaikeaa, ja lapsesi jo vuoden ikäinen. mulla on vasta nelikuinen. kuinka voikin olla näin morkkis..

masentaa niin muutenkin. päivästä toiseen katson vain televisiota ja tätä nettiä. haluaisin niin ulos. kerran pari viikossa käyn autolla lähikaupassa, ajoitan sen niin että vauva nukahtaa autoon, en jaksa kantaa häntä kaukalossaan.

olen minäkin tyhmä, nyt arvostan terveyttä yli kaiken kun olen sen ainakin tilapäisesti menettänyt. joka ilta rukoilen että aamu olisi helpompi. Eikä se koskaan ole ;( jatkuvan tuskan kanssa eläminen on helvettiä. voin vain kuvitella mitä se on syöpää sairastavalla.

 

[miia]

älä hätäile ja murehdi turhia! masennut vielä! nyt ajattelet vaan positiivisesti ja koitat parantaa itsesi. ei vauvaa tarvitse koko ajan leikittää. pääasia että olet lähellä, kyllä vauva sen vaistoaa

 

[+]

meiltä neuvolasta saa ainakin apua,kodinhoitajaa auttamaan.kysy tai vaadi apua

 

[vieras]

Neuvolasta kysymään apua. Jos teidän kaupungissa vaikka sais perhetyöntekijän auttamaan lapsen hoidossa.