M
Mikonpetettyvaimo
Vieras
Olen tullut siihen tulokseen, että tämä asia on paras kertoa sanoin ja päädyin runoiluun.
Tunnetteko te oikeastaan Candyn, kuulema oikein kunnon runotyttö, joka on päässyt ihan kirjamessuillekin. ?Minä en käy kirjamessuilla, mutta kerran minut pakotettiin sellaisille oppilaiden kanssa ja sitten minulta katosi bussikortti, jolla koko porukan olisi pitänyt matkustaa. Se olikin aivan hirveä tilanne! Siitäkin voisi kertoa jotakin. Se oli ne kirjamessut noin 9 vuotta sitten. Tuolloin meillä Mikon kanssa ei ollut ihan tämmöistä perhettä vielä.
Olen kuullut, että hänellä olisi teinityttökokemusta eräästä isänsä puolueeseen tulleesta nuoresta ja komeasta perheenisästä ja sehän olisikin makea pala yhteiseen uranousuun eli mies on täytynyt kaapata ihan jopa urasuunnittelman puitteissa. Jos tämmöinen runotyttönen on olemassa, niin osaisiko hän ehkä auttaa tekemään sen runon tähän vaikeaan tilanteeseeni? Candykin taitaa olla juuri siinä vaiheessa että se turvallinen ja vuorenvarma uraputki täytyisi lyödä lukkoon jo aika pian. Eihän Candy muuta tee kun ajattelee Mikko-setäänsä. Ja aika varma tapaus tuo Mikko-setä taitaakin olla.
Minulla on myös sellainen ongelma, että kun vähän selvittelin tämmöisen teinirunotytön taustaa, nin havaitsinkin, että hänen isänsä on ollut fanittamassa oikein julkisesti erästä minun sukulaistani presidentiksi joskus tosi kauan sitten. Kun sitten tein pienen googletuksen, niin olin aivan ymmällä, että hänen nimensä oli oikein melkein Elisakin! Ihan minun sukulaiseni kummastakin sukusuunnastani - siis sekä äitini että isäni puolelta! No voikos tämmöinen olla ihan pelkkää sattumaa? Enpä viitsi kertoa sukulaisteni ammatteja ja niitä piirejä minne verkostot menevät, sillä alkaisi olemaan kyllä niin omituista, että oksat pois. Sen kyllä tiedän, että eräs sukulaiseni, sellainen jonka nimellä on pääkaupunkiseudulla pieni Cafe ja on oikein ollut missikandi ja pankkivirkailija, koska isänsä oli pankinjohtaja, on samanikäinen kuin minun Mikkoni. Tästä johtuen Mikkonikin on innostunut miettimään sellaisen ikioman Cafén pitämistä ja on ajatellut asiakaskunnaksi lähinnä samanmielisiä leijonia ja kaikenlaisia alfauroksia, jotka ovat urheilulla ja muulla pikkukivalla saaneet itsensä edustavaan kuntoon ja pitävätkin itsensä sitten sellaisessa kunnossa.
Tämä kirjeeni on varmaan aika sekava, mutta kyllähän aiheet saavat olla aika sekavia, jos niistä tehdään runoja. Jokainen saa vähän niin kuin itse yrittää hahmottaa, että mistä tässä oikein on kysymys!
Minä olen kovin yksinäinen, koska sukuni on varmaan jo aika pitkälti tuolla pilvissä ja varmasti enkelien olomuodossa, vaikka ihminen on luotu ihmiseksi ja sanotaan, että ihminen pysyy ihmisenä kuolemankin jälkeen. Hän saa jonkinlaisen ylösnousemusruumiin eli ei muutu enkeliksi, vaikka niitäkin on! Näin ollen runossa voisi esiintyä oikein paljon enkeleitä - siellä voisi olla ihan oikein suuriakin enkelikuoroja ja jokaisella enkelillä ihan oma nimikin, niin että ne voidaan laittaa vaikka naamakirjaan ja fanittaa jokaista enkeliä ihan erikseen! Mitä sanotte - oliskos tämmöisessä mitään runoainesta edes pikkaraiseen runoon?
Olen kovin väsynyt tänään kun en ymmärrä tuon Mikkoni käytöstä ollenkaan. Murjottaa tuppisuuna ja tuntuu niin kovin ahdistuneelta. Meillä ei kuitenkaan ole sellaisia ongelmia niin kuin toisissa tuntuu olevan kaikenlaisten palstojen mukaan, että pitää miettiä, että kun on synnyttänyt lapset, niin tuo pimpuli olisi sitten niin kovin löystynyt, että sen vuoksi pitäisi lähteä etsimään jotain teinityttöä. Kyllä meillä se ongelma on sitten ihan siellä henkisellä puolella eli että mieheni - tosi ikävä kyllä kertoa teille ulkopuolisille - on jäänyt henkisesti sinne jonnekin lapsen tasolle. Siis ihan oikeasti olen sitä mieltä, että se on oikea ongelma hänelle. Tuossa naapurissa meillä on hänen sellainen kaverinsa, joku Auer, jolla on sellainen ambulanssifirma. Joskus ne ottavat ja lähtevät jääradalle leikkimään ambulanssilla ja ajavat kuulema kamalilla kierroksilla ja päästelevät paineita. Mutta nyt ei ole ollut tätäkään pikkupuuhaa kun herra Auer meni Japaniin. Siellä Japanissa hän on nyt sitten noiden kaikkien vesimassojen keskellä eikä ole edes soittaa pirauttanut vielä ja kertonut, että kaikki on ihan ok. Tämä ambulanssimies kuuluu sellaiseen vapaaehtoisjärjestöön, jotka menevät kaikenlaisille kriisialueille auttamaan heti kun jotakin tapahtuu. Tämä on aika erikoista, sillä minulla sattuu olemaan sellainen eräs saksalainen poikaystävä - siis paljon ennen Mikkoa - joko oli tuommoinen kriisi alueiden ambulanssien kuski ja pyrki kyllä lääkäriopiskelijaksi. Tämä ambulanssipoikaystäväni oli
isä oli sattumoisiin Hitlerin miehiä ja juttu on aivan karmea enkä aio sitä tässä nyt kertoa. Mikollakin on muuten taas on ollut samalla vuosikymmenellä joku Saksaan lähtenyt tyttöystävä. Kuulkaas tämä on nyt sellainen soppa, että ei tästä saa kuin jonkun sirpaleisen runon aikaiseksi. Ja anteeksi, että kaikki on niin kamalan sekavaa - meneehän siitä yöunetkin kun miehestäni kirjoitellaan kaikenlaisilla nettipalstoilla vaikka mitä ja samaan aikaan saan lukea tuota EnkeliElisaa ja miettiä että kenees sen nyt sitten puolestaan liittyy vai ei keheenkään. Ja näissä piireissä pyörii nyt ainakin neljä Elinaa ja neljä Annelia ja monta Minnaa ... Ne ovatkin sitten semmoisia nimiä, joita voitte sinne runoihinne heittää, sillä eihän tuon Candy-Karkinkaan nimi voi olla mikään Candy! Ehkä hän on joku Henna tai Jenna, sillä semmoisiakin täällä nyt pyörii.
Kirjoittakaa pian jotakin makeeta millä heitän tuota Mikkoani! En viitsi alkaa heittää sitä kirjoilla, koska sitten voisin saada vaikka mailalla, nyrkillä tai kivellä päähän (kokemusta jo on...) ja kyllä minä jo olen tullut sen verran harhaiseksi, että olen ajatellut, että joku vielä laittaa jonkun jutun Mikon autoon ja sitten kun lähden sillä ajamaan, niin minulle tapahtuukin jotakin ja kaikki ihmiset (paitsi se Auer, joka on sen luonnonkatastrofin keskellä - melkein muuten kuin se eräs tsunami) luulevat, että se nyt vaan oli joku onnettomuus ja sattuuhan niitä näillä maamme villeillä teillä, mutta kun minä aavistin jo etukäteen, että jotain tämmöistä kohtelua voin odottaa... Ja olisihan sillä se Candy... ei heti tarttis mennä naimisiin... odottaisi vaan tarpeeksi kauan... ja deittailisi vaikka ketä... ja sit vetää sen Candy-nuken kaapista kun aika on kypsä ja Candykin voi jo luoda sen oman uransa siinä rinnalla...
No, niin, kaitpa tässä olisi nyt tarpeeksi jo ainesta yhteen pikkurunoon! Kirjoitelkaas ja laittakaa palstoille!
Tunnetteko te oikeastaan Candyn, kuulema oikein kunnon runotyttö, joka on päässyt ihan kirjamessuillekin. ?Minä en käy kirjamessuilla, mutta kerran minut pakotettiin sellaisille oppilaiden kanssa ja sitten minulta katosi bussikortti, jolla koko porukan olisi pitänyt matkustaa. Se olikin aivan hirveä tilanne! Siitäkin voisi kertoa jotakin. Se oli ne kirjamessut noin 9 vuotta sitten. Tuolloin meillä Mikon kanssa ei ollut ihan tämmöistä perhettä vielä.
Olen kuullut, että hänellä olisi teinityttökokemusta eräästä isänsä puolueeseen tulleesta nuoresta ja komeasta perheenisästä ja sehän olisikin makea pala yhteiseen uranousuun eli mies on täytynyt kaapata ihan jopa urasuunnittelman puitteissa. Jos tämmöinen runotyttönen on olemassa, niin osaisiko hän ehkä auttaa tekemään sen runon tähän vaikeaan tilanteeseeni? Candykin taitaa olla juuri siinä vaiheessa että se turvallinen ja vuorenvarma uraputki täytyisi lyödä lukkoon jo aika pian. Eihän Candy muuta tee kun ajattelee Mikko-setäänsä. Ja aika varma tapaus tuo Mikko-setä taitaakin olla.
Minulla on myös sellainen ongelma, että kun vähän selvittelin tämmöisen teinirunotytön taustaa, nin havaitsinkin, että hänen isänsä on ollut fanittamassa oikein julkisesti erästä minun sukulaistani presidentiksi joskus tosi kauan sitten. Kun sitten tein pienen googletuksen, niin olin aivan ymmällä, että hänen nimensä oli oikein melkein Elisakin! Ihan minun sukulaiseni kummastakin sukusuunnastani - siis sekä äitini että isäni puolelta! No voikos tämmöinen olla ihan pelkkää sattumaa? Enpä viitsi kertoa sukulaisteni ammatteja ja niitä piirejä minne verkostot menevät, sillä alkaisi olemaan kyllä niin omituista, että oksat pois. Sen kyllä tiedän, että eräs sukulaiseni, sellainen jonka nimellä on pääkaupunkiseudulla pieni Cafe ja on oikein ollut missikandi ja pankkivirkailija, koska isänsä oli pankinjohtaja, on samanikäinen kuin minun Mikkoni. Tästä johtuen Mikkonikin on innostunut miettimään sellaisen ikioman Cafén pitämistä ja on ajatellut asiakaskunnaksi lähinnä samanmielisiä leijonia ja kaikenlaisia alfauroksia, jotka ovat urheilulla ja muulla pikkukivalla saaneet itsensä edustavaan kuntoon ja pitävätkin itsensä sitten sellaisessa kunnossa.
Tämä kirjeeni on varmaan aika sekava, mutta kyllähän aiheet saavat olla aika sekavia, jos niistä tehdään runoja. Jokainen saa vähän niin kuin itse yrittää hahmottaa, että mistä tässä oikein on kysymys!
Minä olen kovin yksinäinen, koska sukuni on varmaan jo aika pitkälti tuolla pilvissä ja varmasti enkelien olomuodossa, vaikka ihminen on luotu ihmiseksi ja sanotaan, että ihminen pysyy ihmisenä kuolemankin jälkeen. Hän saa jonkinlaisen ylösnousemusruumiin eli ei muutu enkeliksi, vaikka niitäkin on! Näin ollen runossa voisi esiintyä oikein paljon enkeleitä - siellä voisi olla ihan oikein suuriakin enkelikuoroja ja jokaisella enkelillä ihan oma nimikin, niin että ne voidaan laittaa vaikka naamakirjaan ja fanittaa jokaista enkeliä ihan erikseen! Mitä sanotte - oliskos tämmöisessä mitään runoainesta edes pikkaraiseen runoon?
Olen kovin väsynyt tänään kun en ymmärrä tuon Mikkoni käytöstä ollenkaan. Murjottaa tuppisuuna ja tuntuu niin kovin ahdistuneelta. Meillä ei kuitenkaan ole sellaisia ongelmia niin kuin toisissa tuntuu olevan kaikenlaisten palstojen mukaan, että pitää miettiä, että kun on synnyttänyt lapset, niin tuo pimpuli olisi sitten niin kovin löystynyt, että sen vuoksi pitäisi lähteä etsimään jotain teinityttöä. Kyllä meillä se ongelma on sitten ihan siellä henkisellä puolella eli että mieheni - tosi ikävä kyllä kertoa teille ulkopuolisille - on jäänyt henkisesti sinne jonnekin lapsen tasolle. Siis ihan oikeasti olen sitä mieltä, että se on oikea ongelma hänelle. Tuossa naapurissa meillä on hänen sellainen kaverinsa, joku Auer, jolla on sellainen ambulanssifirma. Joskus ne ottavat ja lähtevät jääradalle leikkimään ambulanssilla ja ajavat kuulema kamalilla kierroksilla ja päästelevät paineita. Mutta nyt ei ole ollut tätäkään pikkupuuhaa kun herra Auer meni Japaniin. Siellä Japanissa hän on nyt sitten noiden kaikkien vesimassojen keskellä eikä ole edes soittaa pirauttanut vielä ja kertonut, että kaikki on ihan ok. Tämä ambulanssimies kuuluu sellaiseen vapaaehtoisjärjestöön, jotka menevät kaikenlaisille kriisialueille auttamaan heti kun jotakin tapahtuu. Tämä on aika erikoista, sillä minulla sattuu olemaan sellainen eräs saksalainen poikaystävä - siis paljon ennen Mikkoa - joko oli tuommoinen kriisi alueiden ambulanssien kuski ja pyrki kyllä lääkäriopiskelijaksi. Tämä ambulanssipoikaystäväni oli
isä oli sattumoisiin Hitlerin miehiä ja juttu on aivan karmea enkä aio sitä tässä nyt kertoa. Mikollakin on muuten taas on ollut samalla vuosikymmenellä joku Saksaan lähtenyt tyttöystävä. Kuulkaas tämä on nyt sellainen soppa, että ei tästä saa kuin jonkun sirpaleisen runon aikaiseksi. Ja anteeksi, että kaikki on niin kamalan sekavaa - meneehän siitä yöunetkin kun miehestäni kirjoitellaan kaikenlaisilla nettipalstoilla vaikka mitä ja samaan aikaan saan lukea tuota EnkeliElisaa ja miettiä että kenees sen nyt sitten puolestaan liittyy vai ei keheenkään. Ja näissä piireissä pyörii nyt ainakin neljä Elinaa ja neljä Annelia ja monta Minnaa ... Ne ovatkin sitten semmoisia nimiä, joita voitte sinne runoihinne heittää, sillä eihän tuon Candy-Karkinkaan nimi voi olla mikään Candy! Ehkä hän on joku Henna tai Jenna, sillä semmoisiakin täällä nyt pyörii.
Kirjoittakaa pian jotakin makeeta millä heitän tuota Mikkoani! En viitsi alkaa heittää sitä kirjoilla, koska sitten voisin saada vaikka mailalla, nyrkillä tai kivellä päähän (kokemusta jo on...) ja kyllä minä jo olen tullut sen verran harhaiseksi, että olen ajatellut, että joku vielä laittaa jonkun jutun Mikon autoon ja sitten kun lähden sillä ajamaan, niin minulle tapahtuukin jotakin ja kaikki ihmiset (paitsi se Auer, joka on sen luonnonkatastrofin keskellä - melkein muuten kuin se eräs tsunami) luulevat, että se nyt vaan oli joku onnettomuus ja sattuuhan niitä näillä maamme villeillä teillä, mutta kun minä aavistin jo etukäteen, että jotain tämmöistä kohtelua voin odottaa... Ja olisihan sillä se Candy... ei heti tarttis mennä naimisiin... odottaisi vaan tarpeeksi kauan... ja deittailisi vaikka ketä... ja sit vetää sen Candy-nuken kaapista kun aika on kypsä ja Candykin voi jo luoda sen oman uransa siinä rinnalla...
No, niin, kaitpa tässä olisi nyt tarpeeksi jo ainesta yhteen pikkurunoon! Kirjoitelkaas ja laittakaa palstoille!
Mä jopa jaksoin lukea ton koko jutun, mutta ei tosta mitään kunnon runoa saa.. Kun ei tossa oo mitään kunnon ainesta.. esim. rakkautta, koska jos nyt yhtään ymmärsin halusit tästä jonkun rakkausrunon kyhätä?
