Runoutta illan ratoksi... ja sadepäivänkin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja JONSERED Karhunkantaja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Istafra:
Kaikkihan me olemme :hug:
Kommenttini oli tarkoitettu aidoksi kohteliaisuudeksi, ei latistukseksi...

En minä sitä latistavana pitänytkään, kunhan naurahtelin sille pienelle runotytölle, joka odotti elämänsä läpimurtoa ja kadehti kaikkia maailman Jippuja ja oli niin kovin erilainen. Mutta kasvoi aikuiseksi aikanaan ja on äärettömän tyytyväinen asian laitaan nykyään. :)

*latailen blogiini lisää, kunhan jaksan... ehkä huomenna*
 
Ja minusta pitäisi tulla joskus kirjailija, mutta saan aikaiseksi korkeintaan keskinkertaisia novelleja sekä ehkä osuvia aforismeja.
Mutta saahan sitä aina haaveilla. Ja tyytyväinen olen minäkin tähän tilanteeseeni.
 
"Jostain tänne luokkaan pääsi jotain rakkauspöpöjä" ,
Petteri väitti, kun äkkiä tytöt olivat kaikki niin söpöjä.
Joonatan uskoi marsilaisten keksineen kieroja juonia.
Petteri epäili ennemminkin kouluruokalan muonia:
"Näin kaamea tauti takuulla on syytä sen maksalaatikon ! "

Korolainen Tuula
 
Hiiri ja myyrä

Hiiri rakastui myyrään
vaan ei sen oloon,
maanalaiseen, pimeään
pesäkoloon.

Se itki:
- Oi, myyrä,
sulle oisin jos voisin
kultana, multana
muruna, suruna,
rattona, kattona,
lattiamattona.
Olisin vaikka talo!

Vaan kun ei riitä,
että jossain
tunnelin päässä
on valo.

Korolainen Tuula
 
Yö saapuu

"Yö saapuu mustassa viitassaan
alta vanhan vaahterapuun.
Se hiipii ylitse pihamaan
ja hymisee tummaa lauluaan
ja pöllöt ja peikot ja maahiset
se ajaa esiin koloistaan
ja lepakot nahkasiipiset
viskoo ilmaan viuhumaan.

Yö kulkee mustassa viitassaan
ja riisuu silkkisen hansikkaan,

silittää poskea kuun."

Korolainen Tuula
 
HIENONIMISTEN KUTSUT

Tuolta saapuu Nefertiti Nevanperä,
hei heitäpä kisulle lankakerä!
Kuka sipisee, Sibylla Sikuri,
kuka vislaa, Vincent Vikuri?
Graham Jauho jahtaa Jade Järää:
Pussailussa ei ole mitään väärää!
Tahiti Takkunen tarjoaa: Pamela Punkki,
otapa tästä herkullinen munkki!
 
Niin kaunis on maa-

Aurinko nousee,
On kastetta maassa.
Aika on herätä,
Nousta ja lähteä,
Kohdata ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa,
Niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
Ja varjoisat veet,
Niin varjoisat veet.

Päivä on kirkas,
Vain metsässä tuulee.
Aika on naurun
Ja leikin ja riemun.
Mukana ystävä kallehin.

Aurinko laskee,
Jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.

-kari rydman-
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Niin kaunis on maa-

Aurinko nousee,
On kastetta maassa.
Aika on herätä,
Nousta ja lähteä,
Kohdata ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa,
Niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
Ja varjoisat veet,
Niin varjoisat veet.

Päivä on kirkas,
Vain metsässä tuulee.
Aika on naurun
Ja leikin ja riemun.
Mukana ystävä kallehin.

Aurinko laskee,
Jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.

-kari rydman-

Setäni hautajajaisissa tuttu laulaja esitti tämän... Uskomaton fiilis.
 
Tässä on mun yksi suosikeistani, Eino Leinoa;

KUOLEMAN RENKINÄ.

Kuljin ma kuoleman peltoja pitkin,
kuolema kynti ja minä itse itkin.

»Tule mies rengiksi!» kuolema huusi--
»Saat palan peltoa ja laudanpäätä kuusi.»

Tulen minä rengiksi, huusin ma vastaan.
Tottahan Tuonela hoitavi lastaan.

Siitä asti kynnän mä kuoleman sarkaa--
viikot ne vierii ja elonhetket karkaa.

Ystävä on kaukana ja sydämmeni jäässä--
Herra, koska seison ma sarkani päässä?


 
Hiarojal ei tartte ottaa tissiliivei pois.

Mää ihmetteli
ett kui sin ain silmät muljahtiva pääs.
Emmä osannu ajatellakaa,
et tissiliivi voi pääl jättä.
Se ossaa ne avata takkapäite
ja laittaa kiinni kans.

Ei se kyl koskaa sanonu
ett liivit voi jättää pääl.

Hyvi se hiaros.

- Karoliina Koskinen-
 
Mää en saa ittestäni mittää irti.

Tukka on paskane
ja tiski lojuva pöyräl.
Aita o leikkaamat.

Et saa näköjä sääkä.
Mun puhelin o ollu hiljaa.

- Karoliina Koskinen-
 
Kerran taivas kävi maan päällä
ja vahingoittui vain hieman.
Siitä ovat merkkinä
yö ja tähdet,
neulanpistot silmieni takana.

Puu sinun uniesi huminassa valvon
sillä sinä olet särö
ja ikkunani takana varmemmin kuin aamu.

- Sanna Karlström-
 
Mää ole kipiä.

Kukkaa ei tua mul jaffa eikä pastillei.
Misä ova mun mehu ja villasukat?
Kuka pitäsis hualta ja antasis nenäliinaa?

Kyl ne baaris halaileva ja seuraa tarjoava.

-K. Koskinen-
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lacrimosa:
Tule syömään
kun on mätäkuu.
Katan kannolle
hukkakaurakakkuja
ja torajyväleipää,
mon amour amanita-
ambrosiaa, kaadan
konnanmarjaviiniä,
murran homeista leipää!
-Matti Nikkola_

Ja nyt iski nälkä! :kieh:
 

Yhteistyössä