Ruoalla pelleily

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja HERMOT MENEE
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

HERMOT MENEE

Vieras
NYT alkaa mennä hermo tuon ruokailun kanssa. 3 vuotta olen nyt taistellut ruokailun kanssa...ja tuntuu ettei mikään auta ja siitä on vaan tullut sellainen valtataistelu meidän kesken.
Lapsi syö ITSE päiväkodissa mukisematta ja syö hyvin siellä, yleensä hoitajat kertovat että ottaa lisääkin.

Kotona ei suostu syömään itse..aina pitäisi auttaa...venkslaa ja vekslaa ruokapöydässä, mistään ruoasta ei muka tykkää ( vaikkakin syö vallan mainiosti jos syötän ) ....olen mielestäni kokeillut kaiken..uhkailun..huutamisen...ei jälkkäreitä..ei huutoa...lautanen vain pois ja seuraava ruoka seuraavalla aterialla...ja mikään ei auta tai ns. opeta lastani.

onko teillä mitään vinkkejä, onko kellään samanlaista..??Mä oon jotenki ihan rikki tän asian kaa ja tuun TOSI pahalle tuulelle sitku ei muuta tehä ku pelleillä!!! GRH!
 
Meillä ihan samanlaista eli YMMÄRRÄN sinua hyvin!!! Olen pitänyt nyt kesästä asti sellaista systeemiä, että jokaista ruokalajia on maistettava ja pöydässä istutaan niin kauan kuin maistaminen on suoritettu. Maistaminen tarkoittaa meillä yleensä 2-5 lusikallista. Päiväkodissa syö itse ongelmitta kaikkea.
 
Ylimääräiset napostelut pois, säännölliset ruoka-ajat, ei myöskään juotavaa liikaa. Syö kun on nälkä. Äläkä tee liian isoa numeroa ruokailusta, vähin äänin vaan lautanen pois. Valta-taisteluun ei kannata lähteä.
 
aivan...napostelut jäänyt vähiin.maidonkin olen ottanut pois että sen saa vasta ruoan jälkeen niin ei täytä mahaansa sillä maidolla.

siis ymmärrän tuon " syö kun on nälkä " mutta mites sit tää 5 kertaa päivässä on lapsen hyvä syödä??
 
[QUOTE="pipari";22623259]Meillä ihan samanlaista eli YMMÄRRÄN sinua hyvin!!! Olen pitänyt nyt kesästä asti sellaista systeemiä, että jokaista ruokalajia on maistettava ja pöydässä istutaan niin kauan kuin maistaminen on suoritettu. Maistaminen tarkoittaa meillä yleensä 2-5 lusikallista. Päiväkodissa syö itse ongelmitta kaikkea.[/QUOTE]


onko toiminut??
 
aivan...napostelut jäänyt vähiin.maidonkin olen ottanut pois että sen saa vasta ruoan jälkeen niin ei täytä mahaansa sillä maidolla.

siis ymmärrän tuon " syö kun on nälkä " mutta mites sit tää 5 kertaa päivässä on lapsen hyvä syödä??

Myöhäistän vähän illan ruokailutilanteita sen mukaan, miten päiväkodin ruokailut menneet. 3-vuotias on jo sen verran iso, että rytmeistä ei tarvitse pitää niin orjallisesti kiinni. Meillä ainakin vapaapäivinä neljä ruokailukertaa päivässä on lapselle riittävästi ja siten ruokailujen välissä tulee riittävä nälkä.
 
[QUOTE="pipari";22623324]Myöhäistän vähän illan ruokailutilanteita sen mukaan, miten päiväkodin ruokailut menneet. 3-vuotias on jo sen verran iso, että rytmeistä ei tarvitse pitää niin orjallisesti kiinni. Meillä ainakin vapaapäivinä neljä ruokailukertaa päivässä on lapselle riittävästi ja siten ruokailujen välissä tulee riittävä nälkä.[/QUOTE]

nii just .ehkä jos myöhästäisin sitä iltaruokaa niin ehkä maistuisi paremmin.... ja sitten jos vielä joku pikku iltapala maistuu niin sellainen annetaan...
 
Helpottaa myös itseä, kun on strategia valmiiksi mietittynä. Itselle vaikeinta on hermojen pitäminen silloin, kun lapsi aivan tahallisesti kaataa esim maitomukin tai ruokalautasen lattialle.
 
[QUOTE="pipari";22623259]Meillä ihan samanlaista eli YMMÄRRÄN sinua hyvin!!! Olen pitänyt nyt kesästä asti sellaista systeemiä, että jokaista ruokalajia on maistettava ja pöydässä istutaan niin kauan kuin maistaminen on suoritettu. Maistaminen tarkoittaa meillä yleensä 2-5 lusikallista. Päiväkodissa syö itse ongelmitta kaikkea.[/QUOTE]

Meillä istus kokopäivän muttei maistas enkä ala väkisin tunkemaan. Kaikista vähimmällä pääsee ton 3v kanssa kun ruoasta ei tehä mitään numeroa ja lapsi tietää systeemin. Jos ei koske/pelleilee niin pois pöydästä ja mitään välipaloja ei tule ennen seuraavaa ateriaa. On se maistellu aivan pakottamattakin, itsellä sellanen kammo tosta pakkomaistamisesta että ikinä en lastani silleen painosta.
 
Meillä istus kokopäivän muttei maistas enkä ala väkisin tunkemaan. Kaikista vähimmällä pääsee ton 3v kanssa kun ruoasta ei tehä mitään numeroa ja lapsi tietää systeemin. Jos ei koske/pelleilee niin pois pöydästä ja mitään välipaloja ei tule ennen seuraavaa ateriaa. On se maistellu aivan pakottamattakin, itsellä sellanen kammo tosta pakkomaistamisesta että ikinä en lastani silleen painosta.

No meillä ei lähtökohtaisesti syödä mitään lapsen (tai minun) mielestä syömäkelvottomia ruokia eli tiedän kaikkien tarjottavien ruokien olevan sellaisia, jotka lapselle maistuvat (/maistuvat muualla/ovat maistuneet ennen). :) Toimivin strategia riippuu tietysti lapsestakin, mutta itse olen sitä mieltä että ärtyminen alhaisen verensokerin takia on turhaa ja siksi ruokaa nautitaan sopivin väliajoin eikä ruokailujen välillä napostella.
 
Meillä istus kokopäivän muttei maistas enkä ala väkisin tunkemaan. Kaikista vähimmällä pääsee ton 3v kanssa kun ruoasta ei tehä mitään numeroa ja lapsi tietää systeemin. Jos ei koske/pelleilee niin pois pöydästä ja mitään välipaloja ei tule ennen seuraavaa ateriaa. On se maistellu aivan pakottamattakin, itsellä sellanen kammo tosta pakkomaistamisesta että ikinä en lastani silleen painosta.
nii just ..ja eikai se lapsi siihen kuole jos ei syö pariin pvään. Itel menee vaa hermo ku ei KESTÄ sitä ruoalla pelleilyä!!

Kauan sä annat aikaa enne ku lautanen pois?
 
siis ymmärrän tuon " syö kun on nälkä " mutta mites sit tää 5 kertaa päivässä on lapsen hyvä syödä??

ei lapsi nälkiinny vaikka ei söisikään viittä ateriaa päivässä.

tarjoa ruoka ja jos ei ole syönyt parissakymmenessä minuutissa, ruoka pois ja seuraavalla ruualla sitten vasta lisää syötävää (ei tietenkään sitä samaa ruokaa kuin aiemmalla ruualla).
ei mitään lahjontaa, uhkailua, huutamista, rankaisemista, tai mitään muutakaan, vaan kerrot lapselle että nyt on ruoka aika ja nyt syödään ja jos lapsi ei syö, olkoon syömättä.
 
[QUOTE="vieras";22623405]ei lapsi nälkiinny vaikka ei söisikään viittä ateriaa päivässä.

tarjoa ruoka ja jos ei ole syönyt parissakymmenessä minuutissa, ruoka pois ja seuraavalla ruualla sitten vasta lisää syötävää (ei tietenkään sitä samaa ruokaa kuin aiemmalla ruualla).
ei mitään lahjontaa, uhkailua, huutamista, rankaisemista, tai mitään muutakaan, vaan kerrot lapselle että nyt on ruoka aika ja nyt syödään ja jos lapsi ei syö, olkoon syömättä.[/QUOTE]

NII JUST!!! okris...kiitos ... jo rauhotti hiemAN... tuntuu et siit o itellekin tullut sellanen ONGELMA..tai et tekee siitä sellasen haloon ku se ärsyttää jo valmiiksi niin paljon ennen ku koko ruokailu on ees alkanut!
 
nii just ..ja eikai se lapsi siihen kuole jos ei syö pariin pvään. Itel menee vaa hermo ku ei KESTÄ sitä ruoalla pelleilyä!!

Kauan sä annat aikaa enne ku lautanen pois?

Kehotan muutaman kerran ja viimeistään itse lopetettuani poistan. Jos Yököttelee niin totean että voi poistua jollei kelpaa. Lähtee yleensä itse. Jos leikkii ruoalla niin varoitan kerran ja seuraavasta pois pöydästä. En ala odottelemaan josko söisi. Ehtii kyllä samalla aikaa ku muutkin. Yrittää myös tota syöttämisen kinuamista, mut jollei ala itse syödä niin jää syömättä. Kasvaa hyvin joten en ota paineita. Ei toi tosiaan oo kuollu ja aina se jossain vaiheessa maistuukin taas.
 
[QUOTE="pipari";22623379]No meillä ei lähtökohtaisesti syödä mitään lapsen (tai minun) mielestä syömäkelvottomia ruokia eli tiedän kaikkien tarjottavien ruokien olevan sellaisia, jotka lapselle maistuvat (/maistuvat muualla/ovat maistuneet ennen). :) Toimivin strategia riippuu tietysti lapsestakin, mutta itse olen sitä mieltä että ärtyminen alhaisen verensokerin takia on turhaa ja siksi ruokaa nautitaan sopivin väliajoin eikä ruokailujen välillä napostella.[/QUOTE]

Ei meilläkään syödä kelvotonta. Silti en pakota ja istuta. Aikuiset päättävät mitä kokataan ja lapsi syö/on syömättä.
 
NII JUST!!! okris...kiitos ... jo rauhotti hiemAN... tuntuu et siit o itellekin tullut sellanen ONGELMA..tai et tekee siitä sellasen haloon ku se ärsyttää jo valmiiksi niin paljon ennen ku koko ruokailu on ees alkanut!

ja se lapsi kyllä aistii sen että ruualla pelaaminen on asia jolla saa huomiota. Ja jokainen lapsi haluaa saada huomiota, vaikka sitten negatiivista sellaista. Kunhan sitä vain saa.
siksi ruokailun (tai esimerkiksi potalla käymisen joka on toinen yleinen taistelun aihe) tekeminen mahdollisimman neutraaliksi ja normaaliksi asiaksi auttaa usein paremmin kuin se että asiasta tekee hirveän shown.
tuskin tuo syöminen korjaantuu päivässä tai kahdessa, mutta helpottaa kyllä äidin olemista kun asiasta ei stressaa.

jotkut lapset ovat myös ylpeitä jos saavat itse annostella ruokansa lautaselle tarjoiluastiasta joten sitäkin voi kokeilla ja lapsen kanssa olisi hyvä istua itsekin pöytään syömään. katetussa pöydässä on ainakin kivempi istua.
 
Kehotan muutaman kerran ja viimeistään itse lopetettuani poistan. Jos Yököttelee niin totean että voi poistua jollei kelpaa. Lähtee yleensä itse. Jos leikkii ruoalla niin varoitan kerran ja seuraavasta pois pöydästä. En ala odottelemaan josko söisi. Ehtii kyllä samalla aikaa ku muutkin. Yrittää myös tota syöttämisen kinuamista, mut jollei ala itse syödä niin jää syömättä. Kasvaa hyvin joten en ota paineita. Ei toi tosiaan oo kuollu ja aina se jossain vaiheessa maistuukin taas.

nonni...tätä siis kokeilen :) tack so
 
[QUOTE="vieras";22623474]ja se lapsi kyllä aistii sen että ruualla pelaaminen on asia jolla saa huomiota. Ja jokainen lapsi haluaa saada huomiota, vaikka sitten negatiivista sellaista. Kunhan sitä vain saa.
siksi ruokailun (tai esimerkiksi potalla käymisen joka on toinen yleinen taistelun aihe) tekeminen mahdollisimman neutraaliksi ja normaaliksi asiaksi auttaa usein paremmin kuin se että asiasta tekee hirveän shown.
tuskin tuo syöminen korjaantuu päivässä tai kahdessa, mutta helpottaa kyllä äidin olemista kun asiasta ei stressaa.

jotkut lapset ovat myös ylpeitä jos saavat itse annostella ruokansa lautaselle tarjoiluastiasta joten sitäkin voi kokeilla ja lapsen kanssa olisi hyvä istua itsekin pöytään syömään. katetussa pöydässä on ainakin kivempi istua.[/QUOTE]

uuuh..hyvä idea tuo itse annosteleminen ! :)
 

Yhteistyössä