Mä olen joskus ajatellut, että mitä niin väärää mä olen tehnyt että ansaitten tämän. Varsinkin kun toista kertaa sairastuun syöpään.
Nyt olen syövästä terve, mutta onhan tässä kaikkia muuta. Mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta sädehoidon takia. Mun sylkirauhaset on ollut sädehoitoalueella, syljen koostumus muuttunut ja hampaat reikiintyy todella helposti. Maksa on ollut kovilla sytostaattien takia. Mulla on ollut 2kk sisällä keuhkokuume ja lääkeainereaktio keuhkoissa, tiedä sitten mitä pysyviä vaurioita tuli keuhkoohin. Sädehoidon takia mulla on suurentunut riski sairastua rintasyöpään, mulle on jo tässä iässä tehty mammografia. Mulla on lisäksi suurentunut riski sairastua sydän- ja verisuonitautiin joskus 50-vuotiaana. Rytmihäriöitä mulla jo on ja mun pulssi on normaalitilassa n. 40 eli aivan liian matala.
Sytostaattien ja/tai kortisonin takia luusto kärsinyt niin, että kesällä mulle piti laittaa tekonivel. Täällä palstalla jotkut louskutti suutaan, että johtuu ylipainosta vaikka kaksi ortopedia ei edes maininnut mun painoa missään vaiheessa. Tuskin ylipaino aiheuttaa sitä, että luu menee kuolioon ja reisiluun päästä pitää poistaa 25%.
Mulla on arpia kaulalla ja solisluun alapuolella. Ne näkyy edelleen jonkun verran, mutta ovat haalistuneet. Mutta tuo heinäkuisen leikkauksen arpi. Siis se on aivan järkyttävän ruma. Yläreidestä pakaran puolelle n. 20cm punaasta viivaa. Kun vaikkapa seison suorana kummallakin jalalla, niin sen tuntee, että siinä toisella puolella on lovi. Toinen puoli menee aivan normaalisti pyöreänä ja sileänä, mutta se leikattu puoli. Sitäpaitti se arpi kutiaa edelleen välillä ja on kipiä. Ehkä pinnallista ajattella jotakin arpia, mutta kun näkisitte tuon arven...
Syövästä vielä sen verran, että jos kolmas kerta tulisi, niin mä en tiedä jaksaasinko mä. Viime kerralla hoidot oli jo todella rankat ja seuraavalla kerralla ne olisi vielä rankemmat. Hoito olisi sitä, että multa tuhottaisiin kantasolut ja laitettaisiin ne pakkasessa olevat kantasolut tilalle.
Kaikesta tästä huolimatta mä haluan elää, mä haluan tehdä asioota mistä mä pidän, saada lisää lapsia ja oikiasti elää.
Sori tämä purkaus. Vaikka mä jatkaa elämää eteenpäin niin välillä tulee olo, että mitä h*lvettiä. Nyt muuten odotan tietoa papakokeesta. Sitä ei vain ole kuulunut vaikka siitä on jo yli kuukausi!
Muoks. enkä kaipaa sääliä. Mä tosiaan halusin nyt vain purkaa oloani.
Nyt olen syövästä terve, mutta onhan tässä kaikkia muuta. Mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta sädehoidon takia. Mun sylkirauhaset on ollut sädehoitoalueella, syljen koostumus muuttunut ja hampaat reikiintyy todella helposti. Maksa on ollut kovilla sytostaattien takia. Mulla on ollut 2kk sisällä keuhkokuume ja lääkeainereaktio keuhkoissa, tiedä sitten mitä pysyviä vaurioita tuli keuhkoohin. Sädehoidon takia mulla on suurentunut riski sairastua rintasyöpään, mulle on jo tässä iässä tehty mammografia. Mulla on lisäksi suurentunut riski sairastua sydän- ja verisuonitautiin joskus 50-vuotiaana. Rytmihäriöitä mulla jo on ja mun pulssi on normaalitilassa n. 40 eli aivan liian matala.
Sytostaattien ja/tai kortisonin takia luusto kärsinyt niin, että kesällä mulle piti laittaa tekonivel. Täällä palstalla jotkut louskutti suutaan, että johtuu ylipainosta vaikka kaksi ortopedia ei edes maininnut mun painoa missään vaiheessa. Tuskin ylipaino aiheuttaa sitä, että luu menee kuolioon ja reisiluun päästä pitää poistaa 25%.
Mulla on arpia kaulalla ja solisluun alapuolella. Ne näkyy edelleen jonkun verran, mutta ovat haalistuneet. Mutta tuo heinäkuisen leikkauksen arpi. Siis se on aivan järkyttävän ruma. Yläreidestä pakaran puolelle n. 20cm punaasta viivaa. Kun vaikkapa seison suorana kummallakin jalalla, niin sen tuntee, että siinä toisella puolella on lovi. Toinen puoli menee aivan normaalisti pyöreänä ja sileänä, mutta se leikattu puoli. Sitäpaitti se arpi kutiaa edelleen välillä ja on kipiä. Ehkä pinnallista ajattella jotakin arpia, mutta kun näkisitte tuon arven...
Syövästä vielä sen verran, että jos kolmas kerta tulisi, niin mä en tiedä jaksaasinko mä. Viime kerralla hoidot oli jo todella rankat ja seuraavalla kerralla ne olisi vielä rankemmat. Hoito olisi sitä, että multa tuhottaisiin kantasolut ja laitettaisiin ne pakkasessa olevat kantasolut tilalle.
Kaikesta tästä huolimatta mä haluan elää, mä haluan tehdä asioota mistä mä pidän, saada lisää lapsia ja oikiasti elää.
Sori tämä purkaus. Vaikka mä jatkaa elämää eteenpäin niin välillä tulee olo, että mitä h*lvettiä. Nyt muuten odotan tietoa papakokeesta. Sitä ei vain ole kuulunut vaikka siitä on jo yli kuukausi!
Muoks. enkä kaipaa sääliä. Mä tosiaan halusin nyt vain purkaa oloani.
