V
Rupesin tässä miettimään, että mitä kaikkia sitä onkaan käynyt läpi (älä lue jos ei kiinnosta sairaskertomukset )
- Viestiketjun aloittaja Scarlett O Harava
- Ensimmäinen viesti
N
nora
Vieras
Voi ettäs miten sua on laitettu kestämään
. Ihan pirusti taas hävettää oma turha natina ja kitinä jostain jonninjoutavista pikku vaivoista, joihin saa avun suht helposti; nielaisemalla pari tablettia tai lepäämällä. Mitenkäs te, jotka noin paljon ja vakavia sairauksia omaavat maltatte pitää suunne kiinni meikäläisiä kohdatessanne?
Tsemppiä tosi paljon sulle Scarlett
!
. Ihan pirusti taas hävettää oma turha natina ja kitinä jostain jonninjoutavista pikku vaivoista, joihin saa avun suht helposti; nielaisemalla pari tablettia tai lepäämällä. Mitenkäs te, jotka noin paljon ja vakavia sairauksia omaavat maltatte pitää suunne kiinni meikäläisiä kohdatessanne?Tsemppiä tosi paljon sulle Scarlett
!
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Se on upeaa!
Jos oikia lonkka alkaa oirehtia, niin nyt ainakin tiedän mitä se voi olla eikä varmaan mene kahta vuotta avun saamiseen. Mun pitääs varmaan luuston takia syödä kalsiumia urakalla, kun en juo edes maitoa.
Mä odotan sitä, että pääsen kävellen pidemmälle lenkille. Nyt on vielä kipuja jos kävelen liian pitkään. Mutta kahden vuoden aikana on lihakset rappeutua todella paljon. Ortopedin mukaan kestää vuoden toipua täysin, mulla on nyt leikkauksesta 4kk. Mä kyllä olin jo töissä ennen kuin sairasloma loppui.
N
nora
Vieras
Ja teille muille tietysti myös, jotka kovien sairauksien kanssa joudutte tavalla tai toisella toimeen tulla
Alkuperäinen kirjoittaja nora:Voi ettäs miten sua on laitettu kestämään
Tsemppiä tosi paljon sulle Scarlett
No itseasiassa mä kyllä ymmärrän jos toinen valittaa päänkipua usein yms. Koska eihän se mun sairastaminen poista sitä, että toisilla on jotakin muuta. En mä halua väheksyä toisia arvostelemalla heidän kipujaan.
Kyllä mäkin kaikista kivuista yms. huolimatta saatan nurista päänkivusta.
Alkuperäinen kirjoittaja nora:Voi ettäs miten sua on laitettu kestämään
Tsemppiä tosi paljon sulle Scarlett
Eihän sairauksia ja kokemuksia voi alkaa tuolla lailla vertailla, meneehän joillakin minuakin huonommin, joku on käynyt enemmän läpi leikkauksia, toiset istuu pyörätuolissa.. kyllä ne pienemmätkin vaivat ihmistä vaivaavat, vaikka olisi paljon enemmän paljon sairaampia. Itse en halua sairauttani ja oireitani liiaksi esiin tuoda senkään takia, että kellekään ei tulisi sellaista oloa, että ei voi jostain pikkuvaivasta valittaa.
En niinkään siis vertaile sitä, jos joku kitisee "pikkuvaivoista", mutta tietyt arvot kyllä korostuvat itsellä kun ei ole enää terve. Se, että kykenee nousemaan sängystä ylös on jo sellainen tunne ja sen muistaa, kun on joskus joutunut konttaamaan vaikka vessaan tai juomaan pillillä, kun ei jaksa pitää vesilasia kädessä. Sellaisten hetkien toivoisi olevan arvossa muillakin - että on jalat joilla kävellä ja joskus jos mietin, että en jaksa lähteä harrastamaan liikuntaa saan itseni motivoitua sillä, että täytyy lähteä kun siihen pystyy , haluan itse yrittää pitää tilan siinä ja toivon todella, että pystyisin jatkossakin. Silloin kun ei pysty, on kaduttanut se että ei ole osannut nauttia asioista, joihin ei sitten ole hetkeen kyennyt.
O
olen 33v.
Vieras
Minullakin on syöpä ollut tosin vain kerran. Sitten minulla on migreeni, kohtauksia ei saada estolääkkeilläkään vähennettyä, särkypäiviä kuukaudessa 20. Sitten minulla on astma ja pahoja ruoka-aineallergioita. Krooninen paksunsuolentulehdus. Kyllä näissäkin on kestämistä. Tuo syöpä oli jotenkin helpompi kestää kuin nämä sairaudet mitä et ikinä saa pois. Syövän kanssa oli että joko paranet tai et, mutta esim. migreeni on ja pysyy.....
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Se vain on niin. Mä olin toisella kerralla niin huonossa kunnossa, että hirvittää jos vielä pahempaa olisi tiedossa.
Mun ulkonäköön liittyen, että en mä mielestäni mikään ruma ole, mutta en kaunotarkaan. Mutta siis ihan tavis.
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:Alkuperäinen kirjoittaja nora:Voi ettäs miten sua on laitettu kestämään
Tsemppiä tosi paljon sulle Scarlett
Eihän sairauksia ja kokemuksia voi alkaa tuolla lailla vertailla, meneehän joillakin minuakin huonommin, joku on käynyt enemmän läpi leikkauksia, toiset istuu pyörätuolissa.. kyllä ne pienemmätkin vaivat ihmistä vaivaavat, vaikka olisi paljon enemmän paljon sairaampia. Itse en halua sairauttani ja oireitani liiaksi esiin tuoda senkään takia, että kellekään ei tulisi sellaista oloa, että ei voi jostain pikkuvaivasta valittaa.
En niinkään siis vertaile sitä, jos joku kitisee "pikkuvaivoista", mutta tietyt arvot kyllä korostuvat itsellä kun ei ole enää terve. Se, että kykenee nousemaan sängystä ylös on jo sellainen tunne ja sen muistaa, kun on joskus joutunut konttaamaan vaikka vessaan tai juomaan pillillä, kun ei jaksa pitää vesilasia kädessä. Sellaisten hetkien toivoisi olevan arvossa muillakin - että on jalat joilla kävellä ja joskus jos mietin, että en jaksa lähteä harrastamaan liikuntaa saan itseni motivoitua sillä, että täytyy lähteä kun siihen pystyy , haluan itse yrittää pitää tilan siinä ja toivon todella, että pystyisin jatkossakin. Silloin kun ei pysty, on kaduttanut se että ei ole osannut nauttia asioista, joihin ei sitten ole hetkeen kyennyt.
Oli muuten aika järkyttävää tajuta lattialle kyykkyyn mentyään, että siitä ei pääse ylös. Aivot antoi käskyä, että nouse ylös, mutta jalat ei toiminu. Mulla oli jalkojen lihakset jo niin huonossa kunnossa, että ne ei jaksanut nostaa mua ylös. Piti käyttää käsiä apuna.
Kyllä sä oot kovia kokenu.. :hug: Mä aina vaan enemmän ja enemmän vihaan sitä sanontaa et Herra antaa sen verran mitä kukakin jaksaa kantaa..
Mul ei ittelläni ole ollu mitään sellasta vakavaa sairautta ku syöpää. Mutta kaikenlaista muuta. Ja sen tiedän että kroonista kipua saan nauttia loppuelämäni. Kyllä sitä ois aika paljo valmis antamaan jos sais elämänsä elää kivuttomana, ilman lääkkeitä.
Mutta kaikkeen tottuu, siihen jatkuvaan kipuunki. Yhenki kerran aamulla ihmettelin että ku on niin kummallinen olo. Ihan ajatuksella kuulostelin itteeni et nyt on jotai vialla, ei oo kaikki kohillaan. Yhtäkkiä mä hoksasin että hetkinen, mä en oo yhtään kipee!
Noh, tilanne korjaantu alta puolen tunnin..
Sulla on mahtava taistelutahto ja samanlaista tässä on vuosien saatossa ittelleniki kehitelly. Periksi ei anneta! :hug:
Mul ei ittelläni ole ollu mitään sellasta vakavaa sairautta ku syöpää. Mutta kaikenlaista muuta. Ja sen tiedän että kroonista kipua saan nauttia loppuelämäni. Kyllä sitä ois aika paljo valmis antamaan jos sais elämänsä elää kivuttomana, ilman lääkkeitä.
Mutta kaikkeen tottuu, siihen jatkuvaan kipuunki. Yhenki kerran aamulla ihmettelin että ku on niin kummallinen olo. Ihan ajatuksella kuulostelin itteeni et nyt on jotai vialla, ei oo kaikki kohillaan. Yhtäkkiä mä hoksasin että hetkinen, mä en oo yhtään kipee!
Noh, tilanne korjaantu alta puolen tunnin..Sulla on mahtava taistelutahto ja samanlaista tässä on vuosien saatossa ittelleniki kehitelly. Periksi ei anneta!
:hug:
E
eee
Vieras
N
nora
Vieras
Sitä omaa terveyttään pitää vaan niin itsestään selviönä, ja nämä teidän tarinat kyllä saa ajattelemaan. Mut ikävä kyllä aina vaan hetkeksi aikaa, ihminen on siitä kumma ja oppimaton hölmö. Ainakin minä. Mut kunnioitus on suuri teitä kovia kokeneita kohtaan.
Teillä on sitä elämää ja oppikoulua takana.
Teillä on sitä elämää ja oppikoulua takana.
Alkuperäinen kirjoittaja olen 33v.:
Mutta syöpään voi kuolla.. muut vaivaavat elämää välillä pahastikin, mutta on sentään hengissä. Minulla on syvällä sisimmässäni tunne, että sairastun joskus syöpään ja pelkään, että kuolisin siihen.. kuolemaa en ole aiemmin pelännyt, mutta lasten takia toivon että pysyisin hengissä edes siihen asti että ovat aikuisia. Se henkinen tuska on kamala kun ajattelee, että ei saisi olla lastensa lapsuutta näkemässä ja turvaamassa.
Heavyfreak - kuvasit juuri sitä mitä itsekin välillä miettii, alkaa ihmetellä jos ei satu minnekään. Huvittavaa, että se voi itsestä tuntua oudolta mikä on toisille aivan tavallista. Minulla oli aiemmin hirveän pitkään rajoituksia istumisten ja seisomisten suhteen, enkä osaa vielä iloita siitä että asia olisi nyt pysyvästi korjaantunut koska tulehdukset jotka ovat siihen vaikuttaneet, voivat uusiutua. Molemmat ovat vasta paranemaan päin ja pelkäänkin, että kohta tulee takapakkia ja pahasti. Tänään on ollut niin hyvä päivä, että toivoisin todella huomisen olevan yhtä hyvä. Se olisi jo ratkaisevaa, jos huominen olisi ilman aiempia kipuja, että tilanne on tasaantumaan päin.
3
33v.
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Tuo olikin vain MINUN oma ajatukseni asiasta.... En tarkoittanut muita vain ja ainoastaan itseäni. Esim. tuon migreenin kanssa on joskus niin voimiensa äärirajoilla että luovuttaminen olisi helpompaa ja antaa olla kuin kärsiä hirvittävää särkyä jatkuvasti... Siksi syöpä tuntui minusta helpommalta, toki sen tiesin että siihen voi kuolla, mutta eipä tämä elämäni aina elämän arvoiselta tunnukkaan....
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Se todellakin on tosi jännä tunne, kun kivusta tulee arkipäivää. Mun päivässä ei ole hetkiä ettei muhun sattuisi, fibromyalgia, yliliikkuvat nivelet ja endometrioosi muutaman rakenteellisen vian lisäksi pitävät huolen siitä.
Mutta kummasti sitä vaan oppii sen kivunkin kans elämään. Kauan se vei että sen hyväksyi mutta ei sinä nykyään pahemmin edes ajattele. Se vaan on näin. Mä tällä hetkellä oon sellasessa odotteluvaiheessa, oottelen et missä vaiheessa mulla endo taas pahenee. Ja kun se alkaa pahenemaan niin se tapahtuu sit vauhdilla. Hoitovaihtoehtoja ei oo enää, ainut mahdollisuuus on kohdun ja munasarjojen poisto.
Joo, kipujen kanssa kyllä oppii itse elämään. Liian usein on törmännyt tilanteisiin - kivut kun eivät päälle päin näy, että muut ihmiset eivät ymmärrä sitä, että tietyissä tilanteissa ei ole voinut istua tai seistä pitkään (kaupan lyhyt kassajonokin on tehnyt tiukkaa).. ja kun uusiin ihmisiin tutustuu, alapa tällaisia selittämään, kun tiedä itsekään vielä mitä tuleva tuo tullessaan.. :|
Alkuperäinen kirjoittaja 33v.:
Mä ymmärsin sun pointin ihan täysin. Eihän kukaan pysty toisen kipua ja kärsimystä sillä tavalla arvostelemaan, tyyliin eihän siihen edes kuole.. Kipu on kamalaa, se on ihan selkee homma! Mulla on kans paha migreeni ja se on yhtä helvettiä.
Mä tunnen yhden ihmisen jolla on sellanen harvinainen päänsärkysairaus. Muistaakseni nimeltään Hortonin tauti, nimitetään myös itsemurhataudiksi. Siinä tulee viikkojen kestäviä päänsärkyjä joihin ei mikään auta. Tää ihminen on sillon sairaalahoidossa ja häntä hoidetaan lähes puhtaalla morfiinilla eikä sekään auta. Viime kerran jälkeen hän sanoi että yhtäkään päänsärkykohtausta hän ei enää aio kokea..
Kyllä se kipukin voi tappaa. Jos ei suoraan niin epäsuoraan..
Mä välillä bussissa istun niillä vanhusten paikoilla. Kun ei kaikkina päivinä vaan nuo nivelet taivu ja pelaa niinku pitäs, kivut on kauheet ja tasapaino heittää. Istuappa siinä sitten muiden mulkoiltavana, niinä hetkinä tulee sellanen fiilis et pitäs alkaa kantaa mukana kylttiä tai jotai ku ei sairaus näy päällepäin..
Alkuperäinen kirjoittaja Heavyfreak:
En tarkoittanut sitä arvosteluna, vaan yksinkertaisesti ajatuksena että muista vaivoista pysyy "suoraan" hengissä. Epäsuoraan voi kuolla, se on totta. Minulla ei olisi näin vahvaa taistelutahtoa terveyden suhteen, ellei minulla olisi lapsia, sen verran rankkoja hetkiä on käynyt läpi. Olen ihan rehellisesti ajatellut, etten olisi ehkä jaksanut tähänkään asti ellei minulla olisi lapsia, sillä itsestäni ei olisi niin väliksi itselleni..
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Enkä mä tarkottanu mun kommenttia arvosteluna sua kohtaan
Yleisestihän tää on niin laaja aihe, tulee niin paljo erilaisia ajatuksia..
3
33v.
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Niinä päivinä kun särky oikein ottaa vallan ei elämä tunnu enää elämisen arvoiselta ja sitten kun niitä päiviä ei ole vain kerran kuukaudessa vaan paljon useammin... Tuon kerran kuukaudessa vielä kestäisin hyvin, mutta tämä alkaa olla jo liikaa. Makaat pimeässä, koitat sumeilla aivoillasi miettiä mitä hitsin lääkettä vielä saa/voi ottaa että saisi sen helve... säryn edes hetkeksi pois!! Ja kuinka päästä sieltä sängystä ylös sitä lääkettä ottamaan!! Kyllä minua on siunattu kahdella ihanalla lapsella, mutta olen todella usein täysin poissa pelistä, että pystyisin heitä hoitamaan... he ovat elämäni valot ja he jos ketkä ovat pitäneet minut kiinni tässä elämässä!! Mutta niin kovin usein joudun heille tuottamaan pettymyksiä, kun en pystykkään mihinkään....
V
vieras
Vieras
Mulla on fibro ja kilpirauhasen vajaatoiminta, mut niistä ei onneksi tiettävästi aiheudu suoraan mitään kuolemaan johtavaa tautia kuten esim. syöpää. Tai en tiedä lisääkö vajaatoiminta riskiä sairastua kilpirauhasen syöpään..?
