Ruumiista irtaantumiskokemuksia on tutkittu eikä niitä nykylääketiede voi selittää. Elämää on kuoleman jälkeen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="aloittaja";25465508]Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Onko teillä vastaavia kokemuksia? Entä sukulaisillanne tai ystävillänne? Millaisia kokemuksia? Entäpä onko teillä mitään kokemuksia henkimaailmasta?[/QUOTE]

Tavallaan helpottavaa, jos esim. läheinen kuollut ihminen on vielä jossain, vaikka hänen ruumiinsa on kuollut. Toisaalta ajatus on pelottava, että mihin sitä sitten joutuu tällainen syntinen. Onko aika tulla uskoon?
 
Tähän ketjuun ois kiva saada hyviä kirjavinkkejä. Liittyen henkimaailmaan yleensä. Ei siis pelkästään rajatilakokemusjuttuja.

Itse aloitan suosittelemalla kirjaa "Enkeleitä Hiuksissani" Lorna Byrne.
 
Toinen kirja on sielujen matka. Tässä jonkun arvostelu:

MICHAEL NEWTON: SIELUJEN MATKA, ELÄMÄÄ ELÄMIEN VÄLILLÄ

Sain eilen illalla juuri ennen nukkumaan menoa päätökseen tämän mielenkiintoisen kirjan SIELUJEN MATKA, ELÄMÄÄ ELÄMIEN VÄLILLÄ.

Hypnologi Michael Newton kertoo lukuisille kielille käännetyssä kirjassaan, mitä meille tapahtuu sieluina sielujen maailmassa. Hän on toiminut hypnoterapeuttina lähes 50 vuotta ja tutkinut perusteellisesti asiakkaittensa avulla henkimaailmaa ja elämää sieluna fyysisten elämien välillä.

Kirja vastaa moniin mieltämme askarruttaviin kysymyksiin – ja kysymyksiin joita emme ole edes osanneet kysyä.

Mihin matkaamme kuoltuamme?
Miten sielu toimii ihmisen kehossa?
Keitä ovat oppaat ja sielunkumppanit?
Mitä henkimaailmassa tehdään ja millaista siellä on?
Miten ja miksi valitsemme seuraavan elämämme?
Lähde mukaan unohtumattomalle matkalle tutkimaan elämääsi ikuisena sieluna, tämän kirja avaa sinulle kokonaisen uuden maailman!



Kirjassa kerrotaan, kuinka hypnoterapeutti Michael Newton saa sattumalta asiakkaansa ylitietoiseen tilaan, jossa tämä pystyy antamaan tietoa sielun elämästä maanpäällisten elämien välillä.
Kirjassa hän esittää erilaisia tapauskertomuksia, joissa tätä elämää valotetaan. Haastateltujen sielujen mukaan sielut valitsevat kulloisenkin elämänsä, tapahtumat, vastoinkäymiset, kehittyäkseen.

Eli kuten siis jo aiemmassa blogitekstissäni totesin:
MIKÄÄN EI OLE SATTUMAA, vaan ENNALTA SUUNNITELTUA ja SOVITTUA ja sitä sopimusta on ollut tekemässä SIELU itse ennen maan päälle palaamistaan eli ts. mitään ei tapahdu meille ilman oman sielumme hyväksyntää.

Rakastuin tähän kirjaan!
Tämä kirja oli niin kiehtova ja koukuttava, etten meinannu sitä millään laskea käsistäni lukemisen aloitettuani ja aika hetkessä se sitten tulikin ahmittua lävitse. Ja päässäni/mielessäni pyörii kaiken aikaa nuo lukemani asiat, joista olen todella Kiitollinen, että sain ne osakseni elämää!

Ennen tämän kirjan lukemista ja nuorempana etenkin, olin aina pelänny kuolemaa todella paljon, sillä meillehän opetetaan ev.lut. kasvatuksen mukaan jo pienestä pitäen, kuinka meillä ei olisi kuin vain tämä yksi ja ainut elämä ja kuolemaan elämämme sitten tulisi päättymään.
Tuo on ollut varsin pelottava ja surullinen ajatus jo pienestä pitäen ja muistelen hämärästi, kuinka jossain vaiheessa elämääni jo aloin tuota asiaa todella pohtia ja kyseenalaistamaan mielessäni, jotenkin ilmeisesti tuolloin jo varmaan mielsin tuon väitteen suureksi valheeksi. Siis omalla kohdallani ainakin.

Kuultuani aikoinaan ensimmäisen kerran muiden uskontojen välityksellä INKARNAATIOSTA, oivalsin heti, mistä tuo epäilykseni, ettei täällä vain yhtä kertaa elettäisi, oli peräisin, ja se rauhoitti mieltäni jo tuolloin aika lailla.
Siitäkin huolimatta sitä on aina välillä kuitenkin synkimmillä hetkillään ajatellut, että josko tuo ei olisikaan totta sitten kuitenkaan ja tällaisessa välimaastossa olen sitten keikkunut näine ajatuksineni.
Kunnes nyt Viimein sain tähän lopullisen varmistuksen luettuani tämän valaisevan kirjan!

Enää ei kuolema pelota yhtään, pikemminkin päinvastoin tuon kirjan luettuani oikein Odotankin, jos näin voi sanoa, tuota Kotiinpaluuni hetkeä, Henkiseen Kotiini palaamista, mistä me kaikki olemme alunperin lähtöisin. Sen verran ihanalta paikalta se kirjan kuvauksen mukaankin vaikutti ja siellä pääsisin viimein älleentapaamaan kaikkia niitä ystäviäni ja rakkaitani, jotka sieluntasolla tunnen niin läheisiksi itselleni.

Selväksi tuli myöskin se, että meillä jokaisella on todellakin se oma Kohtalomme, jonka polkuja kuljemme ennaltasovitulla tavalla, vanhoja karmojamme maksaaksemme ja meille ennaltasovittuja oppiläksyjämme oppiaksemme kussakin elämässämme.

Inkarnoitumisen pääasiallisena tarkoituksena on siis kehittyä sieluntasolla eteenpäin kussakin elämässä, kehittää sieluamme oppimalla uusia puolia elämästä, henkistyä ja saavuttaa Valaistumisen.

Näitä oppiläksyjämme voimme oman valintamme mukaan suorittaa elämissämme joko sillä Hyvällä taikka sitten sen vaikeimman kautta; vastentahtoisesti monien mutkien kautta, päätämme seinään hakaten.
Jokaisen Sielun tavoite on joka tapauksessa se sama ja jokainen sielu erilaisensa, joten jokaisella sielulla ottaa luonnollisesti oman aikansa ja voi joiltakin sieluilta viedä moniakin elämiä noiden oppiläksyjen oppiminen ja karmojen takaisin lunastaminen.

Kirja oli mielestäni todella Koskettava ja hyvin Lohduttava samaan aikaan.
Lohtua toi mielettömästi esim. sen kuuleminen, että kuoltuasi vaikkapa jotenkin väkivaltaisesti tai tapaturmaisesti, Sielusi tietää jo hetkeä ennen, mitä kohta tulee tapahtumaan (koska onhan kaikesta jo Henkimaailmassa päätetty ja sovittu etukäteen ennen maan päälle syntymistä) ja irtaantuu ruumiista/ihmiskehostamme jo silloin nousten kehomme yläpuolelle tarkkailemaan tilannetta ulkopuolelta käsin.
Sillä hetkellä, vaikkakin kuolemanhetki kuinka tuskallista fyysisesti muutoin olisikin, ei kehomme enää tunne mitään tuskaa tai kipua, koska Sielumme on jo kehostamme poistunut.
Tuon asian kuuleminen oli todella Lohduttavaa, ite kun olen aina pelännyt sitä, että jos tuollaisen kamalan ja tuskallisen kuoleman kokisi ja joutuisi ties kuinka kauan siinä sitten tietoisesti kitumaan tuskissaan, mutta näin ei olekaan, mikäli oikein lukemaani tulkitsin.

Lohdullista oli saada tietää myöskin se, että mikäli sielumme ei haluaisi enää maan päälle koskaan inkarnoitua, sekin sallittaisiin, yhtäkään sielua ei pakoteta niin tekemään. Mutta selväksi tuli sekin, että jokaisen meidän sielumme palaa maan päälle useampiakin kertoja ja ihan vapaaehtoisesti oltuaan ensin jonkin aikaa poissa maan kamaralta tuolla Ylhäällä, Henkimaailmassa.

http://sani-valoakohti.blogspot.com/2010/02/michael-newton-sielujen-matka-elamaa.html
 
Se spektikkohan sanoi lopussa näin:

"Jos tietoisuus voi toimia ruumiin ulkopuolella, sillä on syvä vaikutus. Ei vain tieteeseen, vaan maailmankuvaamme. Se tukisi ainakin osittain suurten maailmanuskontojen väitettä. Että fyysisen ruumiin kuolema ei ole kaiken loppu"
 
[QUOTE="aloittaja";25465476]Oletko katsonut tuon dokkarin?[/QUOTE]

Olen. Mielenkiintoinen juttu joka tavalla. Erityisesti tutkijoiden kommentit kiehtoivat.
 
[QUOTE="jeppe";25467193]http://www.tiede.fi/artikkeli/927/meno_paluu_kuolemaan[/QUOTE]

Luin tuon aiemmin. Tuossa ei lainkaan kyetä selittämään, miten ihmiset, jotka ovat sydänpysähdyksessä ja elvytyksessä kykenevät näkemään itsensä ja hoitohenkilökunnan katonrajasta. He näkevät ja kuulevat kaiken ja osaavat kertoa tarkinta yksityiskohtaa myöten kaikki. Tuota ei pysty vanha lääketiede selittämään, tuossa nojaudutaan vanhaan lääketieteeseen, joka viimeisimpien tutkimusten mukaan ei kykene selittämään rajatilakokemuksia. Rajatilakokemukset ovat tapahtuneet tilassa, jossa on sydän pysähtynyt ja aivoissa ei toimintaa. Ja silti ihmiset ovat nähneet ja kuulleet kaiken ruumiista irtauduttuaan.

Tuo artikkeli ei tosissaan selitä yhtään mitään. Aivan niinkuin ap:n linkissä sanottiinkin, vanha lääketiede ei selitä rajatilakokemuksia.
 
Usko Jumalaan, Vapahtajaan auttaa pääsemään iankaikkiseen iloon ja kunniaan. Mikään muu ei ihmistä voi pelastaa. Valitettavasti. Nyt on viel sullakin, joka tätä luet, niin mahdollisuus kääntyä Jumalan puoleen ja rukoilla, että saisit parannuksen armon. Voimia!
 
Tota noin - kuka tuntee aivot niin hyvin että kykenee sanomaan että ne ei reakoi mitenkään enää sydämmen pysähdyksen jälkeen? Entäpä jos reakoikin vielä pitempään? Mahdollisesti "tallentaa" vielä tietoa vaikka varsinaisia reaktioita ei enää tapahdukaan? Toimivat vielä hetken ennen lopullista tilttiä?

Itse olen ollut teholla ja muistan kaiken näköistä kriittisiltä hetkiltä. Osa totta, osa ei. Kuitenkin muistaen sen että elvytys tilanteessa muhun on pumpattu erinäinen määrä aineita mm. kipua lievittämään. Jossain kohtaa tunsin olevani katon rajassa, toisessa kohtaa maan alta katsoin tapahtumia. Heräämisen jälkeen minulle selvennettiin heti mitä on tapahtunu, pöppyrässä olin edelleen ja nykyäänkin minun on vaikea hahmottaa mitä tapahtui ollessani tajuton ja toisaalta mitä minulle kerrottiin hereillä ollessa. Miehelleni (joka oli vieressä) kerrottiin myös mitä minulle tehtiin. Ehkäpä kuulin tuon kuitenkin ja sitä kautta asia kirjaantui muistiin. Tähän kun yhdistetään voimakas lääkitys niin on enää mahdotonta sanoa mistä oli kyse.

En todellakaan kokenut tuota minään rajakokemuksena vaan hallusinaatioiden, kuuleman ja luuleman yhdistelmänä joka terästetiin huumaavilla kipulääkkeillä.
 

Similar threads

V
Viestiä
61
Luettu
3K
V
A
Viestiä
0
Luettu
761
A

Uusimmat

Yhteistyössä