Rv 20 ja en tiedä jaksanko käydä töissä... Kotona kaksi pientä lasta.

[väsynyt odottaja]

Hei vaan kaikille!

Jos meinaat tulla sanomaan, että raskaus ei ole sairaus, niin kyllä minä sen tiedän. Ja olenkin käynyt pahoinvointien ja muitten ohella töissä urheasti. Meillä oli myös kolmen viikon jakso syksyllä, jolloin mies ei ollut kotona oikeastaan kuin öisin ja hoidin kaksi alle kolmevuotiasta, vein hoitoon ja hoidin työni sen lisäksi. Eli yritystä riittää kyllä.

Minulla on nyt joulun aikaan ollut lomaa ja silloin vasta sen ymmärsin, kuinka uskomattoman väsynyt olenkaan. Itken kaikesta ja koko ajan, minulle on tullut uniongelmia (joita ei ole koskaan), paino nousee kun syön koko ajan väsymykseeni jne. Tuntuu ettei loma riitä palautumiseen ja huomenna täytyykin lähteä takaisin töihin.

Tiedän, ettei väsymys ole mikään syy jäädä sairaslomalle, mutta eikö silloinkaan, kun se heijastuu stressitasoihin ja sitä kautta vauvaan? Meillä on töissä vielä tilanne se, että jos olisin vaikka kaksi viikkoa poissa, niin palatessani minua odottaisi moninkertainen työmäärä. Päteviä sijaisia ei ole, tai niitä ei palkata, ja itse saa sairaslomalta palatessaan korjata jäljet (tiedän mistä puhun, olin flunssassa kolme päivää poissa töistä syksyllä). Sen lisäksi minun täytyy kotona valmistella tunnit ja kokeet yms. materiaalit valmiiksi (olen opettaja), eli vaikka olisin sairaslomalla, työnteko ei loppuisi siihen.

En tiedä mitä teen. Yritänkö puskea vaikka läpi harmaan kiven äitiysloman alkuun asti - siitä kärsii sekä vatsavauva, että omat pienet kotona ja koko meidän perhe - vai jäänkö pois töistä, kärsin itse seuraukset jos töihin vielä palaan ja menetämme tulomme (minä olen pääasiallinen tulonlähde meidän perheessä tällä hetkellä). Stressi on suuri tuonkin takia, että tiedän olevani vastuussa perheemme toimeentulosta. Mutta toisessa vaakakupissa painaa kaikkien henkinen hyvinvointi ja esim. omat uniongelmani johtuvat nähtävästi stressistä. Kyllä se sikiöönkin vaikuttaa.

Kohtalotovereita? Neuvoja? Ajatuksia? Olisi mukavaa, jos joku jaksaisi vastata.

 

["surku"]

Valitettavasti en osaa vastata fiksuja. Mutta ajatuksia herätti.

Itse olen miettinyt saman suuntaista asiaa etukäteen. Edellisessä raskaudessa raskausväsymys oli ihan VALTAVA! Olin tuolloin opiskelija ja minulla sattui olemaan opinnäytetyön tekovaihe, joten olin yli kuukauden verran kotona kirjoittamassa. Onneksi! En nimittäin päässyt aamulla sängystä ylös. Mies vei lapsen hoitoon aamulla ja minä makasin päivän sängyssä läppärin kanssa ja yritin saada opinnäytetyötä kasaan. Välillä en syönyt päivän aikana, koska en jaksanut nousta hakemaan jääkaapista ruokaa. Nukuin aina parit päiväunet. Jouduin kerätä pari tuntia voimia siihen, että jaksan lähteä hakemaan lasta hoidosta iltapäivällä ja sitten takaisin sänkyyn makaamaan. Se oli hirveää aikaa!

Nyt olen raskaana ja pelottaa, että tulee taas samanlainen olo.. tällä kertaa olen työssäkäyvä ihminen ja en tiedä miten kestän jos tulee tuollainen olo

 

[Oisku]

Mitä jos jäisit äitiyslomalle aiemmin? Tai pystytkö tekemään lyhennettyä työaikaa?

Jos taas koet olevasi masentunut niin otapa yhteyttä neuvolaan. Se ei tosin korjaannu pelkällä sairaslomalla, vaan tarvitset muutakin apua. Neuvolassanne on varmasti esim psykologi jonka kanssa pääsisit juttelemaan. Oletko miettinyt miten pärjäät sitten kun sulla on kolme pientä, vauva valvottaa jne?

 

["Nanna"]

Terveydenhoitaja voi laittaa sairaslomalle äitiysloman alkuun asti jos kerrot kuinka huonossa kunnossa olet. Itse jouduin sairaslomalle aikaisessa vaiheessa ensimmäisessä raskaudessa koska työni oli fyysistä ja aiheutti näin vaaran keskenmenoon ja ennen aikaiseen synntykseen mutta ymmärsin että tilanteen ei tarvitse olla näin vaarallinen että äiti voidaan määrätä kotiin lepäämään. Terveydenhuollollahan on vastuu myös syntymättömästä lapsesta eli äidin jaksaminen huomioidaan myös! Onnea ja voimia odotukseen! <3

 

[väsynyt odottaja]

Kiitos vastauksista!

Aikaistankin äitiyslomaani pari viikkoa, että saan sen alkamaan työn kannalta "järkevästä" kohdasta. Lyhennetty työaika on varmaankin poissa laskuista, tai en ole ainakaan koskaan kuullut, että sellainen onnistuisi pienessä koulussa. Masennusta en usko tämän olevan. Minulla nämä raskaudet vain sattuvat olemaan henkisesti todella raskaita. Molemmissa edellisissä raskauksissa kävin juttelemassa psykologilla raskausaikana ja kun vauva syntyi ja babyblues meni ohi, niin psykologin tarvetta ei enää ollut. Uskon siis, että tämä armoton väsymys yms. loppuu, kun vauva syntyy ja sitten jaksan taas uudella tavalla (kuten tähänkin asti).

Ensimmäisessä raskaudessani jouduin noin rv 18-20 (en muista tarkkaan) sairaslomalle juurikin nukkumattomuuden ja stressin takia pariksi viikoksi, jonka jälkeen alkoikin kesäloma. Kesäloman jälkeen en sitten enää syksyllä palannutkaan töihin. Toisessa raskaudessa olinkin sitten esikoisen kanssa kotona ja päivät suunniteltiin mun jaksamisen mukaan. Eli nyt on sinänsä ihan uusi tilanne, kun on lasten hoitokuviot ja muut vielä lisäksi.

Työnihän ei ole fyysisesti raskasta vaikka nyt koko päivän melkein seisonkin, mutta kyllä tässä keväälläkin on taas isoja asioita tulossa töissä, jotka teettävät valtavasti töitä iltaiisin ja viikonloppuisin kotona, eli ei todellakaan jää työt töihin... Esimerkiksi ylioppilaskirjoitukset.

 

[oxy]

Nyt vaan jäät sille saikulle. Kuulostaa siltä että keikut väsähtämisen rajamailla. Jos väsähdät totaalisesti, on siitä kuopasta vaikeampaa nousta ylös. Pidä omasta jaksamisestasi huolta, kukaan muu ei sitä puolestasi tee. Ja pakkohan niiden on sijainen sulle hankkia jos olet pidempään poissa. Käsittääkseni unettomuus itsessään on jo syy saada saikkua, valita sitä lääkärille. Tsemppiä!

 

[noooo]

Entäs jos mies huonommin tienaavana jää hoitovapaalle äitiyslomaan asti. Saat käydä töissä ja mies hoitaa lapset ja kodin.

 

[viera.s]

Onko mies töissä ja lapset hoidossa?

Aika rankalta tilanne kuulostaa, minä tosin en olisi millään jaksanut edes kahta alle 3-vuotiasta hoitaa ilman raskautta ja työssäkäyntiäkin. Ainakaan jos olisivat olleet niin huonosti nukkuvia kuin ainokaiseni eli takana olisi jo vuosien minipätkäunet. Kahden alle 3-vuotiaan hoitaminen on raskasta sekin, joten helpottaako jaksamisesi kotiin jäämisellä? Jos lapset ovat ja jatkavat hoidossa, niin sitten toki toinen juttu. Äitejä vaan kovasti syyllistetään ja monet syyllistyvätkin, jos pienet lapset ovat hoidossa ja itse kotona, vaikka sairaslomallakin. Ellei nyt ihan vuodelepoon määrättynä ole.

Taloudellisesta puolesta. Kuinka pitkään saisit sairaslomalla täyden palkan? Palkallinen aika on yleensä työsuhteen kestosta riippuen 1-2 kk, joten jos sen verran ennen äitiyslomaa jäät sairaslomalle, ei olisi ainakaan tuosta murhetta.

Sinulle tai edes työnantajallesi tuskin on hyvä ratkaisu se, että olet pätkiä sairaslomalla ja sitten taas palaat töihin. Ennemmin voisi koittaa sinnitellä vaikka muutaman viikon vielä ja sitten koittaa saada suoraan sairaslomaa äitiysloman alkuun asti. Ja jotta oikeasti voisit käyttää sen lepäämiseen, olisi varmaan lasten syytä jatkaa hoidossa, vaikka sitten vähän lyhyemmillä päivillä, vaikka toki noin pienille kotonaolo olisikin hyväksi. Mutta täytyy ajatella myös jaksamistasi ja perheen kokonaistilannetta.

 

["niksu"]

Tuttua juttua. Mutta yrittäjänä saikkurahat on niin pieni että pakko oli vaan jaksaa pidemmälle. Lopussa on ollut pakko jo olla pois" oikeiden" vaivojen takia. Sairausloman tarvitaan myös oikea diagnoosi, pelkkä väsymys ei riitä. Siinä varmaan oot rajoilla jaksamisen kanssa, ensisijaista tietysti on hankkia kaikki mahdollinen apu kotiin. Mutta jos saikku on tarpeen niin sitten se on tarpeen.

 

[SH]

Minä jäin varhennetulle äitiyslomalle kun odotin kolmatta lastani. Ja ennen sitä pidin kaikki lomani pois (n 1kk). En olisi mitenkään jaksanut enää yhtään enempää työntekoa (olen sairaanhoitaja). Ja muutenkin koin, että vaarannan potilaiden turavllisuuden jos työskentelen väsymyksesta sekaisin olevana. Sairaslomaa en saanut, lääkäriä vähän nauratti kun puhuin väsymyksestäni ja unettomuudesta. Sellaista se raskaus kuulemma on.

Minulle se oli hyvä ratkaisu. Jäin pois töistä 3kk ennen kuin vauva syntyi. Otin myös muut lapset kotiin kannssani ja nautittiin kiirettömistä päivistä. Väsymys jatkui kyllä synnytykseen asti, mutta muuten voin paljon paremmin.

 

[täh-häh]

En olisi tehnyt enää lisää, jos kahdenkin kanssa noin vaikeeta...

Miksei ukko voi jäädä kotiin kotipiiaksi, jos ei kerran juurikaan mitään tienaa??

 

[väsynyt odottaja]

Mies käy töissä suurinpiirtein kolmena päivänä viikossa, jolloin lapset ovat luonnollisesti hoidossa. Jos joutuisin sairaslomalle, niin saisin käsittääkseni kahdelta kuukaudelta täyden palkan. En ole tästä aivan varma? Ja toki varmasti lapset jatkaisivat parina päivänä viikossa hoidossa sittenkin, jos minun kotona oloni syy olisi sairasloma! Ihan lapsia siinä ajattelisin, heillä on siellä kavereita ja toimintaa, mitä en varmastikaan voisi samalla tavalla tarjota tässä kotona. Mies siis hoitaakin pääasiassa kodin minkä omilta töiltään ehtii, mikä sekin auttaa meidän tilannetta.

Eikä kyse nyt ole siitä, ettenkö jaksaisi kolmen kanssa (tai etten olisi jaksanut kahden kanssa), vaan siitä, että nimenomaan tämä raskausaika on välttämätön paha tässä alla, ennen kuin voi sen yhden lapsen saada lisää. Kyllä jaksan lasten kanssa olla ja heidän kanssaan touhuta, mutta tämä raskaus tekee kaikesta kovin raskasta. Uskon, että helpottaa synnytyksen myötä

 

[hyi]

Voi apua, miksi oi miksi pitää tuollaista tahtia tehdä lapsia?? Saattaa tulevaisuudessakin vähän väsyttää jos on 3 alle 4-vuotiasta. Vaikka varmaankin ne isommat jatkavat pk:ssa...