Toggle sidebar

Rv 37 ja ahdistus ja pelko synnytyksestä isonee joka hetki :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiti04
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Ä

äiti04

Vieras
Synnytystapa arvio torstaina ja käynnit pelkopolilla ihan turhia 2 turhaa ja raivostuttavaa käyntiä takana.

Kun pieni ja siro vauva kai tulossa niin pitäis yrittää alakautta vaikka kaksi epäonnistunutta synnytystä takana siltä osin.

En uskalla ees luottaa tuohon paino arvioon sitten kun heitti esikon kohdallakin melkein puoli kiloa.

Harjoitus suppareita ollut rv15 alkaen ennemmän tai vähemmän päivässä.
Muutenkin kipeitä liitoskipuja, isiasta ja ilmeisesti arven (sektio) kiinnikkeiden venymis kipuja.

Mutta tähän asti eivät ole tehneet mitään tonne alakertaan.
Saanut nähdä onko muutosta viime kerrasta kun supistelee päivittäin useasti.

Viimeksi pelkopolilla lääkäri kirjoitti että käynnistetään l.a jos ei ennen sitä tapahdu mitään.

Joka yö saa pelätä et nytkö se lähtö on ja miten tää nyt muka onnistuisi.
Kuukauden jo nukkunut tosi lyhyillä unilla (osittain kipujen takia) ja synnytyspelon takia.

Miehestä ei apua ei osaa sanoa mitään mielipidettä, pelkää vaan meidän puolesta kun ennenkin asiat ei oo mennyt niin kun suunniteltu. Siis lääkärit ja kätilöt suunnitellut..
 
itse samoilla viikoilla ja pelottaa ihan kauheasti. itselläni vielä ensimmäinen ja kaikki sanoo, että ihan hirvee kokemus ei kiitos enää....
En ole nukkunut kuukausiin enää hyvin koska olen valaan kokoinen ja missään asennossa ei ole hyvä olla. nyt kolmatta päivää supistellut säännöllisesti mutta en uskalla soittaa lääkäriin.
Kaikista eniten pelkään sitä kauheaa kipua mikä kuulemma synnystyksessä on.
Liitoskivut on itselläni aivan kauheet ja joskus lähtee ihan jalat alta kun tekee niin kipeää.
ukko hermoilee kun en suostu lähtemään synnärille ja se saa samalla myös minut hermostuneeksi....
 
ymmärrän sua hyvin. itsellä sama. en oo tosin käyny pelkopolilla,kun mulle sektio ei ollut vaihtoehto enkä muutenkaan sieltä uskonut apua saavani. sitä vaihtoehtoo kyllä neuvolasta tarjottiin. mulla on nyt rv 37 ja paikat oli auki sentin viikolla 35. maanantaina olis kontrolli sairaalassa jolloin ollaan viisaampia odotellaanko että käynnistyy itellään vai käynnistetäänkö synnytys. pelottaa perskuleesti,mutta toisaalta jo haluis olla normaalitilassa.
 
Haluaisin sektion olen siitä puhunut tuolla käynneillä. Se että pelkään että kaikki ei mee nytkään hyvin ja saan pelätä taas lapsen puolesta niin riitä syyksi sektioon.
Tai se että paikat ei oo auennut kun 4cm max toisella kertaa ei sitäkään vähään vaikka kipeitä supistuksia 3pvä.

Kamalia kätilöitä ollut synnytyksissä ja vähätellyt mun kipuja ja tuntemuksia ym.
En halua tähän meidän sairaalaan ainakaan sitten jos pakottavat alatietse synnyttämään.
Ja lähden sitten samana päivänä pois kun synnytän. Niin huono kohtelua siellä saa.
 
Ei se synnytys loppujen lopuksi mikään kauhea paikka ole vaikka ekan muksun aikana mulla käynnistettiin tipalla synnytys niin oli se toiseen synnytykseen verrattuna pahempi, mulla toinen synnytys helpompi ja nopeempi. Mutta jokainen tuntee omalta kohdaltaan noi niin erilailla niin en osaa tohon sen enempää sanoa kuin tsemppiä ja halauksia ap, kyllä se siitä. :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti04:
Kamalia kätilöitä ollut synnytyksissä ja vähätellyt mun kipuja ja tuntemuksia ym.
En halua tähän meidän sairaalaan ainakaan sitten jos pakottavat alatietse synnyttämään.
Ja lähden sitten samana päivänä pois kun synnytän. Niin huono kohtelua siellä saa.
Click to expand...

No onpas ihan hirveä sairaala, missäs tuollainen on? Ja pelkopoli josta ei saa apua, ihan kummaa. Itsellä meni eka synnytys vähän pieleen, mutta onneksi seuraavat meni hyvin.
Ja kai sitä sektio pitäis saada noilla kokemuksilla??? KAi sitä pitää vain todella äänekkäästi ja päättäväisesti vaatia (yleensä jos vain pyytää jotain niin ei saa... ).
 
Alkuperäinen kirjoittaja tossuliini:
Ei se synnytys loppujen lopuksi mikään kauhea paikka ole vaikka ekan muksun aikana mulla käynnistettiin tipalla synnytys niin oli se toiseen synnytykseen verrattuna pahempi, mulla toinen synnytys helpompi ja nopeempi. Mutta jokainen tuntee omalta kohdaltaan noi niin erilailla niin en osaa tohon sen enempää sanoa kuin tsemppiä ja halauksia ap, kyllä se siitä. :hug:
Click to expand...

Kyllä se joskus voi olla kauhea paikkakin. Pelkääjää ei auta yhtään se, ttä synnytyksen kauheutta vähätellään, varsinkin jos pelon taustalla on aikaisemmat huonot kokemukset.
 
Kyllä ne synnytyssupistukset varmaan yllättää jokaisen ensisynnyttäjän, koska sellasta kipua ei oo ennen kokenut ja sitä on vaikea toiselle selittää. Se jatkuvien supistusten kestäminen on vähän sama, kuin joutuis saunassa istumaan ja aina vaan joku heittäis hirveenä löylyy. Just kun pystyy taas normaalisti hengittää,niin taas lisää.

Mut se kestäminen on korvien välissä. Kun ajattelee, että kestää yhden supistuksen kerrallaan muistaa hengittääkin, niin kyllä se siitä. Vaikka supistus pitää kehoa otteessaan niin silti pitäis osata rentoutua.

Ensimmäistä odottaessani ajattelin, että kyllä ne supistukset on varmaan ihan siedettäviä mutta se ponnistaminen pelotti. Kävikin kuitenki toisinpäin.

Mä synnytin ekaa virallisesti 10 h, mutta silti tuntui että siihen meni vuorokausi. Kaksi nuorempaa syntyivätkin sitten vauhdikkaammin. Kun mentiin keskimmäistä synnyttämään, kohdunsuu olikin jo 9cm auki ja ponnistusvaiheessa kätilö tunki lähes väkisin ilokaasunaamaria, pelkäs etten kestä ilman puudutusta ponnistaa. Kuopuksen kohdalla vetäsin sitten omatoimisesti tahallaan ihan liikaa ilokaasua ennen h-hetkeä, koska sillonkaan en kerinnyt mitään saada, enkä olisi enää halunnutkaan. Vaikka ilokaasu ei kipua viekään pois, niin ainakin se tekee sellasen vähän epätodellisen olon ja siinä ainakin saa happea ja ajatukset edes vähän keskittyy muuhun.

Mun synnytykset on siis menny hyvin, mutta kyl tiedän ihmisiä, jotka on joutunu yrittää alakautta, vaikka jo edellisessä on huomattu, ettei homma toimi. Toivottavasti ap:n mies varautuu pitämään puolison puolia synnytystilanteessa. Kätilöitä kun ei voi valita, niin miehen läsnäololla on iso merkitys. Itteäni jäi ekasta synnytyksestä kyl vaivaa se vähättely, jolla kätilö suhtautu mun kipuihin. Toisissa synnytyksissä mä sitten päätinkin olla itse tilanteen herra ja keskittyä vaan kipujen kohtaamiseen kaikessa rauhassa.

Synnytysten nopeuteen varmaan vaikuttisekin, että yritin liikuskella paljon, vaikka kuinka supisteli. Kolmannen kohdalla osasin jo sanoa kiitos ei kaikenmaailman jakkaroille, mitä kätilöt tarjos. Mulla oli turvallinen olo sängyssä puoli-istuvassa asennossa.

Kyllä te selviitte synnytyksistä! Voimia!
 
miten ap on epäonnistunut jo kaksi kertaa? voiko synnytyksessä edes epäonnistua? äitihän on siinä vain kanava, jota kautta lapsi syntyy. lapsikin on vain synnytyksen kourissa voimaton. eli, synnytys on sellainen tapahtuma, jota nykyihmisen on vaikea kestää, koska sen kulku ei ole itsestä kiinni.
 
Voimia matkaan ja rohkeutta. Sinä et ole mitenkään epäonnistunut, vaikka synnytys menisi miten, muista se. Ja sanot, että haluat toisen kätilön, jos eka on ilkeä eikä teillä synkkaa. Ja vaikka kotoa joutuis tulemaan, niin vaadit toisen kätilön. Synnyttäjä on pomo, kätilö on vain palvelija, joka seuraa ja valvoo, että kaikki menee hyvin, teet valituksen jos ei toiveitasi kuunnella. :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja HyacinthBucket:
Voimia matkaan ja rohkeutta. Sinä et ole mitenkään epäonnistunut, vaikka synnytys menisi miten, muista se. Ja sanot, että haluat toisen kätilön, jos eka on ilkeä eikä teillä synkkaa. Ja vaikka kotoa joutuis tulemaan, niin vaadit toisen kätilön. Synnyttäjä on pomo, kätilö on vain palvelija, joka seuraa ja valvoo, että kaikki menee hyvin, teet valituksen jos ei toiveitasi kuunnella. :hug:
Click to expand...

Saako aina vaatia toisen kätilön? Onko se oikeasti synnyttäjän oikeus?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Meri:
Alkuperäinen kirjoittaja HyacinthBucket:
Voimia matkaan ja rohkeutta. Sinä et ole mitenkään epäonnistunut, vaikka synnytys menisi miten, muista se. Ja sanot, että haluat toisen kätilön, jos eka on ilkeä eikä teillä synkkaa. Ja vaikka kotoa joutuis tulemaan, niin vaadit toisen kätilön. Synnyttäjä on pomo, kätilö on vain palvelija, joka seuraa ja valvoo, että kaikki menee hyvin, teet valituksen jos ei toiveitasi kuunnella. :hug:
Click to expand...

Saako aina vaatia toisen kätilön? Onko se oikeasti synnyttäjän oikeus?
Click to expand...

Kätilönä voin vannoa, että kyllä, se on asiakkaan eli synnyttäjän oikeus. Ja olen mm. itse pyytänyt toisen kätilön hoitamaan itseäni, koska tiesin, että ei synkkaa sen kanssa joka vastaanotossa tuli mua sisäänottamaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja HyacinthBucket:
Alkuperäinen kirjoittaja Meri:
Alkuperäinen kirjoittaja HyacinthBucket:
Voimia matkaan ja rohkeutta. Sinä et ole mitenkään epäonnistunut, vaikka synnytys menisi miten, muista se. Ja sanot, että haluat toisen kätilön, jos eka on ilkeä eikä teillä synkkaa. Ja vaikka kotoa joutuis tulemaan, niin vaadit toisen kätilön. Synnyttäjä on pomo, kätilö on vain palvelija, joka seuraa ja valvoo, että kaikki menee hyvin, teet valituksen jos ei toiveitasi kuunnella. :hug:
Click to expand...

Saako aina vaatia toisen kätilön? Onko se oikeasti synnyttäjän oikeus?
Click to expand...

Kätilönä voin vannoa, että kyllä, se on asiakkaan eli synnyttäjän oikeus. Ja olen mm. itse pyytänyt toisen kätilön hoitamaan itseäni, koska tiesin, että ei synkkaa sen kanssa joka vastaanotossa tuli mua sisäänottamaan.
Click to expand...

Hyvä tietää. Kiitos.
 
Kuulostaa kamalalta sun kokemukset. Todellakin syy leikkaukseen!!! Itke kun menet tapaamisiin ja arvioon. Jospa tajuaisivat et olet tosissasi. :hug: :hug:
Mulla esikoinen oli iso ja ei meinannu mahtua ulos, ja synnytys oli järkkyä touhua :/ ja jälki sen mukaista. Toista kun odotin, puhuin et haluan sitten käynnistyksen jos ei ala tuleen laskettuna aikana. Pääsin arvioihin koosta ja synnytystapa-arvioon. Eipä tarvinu väkisin vääntää, itku tuli ihan muutenkin kun sanoin et pelkään ettei tääkään meinaa mahtua niiku eka, että haluan ehdottomasti käynnistyksen!!! Sain sitten käynnistyksen kun ymmärsivät et tosi kyseessä ja aihetta pelkoon. Kysyivät et mitä itse haluan.
Tämä hiukan eri asia kuin leikkaus mutta kuitenkin läheltä liippaa.
Toivon todella että sinua kuunnellaan :flower: :hug: voimia!
 
En saa näillä perusteilla sektioo. Pitää antaa mahdollisuus seuraaville lapsille ja tälle lapselle tulla alakautta. Muuten lapsiluku jää tähän vaikka kätilö oli juuri sanonut mulle että se mikään este ole kaksi sektioo saada lisää lapsia myöhemmin.

Käynnistyksen sain kai peruttua mutta muuten pitäis yrittää alakautta vaikka epiduraali ei kai vaikuta mulla kun selän ergonimia tai joku hermo juttu on vaikea puuduttaa. Tosi harvinaista se tai sitten huonoa tuuria (kokenut puuduttaja laittoi ne).

Lupasi kai sen että nyt ei vedetä henkihieveriin kolmatta päivää ennen kun leikataan ym.
Varmasti kuulemma tätä olisi ihana synnytys ja kaikki menee hyvin. Se on paljon ihanempaa synnyttää alakautta kun leikataan.
Kätilö oli sanonut aikaisemmin että jo näitten aikaisempieni kokemusten perusteella saisin sektion jos haluan. Eikä vaikka pieni ja siro vauva tulossa niin kärsi vaikka leikaittais.
Lääkäri taas sano toista jne..
Mulla palaa hermo niihin jo ja sen yritin jo sanoa kun kolme eri lääkäriä ja kolme eri kätilöä on mua jututtanut. Kaikilla omat mielipiteet ja mieltymyksensä niin yritä tässä nyt olla terve järkisenä..

Lääkäri sanoi et noi mun harjoitus supparit olis pehmentänyt paikkoja ja jotain sormi juttua selitti meni vähän ohi se. Et ei tiiä vaikka olisin huomenna tulossa takaisin 10cm paikat auki. Sanoin et en todellakaan aatellut tulla vielä kasvattaa tätä vauvaa vielä (2,4kg paino arvio tänään rv 37+1). Sitten sano et ens viikolla sitten. Vauva ollut pää alhaalla jo pitkään ja tuntui tutkittaessa hyvin ym. Niin oli ensimmäisessäkin synnytyksessä ja se lähti "käyntiin" 3pvä ennen la.

Viimeksi sanottiin että en auennut kun annettiin liian aikaisin epiduraali sen takia avautuminen pysähtyi supistuksista huolimatta. Ja nyt sitten se kuulemma olis edistänyt tai normaalisti tekee sen et sen jälkeen synnytys lähtee paremmin käyntiin.
 
Vaadi se sektio. Eivät ne ketään väkisin pakota alakautta synnyttämään. Tekevät kyllä kaikkensa siihen painostaakseen. Mutta pidä pääsi, ja vaadi se leikkaus.

Näin minä tein ja sektion myös sain.
 
mulla kans takana 2 epäonnistunutta synnytystä ja päätyneet sectioon kun eivät ole lapset mahtuneetkaan tulemaan..ja kuulemma ei tartte kolmatta edes yrittää alakautta vaan leikataan suoraan!! näin mulle sano viime kerralla 2 eri lääkäriä..nyt sit olis se kolmonen suunnitelmissa, mut uskallanko luottaa tuohon sitten...pakko kait se on..
 
Hei Kätilöt: Voisitteko kertoa mitä teette siinä tilanteessa kun äiti menee paniikkiin ja ei vaan kestä enää kipua ja synnytystä? Onko tälläisiä tapauksia ollut edes? Mikä kamalin tilanne millaiseen on mennut miten niissä toimitaan? Siis äidin kivun ja psyykkeen suhteen? Hätätilanteet on eriasia kun äidin kunto heikkeneen tai vauva voi huonosti. Siis ymmärsiköhän kukaan kysymystä?
 
Joo-o. Minullakin ahdas kanava. Synnytystapa-arviossa lapsen painoksi arvioitiin 2,3kg vkolla 37+3. Todettiin, että koska vauva niin pienikokoinen, synnytetään normaalisti alakautta. (suhteuttivat vauvan koon lantion kokoon). Seuraavana päivänä lapsi syntyi, jäi kiinni kanavaan. Jouduttiin repimään imukupilla. Syntymäpaino oli 2,6kg. Ei kiva mieli jäänyt, koska olin koko ajan sitä mieltä että vakavasti täytyy harkita leikkausta lapsen turvallisuuden vuoksi. Sydänäänetkin olivat synnytyksen aikana heikot, mutta onneksi syntyi terve lapsi.
Tsemppiä sinulle ja vaadi se leikkaus jos oikein pelottaa.
 
Itselläkin ensimmäinen synnytys päättyi hätäsektioon, minulla oli paha raskausmyrkytys ja lapsen sydän äänet romahtivat. Kätilö oli hirveän epäempaattinen. Hän jätti käyrälle ja silloin jo oli häikkää vauvan sydänkäyrässä, epäili kuitenkin laitteen olevan viallinen tai johtuvan asennon vaihdosta. Kun hän tuli takaisin oli käyrässä edelleen häikkää ja suorastaan syytti meitä koska emme hälyttäneet ja huusi että lapsemme voi kuolla nyt. Katetroidessa tuli kipeä supistus ja huusin, silloin hän sanoi että olen aivan liian herkkä ei voi sattua. Onneksi lapsi oli terve, ja ylipäätään hengissä. Tästä jäi todella ikävät muistot, ja tiedän että kätilö sai palautetta käytöksestään. Kun sain toisen lapsemme, huomasin pettymyksekseni että tämä samainen kätilö oli se jonka sain synnytykseeni. Synnytin alateitse ja se eteni todella hitaasti ja käyrä näytti taas että häikkää on, jouduttiin vauhdittamaan oksitosiinilla ja ihan sininen poika tuli lopulta maailmaan paikkojen ollessa auki 6cm napanuora kaksinkerroin kaulan ympärillä. Mutta silti kaiken kaikkiaan tuntui, että ne ensimmäisen kerran traumat jäivät siihen saliin. Synnytys sujui kuitenkin, ja sain itseni rauhoittumaan vaikka meinasi tulla kerran paniikki kun pojan sydänkäyrä alkoi heitellä. Sain kätilöltä kannustusta lääkärit olivat rauhoittavia, ja puhuimme esikoisen syntymästäkin. Toivottavasti synnytyksesi menee hyvin, oli se synnytys tapa sitten mikä hyvänsä. Ja saat mukavat kätilöt, heillä on kuitenkin iso rooli jos on erittäin ikäviä kokemuksia ennestään.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa