Rv 38+4, kotona esikoisen kanssa ja mä olen _niin_ väsynyt...

[reea]

...että tuntuu, etten jaksa enää. Nukun aamuisin niin pitkään kuin 1,5v esikoinen. Nukun hänen kanssaan päiväunet. Yritetään käydä kerran päivässä ulkoilemassa (käy illalla sitten isänsä kanssa toisen kerran) - käytännössä tämä voi tarkoittaa kävelylenkkiä tai sitten leikkipuistoa tai rattailla kerhoon/kaverille tms. Leikin esikoisen kanssa kyllä, mutta useammin meidän leikit on sellaisia, että istun alas ja rakennetaan legoja tai luetaan kirjaa, kun en mä jaksa kontata pitkin lattioita enää autojen perässä. Ruoka laitetaan näin iltapäivisin valmiiksi ennen kuin mies tulee töistä ja hoidan päivittäiset pikkusiivoukset, eli tiskit, pyykit, vessan pyyhkimisen ja imuroinnin. Lopun aikaa sitten istun/makaan sohvalla ja esikoinen leikkii lähellä.

Musta vaan tuntuu, että jos tapahtuu mitään, joka ei mene niin kuin ajattelin, alan itkeä tai muuten vaan tuntuu siltä, etten jaksa... Annetaan esimerkkejä:

1. lapselta meni pissa osittain ohi potasta. Mä jouduin laskemaan varmaan 50 asti, etten hermostunut, kun jouduin siivoushommiin.

2. koira nuoli mattoa, mikä on mun mielestä ällöttävää. Kävin itkemään.

Nämä tapahtuivat siis tänään. Alan vain olla niin väsynyt. Pelottaa sitten sekin, että miten jaksan ikinä edes synnyttää. Tai mitäs jos tätä(kin) lasta saa odottaa vielä melkein kuukauden... Huhhuh :'(

 

["viirus"]

Hei rakas ystävä,älä ylisuorita!Nuku yhtä pitkään ja nuku päikkärit ja istu lapsen seurana lattialla.Olet oikein hyvän äidin kuuloinen ja tuo loppuraskaus varmasti väsyttää.

Kyllä se siitä!!

 

[hellsbells]

Tuommostahan se tuppaa olemaan.. Ei se lapsi parissa viikossa piloille mene, vaikket hänen kanssaan leikkis ja tekis yhtään mitään erikoista. Leffoja pyöriin, tai lapsi hiekkalaatikkoon tai keinuun ja ite istut alas. Joillekin päiville hommaat sille jonkun tuttus, sukulaises, kaveris hoitamaan.
Kyllä mä jätin siivouksetkin suureks osaks miehelle, koska olin oikeesti aivan finaalissa noilla viikoilla.

 

[moekoe]

Huoli pois!
Kaikki on ihan hyvin. Ei se esikoinen mene hajalle pienestä tapojen muutoksesta. Sun pitää olla nyt itselles kiltimpi.
Mä olen "vasta" rv 33+ ja esikoinenkin on nyt 4,5v. Ja se oli just tuttavan kyydillä kerhossa, mä otin torkut. Viimeyönä sain nukuttua kipujen takia sen 4 tuntia.
Vessan siivosin tänään, tiskikonetta en pysty tyhjentämään ja muksu ei voi auttaa, kun siellä on lähinnä painavaa keramiikkaa ja erilaisia leikkurin teriä. Normiastiat se osaakin jo laittaa paikoilleen :snotty:
Kämppä on muutenkin sekainen, kun en pysty niin en pysty. Mies sitten tekee sen minkä jaksaa ja muuten ollaan vaan.
Ja meillä olis se pari kuukautta vielä matkaa.... ja mun olo on sellainen, etten mä tästä ainakaan notkistu ja muutu kivuttomammaksi

Tunnistan myös ton pinnan lyhyyden, tässä uhmaellin kans puuhatessa se todellakin venyy ja paukkuu. Sit huudetaan molemmin puolin ja pyydetään anteeksi.

 

[reea]

Kiitos lohdutuksen sanoista viirus ja hellsbells Tuntuu vain, että pitäis jotenkin jaksaa enemmän, kun tuntuu että kaikki muut jaksaa... Omia sukulaisia ei tässä lähellä asu, anoppi tulee auttamaan tarvittaessa (esim. jos mulla on neuvola lapsen uniaikaan), mutta viihtyy tasan sen ajan kuin mä olen siellä muualla. Omia kavereita ei tällä paikkakunnalla juuri ole (vain muutamia äitituttuja) ja miehen sukulaistytönkin saa vain iltaisin, kun mies on jo kotona. Että päivisin ei oikein ole ketään. Ja sitten on huono omatunto (kuten tänään), kun ei olla käyty ulkona. Aamulla lapsikaveri oli meillä leikkimässä ja nyt iltapäivällä mä en vaan jaksanut enää ulos lähteä.

 

[reea]

Kiitos vastauksesta myös moekoelle Mä oonkin ihmetellyt, että miten mulla ei hermo kestä enää mitään, koiraankin menee hermo päivittäin... Mutta "kiva" kuulla (ainakin lohdullista) jos se johtuukin hormoneista.

 

[entäs isä]

Huomaatko itse miten kerrot vain omista tekemisistäsi kotona. Mitä miehesi tekee, jos hän yleensä yhtään mitään siellä kotona tekee?

 

["vieras"]

Kuulostat ylisuorittajalta. Ei noin paljon tarvi tehdä. Lapsen ei oikeasti ole pakko käydä kahta kertaa päivässä ulkona. Tietysti lapsen kannalta parempi niin ja varmaan mukavempi, mutta ei todellakaan ole pakko. Muualla euroopassa päiväkodissa ei mennä välttämättä ollenkaan ulos ja vaatteet eivät saa likastua. Kuravaatteita tms. ei ole. Jos välillä on todella rankka päivä ei sinne ulos ole pakko mennä ollenkaan, kunhan on mielellään väliaikaista ja sinulla nimenomaan tuo on väliaikaista. Jos vaikkapa toinen lapsi syntyisi talvella, ei vauvaa saisi vastasyntyneenä edes viedä ulos muistaakseni ainakaan viikkoon eikä esimerkiksi mihinkään kerhoihin, joista voi saada tauteja (en tosin muista oliko tämä ainoastaan keskosille, kuten meidän lapsi oli, mutta muistaakseni pätee ihan kaikkiin). Lapsi ei saa traumoja ja kärsi väliaikaisesta tylsyydestä tai siitä ettei pääse ulos. TOttakai raikas ilma on piristävää kaikille. Olikohan kiinassa niin, että ulkoilma on niin epäpuhdasta, että ollaan aina sisätiloissa lasten kanssa. Tottakai kun suomessa ollaan ja ulkona hyvä ilma, on parempi päästä joka päivä ulos, mutta ei siitä kannata stressiä ottaa. Olet kohta synnyttämään menossa, ota rauhallaisesti, siivoomisenkin voit jättää vähemmälle jos pää hajoaa.

Sitten tuo lapsen kanssa leikkiminen. Sinun ei oikeasti tarvitse kontata lapsen perässä autolla tai oikeasti leikkiä koko ajan. Tietysti lapselle on hyvä näyttää miten leikitään ja lapsesta varmaan mukava, että äitikin leikkii, mutta on ihan riittävää, että vähän autat vaikka legojen rakentamisessa ja lähinnä katsot. Meillä lapsi nimenomaan kaipaa sitä seuraa vieressä, vaikka olisikin siinä ihan vain istumassa.

 

[moekoe]

Mulla se pinnan kireys on suoraan verrannollinen väsymykseen ja siihen vertaukseen, että ennen mä jaksoin tän ja pystyin tuohon, sit siihen jos tulee vielä joku pikku juttu, niin heti saa laskea sataan. Kyllä se helpottaa sit kun vauva syntyy, siinä saa taas uutta intoa ja maiilma loksahtaa taas jotenkin paikoilleen
Nyt vaan relaat, ei se esikoinen räjähhdä, vaikka ette olis kolmeenkaan päivään ulkona!

 

[..vierailija]

Voisihan se mies kaupasta tultuaan ja ruuan laitettuaan, pöydän raivattuaan ja tiskikoneen täytettyään käväistä lapsen kanssa ulkona.

 

[reea]

Nimimerkille entäs isä voin kertoa, että kun mies tulee töistä, niin syödään yhdessä, jonka jälkeen mies hoitaa pojan oikeastaan siihen asti kuin poika menee nukkumaan. Mä sitten teen keskeneräisiä kotitöitä tai saatan käydä kaupassa. Joskus vain lepään. Mies vie siis pojan ulos ja käyttävät samalla koiran pitkällä lenkillä. Niin joo, mies hoitaa koiran lenkitykset kokonaan. Lapsi kun menee nukkumaan 8 jälkeen, mies lähtee vasta sitten harrastuksiinsa tai jos on kotona, niin sitten tekee kotitöitä. Useasti tiskikoneen tyhjentäminen ja keittiön siivoaminen illalla jäävät hänelle.

vieraalle, meillä lapsi tuntuu hyppivän seinille jos ei ulos pääse. Eli itse pääsee helpommalla nukutuksen jne. kanssa jos käyttää kahdesti päivässä ulkona

Ja moekoe, mullakin ehkä eniten tuota, että ennen jaksoin tämän ja tuon ja nyt suututtaa kun en jaksa mitään. Vaikka onhan se ihan ymmärrettävää, mutta tässä raskaudessa oikeastaan rv 34 asti vedin kuten siihenkin asti (kävin salilla jne.) ja kun olo huononi yhtäkkiä, niin ehkä muutos on kerralla ollut liian suuri...

 

[reea]

..vierailijalle, mies tekee noista tasan tiskikoneen täyttämistä joskus ja sitä lapsen ulos viemistä joka päivä

 

[moekoe]

Meillä menee iskän osuus niin, että tekee 14 tunnin työpäivää näin päivävuorossa, lähtee kun me nukutaan ja yleensä tulee kun ollaan vähintään jo nukkupuuhissa. Ei se kauheasti ala täällä kolistelemaan, syö ja tulee suihkunraikkaana halimaan mua.
Mut tää on ohimenevää, se aina lohduttaa mua, et täällä on vielä paljon siistimpää kuin sen vuosientakaisessa poikamiesboksissa En oo vielä päättäny et onks se hyvä vai huono vertailukohta...

Mut relaa ja tee se ja vain se, mikä tuntuu hyvälle.

 

["Vieras"]

Juu tuo pinnan kireys ja itkuisuus kuuluu siihen loppuraskauteen. Ota rennosti, lapsi ri mee rikki vaikka joskus laittaisit sille teletapit ja pötköttäisitte sohvalla niitä katsomassa. Sama pätee myöskin vauvan alkukuukausiin. Lapsi ei traumatisoidu muutaman kuukauden tv:n katselusta tai muista hätäkeinoista..

 

[Wannabe mummo]

Kuten varmaan moni muukin, olen saman kokenut - tosin jo yli 20v. sitten

Esikoisesi on pieni ja tarvitsee vielä paljon hoitoa. Kuten joku tuossa aiemmin totesi, ei kuitenkaan välttämättä sinun aktiivista leikkiseuraasi. Silloin tällöin tietysti osallistut pikkuisen, lukemalla, leikkimällä tai laulamalla, miten sinulle luontevinta on. Muuten lepäät ja keräät voimia.

Minulla muuten aikoinaan esikoisen kanssa yhdessä laulaminen - oli myös 1,5 v. silloin kun odotin viimeisilläni toista - oli yksi parhaimpia piristyskeinoja, siis itselleni. Lapsikin tykkäsi, eikä minun tarvinnut yrittää leikkiä - ei oikein ollut minun lajini.

Sanot:"Ruoka laitetaan näin iltapäivisin valmiiksi ennen kuin mies tulee töistä ja hoidan päivittäiset pikkusiivoukset, eli tiskit, pyykit, vessan pyyhkimisen ja imuroinnin." Hyvänen aika! Kyllä tuo riittää pikkuisen hoitamisen lisäksi!

Minusta kuulostaa, että ulkoiluakin lapsen kanssa on ihan mukavasti. Kokonaan ei tietenkään sisälle kannatakaan jäädä, koska raitis ilma tekee hyvää sinullekin, kaiken väsymyksen keskelläkin. Mutta ei siitä ulkoilustakaan liian suuria paineita kannata ottaa.

Eniten minua oikeastaan huolestuttaa kun sanot, että "päivisin ei oikein ole ketään". Olette ilmeisesti aika äskettäin muuttaneet uudelle paikkakunnalle? Olisiko lähettyvillä, tai edes kohtuullisen matkan päässä, esim. seurakunnan äiti-lapsikerhoa, MLL:n (tai minkä tahansa) ylläpitämää perhekahvilaa tms., jossa voisitte esikoisen kanssa käväistä kerran, pari viikossa? Niissäkin tietysti tulee ensi alkuun vain niitä äitituttuja, mutta siitä se verkosto lähtee rakentumaan. Ja olisi sinullekin aikuista juttuseuraa. Entä olisiko mahdollista esim. MLL:n tai äitituttujen kautta saada joskus päiväsaikaan joku luotettava lapsenvahti pariksi tunniksi, pääsisit itseksesi tuulettumaan hetkeksi (tai vaikka nukkumaan, jos siltä tuntuu).? Siis jos sitä anoppia ei voi kysäistä muulloin kuin neuvolakäyntien ajaksi... (Voi että, kunpa itselläni olisikin lapsenlapsi, jolle saisi mennä välillä seuraksi...!)

Tässä vielä linkki MLL:n sivuille: http://www.mll.fi/perheille/perhekahvilat/

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!

 

["maatuska"]

otappa asia puheeksi seuraavan kerran neuvolassa tai soita sinne. monasti pelkkä puhuminen väsymyksestä auttaa... kun eihän kait nuilla kotihommilla loppujen lopuksi ole merkitystä. silloin kun on pirteä, niin ei se kodin sotkuisuus stressaa ollenkaan. ja kohta helpottaa. lumet sulaa ja kesää kohti mielikin piristyy....

 

[reea]

Kiitos kaikille vastauksista

Wannabe mummolle, me käydään kerran viikossa seurakunnan perhekerhossa, josta olemme äitituttumme oikeastaan saaneet. Mutta siis tosiaan muutettu vähän aikaa sitten, joten ei tässä suurempia kontakteja ole ehtinyt vielä syntyä. MLL:llä ei ole täällä perhekahvilaa ja SPR:n perhekahvila on liian kaukana, kun meillä ei ole päivisin autoa käytössä. Jaksan kävellä juuri ja juuri edestakaisin kerhoon johon on yhteen suuntaan 1,5 km. Anoppia voi pyytää muulloinkin, mutta en osaa pyytää häntä niin, että menisin itse vaikka nukkumaan. Heillä on siis maatila ja siellä raskaat työt ja anopilla nivelreuma, niin tarvitsee itsekin lepoa päivisin.

 

["vieras"]

Entä jos söisit jotain vähän ennenkuin mies tulee kotiin, sitten mies syöttäisi lapsen ja itsensä ja sinä nukkuisit sillä välin?

Uni ei tuossa loppuvaiheessa ison vatsan kanssa ole enää niin rauhallista, joten yöunet eivät riitä vaan tarvitset päivälläkin lepoa.

 

[reea]

Niin nukunhan mä päikkäritkin (noin 1h) mut tuntuu silti, ettei riitä Tuo mitä ehdotit on ihan hyvä idea paitsi etten haluaisi luopua perhepäivällisestä

 

[nedra]

Ole armollinen itsellesi, kyllä se siitä vielä helpottaa. Pinnan menemiseen sanoisin, että ainakin itse olen huomannut että raskaus ja pikkuvauva aikana ärsyyntyy helpommin, se on sellaista luonnon pitää potkia edellinen poikanen pesästä kun uusi on tulossa meininkiä. Tottakai isommatkin ovat edelleen yhtä rakkaita, mutta silti joutuu välillä pinnistelemään ettei rähjää turhasta ja toleranssi kaikelle pöllöilylle on huonompi.

 

[reea]

nedra, kyllä on tuo 10 laskemisen taito noussut arvoon arvaamattomaan Mutta onneksi taas helpotti, kun mies tuli kotia. Lapsella menossa joku tosi raju äiti-kausi, niin kun lähtevät vähän ulkoilemaan isänsä kanssa, niin saan hetken hengähtää.