Rv33, minnuu ahdistaa, pahoja aavistuksia :(

[surupusero]

En tiedä miksi, minulla on koko ajan jotenkin paha aavistus. Toinen lapsi kyseessä. Olen sairastanut aika paljon raskauden alkuaikoina ja nytkin tasaisin väliajoin ab-kuurilla pissatulehdusten vuoksi. Muuten olen voinut tosi hyvin lukuunottamatta liitoskipuja ja kramppeja, jotka alkaa/pahenee jos en ole tarpeeksi päivän mittaan liikkeessä. Menen töihinkin terveyskeskukseen (ei nostoja tms. raskasta) vielä pariksi viikkoa ä-loman jo alettua, taloudellisesti tiukkaa kun olen vielä opiskelija. Muutenkin tunnen että tarvin kokemusta työstäni ja ihan oikeasti haluan mennä sinne töihin, olen tosi motivoitunut eikä mitään fyysistä estettä työnteolle sinänsä ole, työnantajakin suhtautui tosi positiivisesti .

Mutta jotenkin en pääse tästä "aavistuksesta" eroon. Tuntuu tosi kaukaiselta miettiä synnytystä, aivan kuin en tulisi koskaan saamaan lastani syliin .. Mietin jo että entäs jos työpaikallani sattuu jotain, kaikenlaisia toisille pahaa tahtovia ihmisiä on.. No, tiedän tietysti että vartijan saa paikalle tarvittaessa ja tietystihän sitä saattaa vaikka joutua kolariin tai mitä tahansa voi tapahtua jos on tapahtuakseen.

Onko muilla ollut tämmöistä inhottavaaa etiäistä/aavistusta? Varsinaisesti minua ei muuten ahdista ja vointi on tosi hyvä.

 

[papam]

Varmaan ihan normaalia pelätä vauvan puolesta. mä taas olin niin hermoheikko alkuun, että kun kuulin olevani raskaana ja kävelin kauppaan missä virtasi paljon ihmisiä, mun teki mieli huutaa: "EI!!! Älkää tulko lähelle mä olen RASKAANA!" siis ettei kukaan vaa tönäise kumoon tms... meni kyl ajan kanssa ohi....

 

[klfdlkg]

Oli kyllä ... Itselläni järjetöntä supistelua raskauden puolivälistä saakka ja olin varma että kroppa haluaa hankkiutua jostakin syystä eroon raskaudesta... Minuun piikitettiin vaikka sun mitä estämään supistelua ja jatkuvasti oli hiiva sekä virtsatietulehduksia ja niitäkin lääkittiin ! Olin varautunut todella sairaaseen lapseen (siis vaistot vain kertoivat niin) koska niin paljon olin joutunut kaikkia käyttämään.. Mutta kuinkas ollakaan, ihana terve lapsi tuli joka on ollut todella pirteä ja iloinen! Sairasteluja ei ole oikeastaan ollenkaan!

 

[kmb]

Mä näin järkyttäviä painajaisia joka raskaudessa noiden viikkojen tienoilla. Ja pelkäsin, että mun mies tai joku vanhemmista lapsista kuolee. Mä oon miettinyt, että onkohan tuo ahdistus, painajaiset jne. jollakin tapaa valmistautumista siihen lapsen tuloon. Mulla ainakin tuo vaihe meni joka kerta ohi muutaman viikon päästä.

 

["Miimu"]

On tässä toisessa raskaudessa ollut paljonkin. Ei kai saisi olla taikauskoinen, mutta la on ensi viikolla, ja nyt tuntuu kaikki menevät pieleen: hajoitin yhden tärkeä ja muistorikkaan esineen ja törttöilin autolla (parkkeeraustilanteessa, onneks vain omaan autoon jäi jälkiä). Unohtelen koko ajan juttuja. Yhtään ei tunnu siltä että kohta voisi jo olla pienokainen käsivarsilla.

Nuo tuntemukset johtunevat pääasiassa hormoneista. Ei pahoja juttuja voi viikkokausia etukäteen "nähdä", vaan ihmisillä on tapana antaa sitten jälkikäteen asioille merkityksiä, jos jokin todella menee pieleen. Ei ole mitään syytä miksei vauvallasi olisi kaikki hyvin!

 

["aapee"]

Kiitos viesteistä jotenkin on vaan tosi, no, ahdistavaa. Vaikka en siis olekaan ahdistunut, masentunut, tms. Ekassa raskaudessa taisin nähdä painajaisunia ym. joita en ainakaan vielä ole nyt nähnyt. Pelottaa että työpaikalle tulee joku hörhö/sekava joka monottaa mahaan tms. mikä on tietysti mahdollista, mutta varmaankin epätodennäköistä, onhan sitä nyt ihmiset raskaana töissä muulloinkin. Ja tosiaan ne samat ihmisethän tuolla kaupungilla kävelee. Äh, mitenhän tästä tunteesta pääsis eroon (synnyttämällä?)

 

["pipsa"]

Itse pelkäsin keskenmenoa kovasti, stressistä johtuvaa.
Olin töissä suljetulla osastolla ja yksi potilas sitten potkaisi mahaan, olin n.6-7kk raskaana. Samoin siellä saattoi tulla lyöntejä, kuristamista ym. Tietysti pelkäsin että lapselle olisi sattunut potkusta jotain mutta neuvolatäti lohdutti että lapsi on kohdussa niin hyvässä suojassa että aika pahasti saisi jotain käydä että vauvalle jotain tapahtuisi.
Ihme kyllä autolla ajoa en stressannut vaikka raskaana ollessani kortin vasta ajoin.

 

[Minullakin]

on ollut juuri tuota, että tuntuu niin kaukaiselta ja epätodelliselta että se lapsi joskus olisi siinä sylissä. Sen vuoksi on jotenkin niin "varma" ettei sitä koskaan saa syliinsä
Se on todella kamala tunne, kolmesti sen olen käynyt läpi eikä kyllä koskaan pitänyt paikkaansa
Sen sijaan nyt aina välillä tulee sellainen ajatus, kun joku lapsista on ollut erityisen herttainen tms., että noin ihanaa olentoa en varmasti saa pitää luonani kauaa
Tätä kai tämä äitiys vaan on.

 

["tiina"]

Viimeisessä raskaudessa minullakin noita tuntemuksia/aavistuksia, olin ihan varma etten saa elävää lasta syliini, ahdistus alkoi joskus vkon 25 jälkeen.
Kaikki meni kuitenkin hyvin ja terve poika syntyi