T
Toiminko väärin?
Vieras
hohhoijakkaa!
on niin paha mieli monestakin syystä nyt.
lapset olivat isovanhemmillaan pari päivää(3 ja 5 vee) kun mulla paljon opiskelujuttuja ja yh olen.
ovat viime aikoina, omasta aloitteestaan halunneet helpottaa arkeani ja ottaneet lapsia pariksi päiväksi kyläilemään(asuvat toisella paikkakunnalla, välimatkaa 180km).
nyt kun eilen kotiutuivat ja itse tulin kotipihaani niin oma isäni aivan selvästi oli humalassa.
olivat tulleet ehkä tuntia aiemmin, joten TOIVON syvästi et oli korkannu pullon vasta siinä kohtaa.
oli jättänyt lapset ulos pihalle yksin ja kadottanut hetkeksi jo toisen(oli siis mennyt piiloon).
no, ei tietenkään myöntänyt eikä suostunut lähtemään poliisiasemalle puhaltamaan.
veti herneet ja sanoi, TÄSSÄKÖ NYT ON KIITOS ja hyppäs autonrattiin että lähtee sitten pois jos olen tota mieltä. sanoin ettei lähtisi, ja jos ajaisi autoa niin soittaisin poliisille.
päätti lähteä kuitenkin ajamaan.
ja minä todellakin soitin poliisit.
en tiiä saivatko kiinni vai mitä on tapahtunut???
ja nyt tosi paha mieli siitä, että tein niin omalle isälleni??
paha mieli siitä, että mun pitäs sallia sen vetää viinaa jos lapsia hoitelee, vai MISSÄ ON MUN KIITOS??
paha mieli kun oma äiti( joka siis ei ollut nyt mukana tuomassa lapsia) ei sanonut muuta kuin että voi ei, TAASKO kävi näin.
itse en ota viinaa kun lapset kotona kun sen pari-kolme kaljaa maksimissaan, ja enpä ole moista tainnut tehdä kun pari kertaa.
mulla vaan menee asia niin tunnepuolelle ja siihen miltä tuntu lapsena kun isä sekä äiti( nyt ei voi ottaa enää kun kova lääkitys) joivat. oli aina ruokaa, rahaa, eivät rymyneet baareissa.
mutta joku perusturvan puuttuminen on jättäny jälkensä.
lasten isällä oli myös ongelmia alkoholin kanssa, otti harvoin mutta kun otti niin aina sattui ja tapahtui. ja tämä tuli todella yllätyksenä mulle, oltiin kuitenkin paljon puhuttu siitä kun itse aloin meidän tutustumisen aikaan vähentämään juomistani( ei siis ole ollut koskaan ongelma) kun tuntui että se on niin turhaa. lapsiani en ikinä halua siihen hommaan vetää mukaan.
kun vain kuulenkin isäni olevan humalassa niin menen ihan lukkoon ja "vaivun" jonnekki tasolle, en osaa selittää.
nyt ahdistaa ihan kauheesti, että miten homma purkautuu tästä.
en voinu mennä edes kouluun kun viime yö meni niin huonoilla unilla ja rinnasta puristaa.
anteeksi vuodatus.
toivottavasti saitte jotain tolkkua!
on niin paha mieli monestakin syystä nyt.
lapset olivat isovanhemmillaan pari päivää(3 ja 5 vee) kun mulla paljon opiskelujuttuja ja yh olen.
ovat viime aikoina, omasta aloitteestaan halunneet helpottaa arkeani ja ottaneet lapsia pariksi päiväksi kyläilemään(asuvat toisella paikkakunnalla, välimatkaa 180km).
nyt kun eilen kotiutuivat ja itse tulin kotipihaani niin oma isäni aivan selvästi oli humalassa.
olivat tulleet ehkä tuntia aiemmin, joten TOIVON syvästi et oli korkannu pullon vasta siinä kohtaa.
oli jättänyt lapset ulos pihalle yksin ja kadottanut hetkeksi jo toisen(oli siis mennyt piiloon).
no, ei tietenkään myöntänyt eikä suostunut lähtemään poliisiasemalle puhaltamaan.
veti herneet ja sanoi, TÄSSÄKÖ NYT ON KIITOS ja hyppäs autonrattiin että lähtee sitten pois jos olen tota mieltä. sanoin ettei lähtisi, ja jos ajaisi autoa niin soittaisin poliisille.
päätti lähteä kuitenkin ajamaan.
ja minä todellakin soitin poliisit.
en tiiä saivatko kiinni vai mitä on tapahtunut???
ja nyt tosi paha mieli siitä, että tein niin omalle isälleni??
paha mieli siitä, että mun pitäs sallia sen vetää viinaa jos lapsia hoitelee, vai MISSÄ ON MUN KIITOS??
paha mieli kun oma äiti( joka siis ei ollut nyt mukana tuomassa lapsia) ei sanonut muuta kuin että voi ei, TAASKO kävi näin.
itse en ota viinaa kun lapset kotona kun sen pari-kolme kaljaa maksimissaan, ja enpä ole moista tainnut tehdä kun pari kertaa.
mulla vaan menee asia niin tunnepuolelle ja siihen miltä tuntu lapsena kun isä sekä äiti( nyt ei voi ottaa enää kun kova lääkitys) joivat. oli aina ruokaa, rahaa, eivät rymyneet baareissa.
mutta joku perusturvan puuttuminen on jättäny jälkensä.
lasten isällä oli myös ongelmia alkoholin kanssa, otti harvoin mutta kun otti niin aina sattui ja tapahtui. ja tämä tuli todella yllätyksenä mulle, oltiin kuitenkin paljon puhuttu siitä kun itse aloin meidän tutustumisen aikaan vähentämään juomistani( ei siis ole ollut koskaan ongelma) kun tuntui että se on niin turhaa. lapsiani en ikinä halua siihen hommaan vetää mukaan.
kun vain kuulenkin isäni olevan humalassa niin menen ihan lukkoon ja "vaivun" jonnekki tasolle, en osaa selittää.
nyt ahdistaa ihan kauheesti, että miten homma purkautuu tästä.
en voinu mennä edes kouluun kun viime yö meni niin huonoilla unilla ja rinnasta puristaa.
anteeksi vuodatus.
toivottavasti saitte jotain tolkkua!