Saako äitiä harmittaa raskauden tuomat muutokset vartalossa?

[umbrella-]

Esimerkkinä tälläinen, kun kuopuksen synnyttyä eräs lapseton tuttavani kysyi minulta, että onko kiva nyt taas, kun saa laittaa vanhat vaatteet päälle. Vastasin sitten, että entiset vaatteet eivät kyllä vielä mene päälle. Painoin kyllä saman verran kuin ennen raskautta, mutta lantioni oli paljon leveämpi, joten en mahtunut mitenkään vanhoihin housuihini.

Harmittelin sitten, että jos lantio on nyt pysyvästi leveämpi (painosta se ei siis voinut johtua, eikä siis olisi ollut "korjattavissa" painon pudotuksella, kun paino oli jo sama kuin ennen raskautta) niin en voi sittn lempifarkkujani enää käyttää ja muutenkin iso kasa housuja makaa tyhjän panttina kaapissa. Ja harmitti myös ajatus koko housuvaston uusimisesta (rahanmeno muun muassa). No, onneksi lantio palautui muutamassa kuukaudesa ja housut aas mahtuvat.

No tuttavani oikein hermostui, että miten voin edes puhua tuollaisia, kun vauvan pitäis olla tärkein. Ja enkö edes välitä vauvasta, jos murheeni ovt tota luokkaa.

Siis tottahan vauva on tärkein, ei mikään asia voisi edes mennä lasteni edelle, mutta mitä tekemistä sillä on sen kanssa, että minua harmitti etten enää mahtunut yksiinkään kaapissani oleviin housuihin?! Ja itsehän ää tuttava asian otti puheeksi.

No tämä vain esimerkkinä, sama ihminen on muistakin hieman samantyylisistä asioista hermostunut. Esim. omasta ulkonäöstäni en hänelle enää voi sanoa mitään, sillä minähän olen äiti ja vauvan pitäisi olla tärkein. Äidit siis eit saa enää olla naisia ja välittää ulkonäöstään?

 

[sama tällä]

Tottakai saa ja PITÄÄ välittää ulkonäöstään, vaikka tietysti se vauva on tärkein. Taisi se sinun tuttavasi olla hiemen kateellinen? Jätä tuollaiset kommentit ihan omaan arvoonsa! Nosta vain nenää ylemmäs ja ole ylpeä itsestäsi ja omasta kropasta unohtamatta vauvaa.

 

[Smartass]

Tottakai saa harmitella! Asiat kun osaa pitää oikeissa mittasuhteissa, niin hyvällä omallatunnolla!

 

[vieras]

Nuo tuttavasi puheet on kateellisen puhetta. Sinulla on jotain mitä sillä ei ole, ja vaikka lapsi onkin, on elämässä nyt muutakin. Edelleen sitä ollaan naisia, eikä se, että huolehtii myös omasta olemuksestaan, tee kenestäkään huonompaa äitiä.

 

[Darwinin leski]

Kummallinen tuttava, mä olisin varmaan tokaissut aika tylysti takaisin.
Vähän kuin se menisi tuttavasi mielestä niin että ennen lapsia on ihminen, ja kun saa vauvan niin on äiti, ja äitihän ei ole ihminen.

 

[77mm]

ja samalla totta kai se vauva on tärkein. En ymmärrä miksei äiti saisi huolehtia omasta ulkonäöstään. Minä ainakin jouduin ensimmäisen lapseni jälkeen hieman muuttamaan pukeutumistani, sillä vaikka laihduin kevyemmäksi kuin ennen raskautta niin se tyhjä mahan nahkapussi ei hävinnyt millään jumppaamisella minneen (ei ainakaan 1,5 vuodessa). Tottakai se saa harmittaa. Ei kai se siitä lapsen hyvinvoinnista ole pois. Nyt sitä tyhjää nahkapussia ei enää ole, syy: raskausviikkoja 32 ja risat .

 

[vieras]

Pöhkö on toi sun tuttavas. Ei naisen tarvi kadota vaikka äidiksi tuleekin, älä huoli. Onnellinen ja tyytyväinen äippä on hyvä äippä joten kukin tavallaan.

 

[ihkuraksupoksu]

Saa kai sitä harmitella. Itsekseenkö pitäis sitten jupista ja katkeroitua, kun ei saa purkaa kellekään/mihinkään? Sitäpaitsi joistakin ei ihan oikeasti näy se lasten saanti, vaikka olis 3 puskenut maailmaan, niin ei oo venynyttä mahanahkaa, ei raskausarpia, ei kadonneita tisejä |O Elämä on epäreilua :kieh:

 

[ihkuraksupoksu]

Niin ja lisään vielä, että miksi se muu itsestään huolehtiminen pitäisi kadota? Sehän tukee ihan omaa mielenvirkeyttäkin, jos on päällä vaatteet joissa viihtyy, vaikka vään meikkiä ja hiukset kivasti. Tai yleensä sellanen vaatetus tms. että itsellä on hyvä mieli ja olo? Tuli vaan mieleen kuinka äitini joskus taannoin mainitsi nuorimmasta siskostaan, joka oli siihen asti aina meikannut jne. että eipä vaan enää meikkaa kun on 4 lasta jne. Jotenkin katkerasti.

 

[Juures Suikale]

No jos hän on kovasta yrityksestä ja rukouksista huolimatta itse lapseton, niin tottakai tuommoiset vartalomurheet tuntuvat kovin pieniltä ja mitättömiltä, kun kuitenkin olet saanut lapsen syliisi. Totta helkutissa noita kuunnellessa tuntee mm. kateutta ja surua.

Jos taas tuttavasi on lapseton omasta vapaasta tahdostaan, niin sitten en ossaa astua hänen kenkiinsä ja miettiä mistä puheet johtuu. Tuskin kateudesta. Ehkä vaan yksinkertaisesti siitä, että ilman muuta lapsen pitää olla numero yksi. MUTTA kyllähän äiti saa kropastaan tykätä tai olla tykkäämättä ihan niin kuin tähänkin asti. Äitee on nainenkin.

Lapseton, vaikka toisin tahtoisi, ei aina pysty pitämään surullisia ajatuksiaan aisoissa, ja hän saattaa laukoa asioita, jotka kuullostavat äiti-ihmisistä tökeröiltä, jopa loukkaavilta. Se lapsettomuus vaan on aika kamala suo, siinä on hyvin raskas rämpiä.

Kyl sie saat olla kropastasi mitä mieltä haluat ja puhua siitä ihan ääneen, mutta jos tuttavasi on oikein todenteolla lapseton, niin jousta hänen kohdallaan hieman :hug:

 

[Kreecher]

Joopa. Ap:n kaveri sais varmaan kohtauksen mun kanssa, musta on tulut lasten myötä entistä tarkempi ulkonäköseikoista!

 

[umbrella-]

No jos hän on kovasta yrityksestä ja rukouksista huolimatta itse lapseton, niin tottakai tuommoiset vartalomurheet tuntuvat kovin pieniltä ja mitättömiltä, kun kuitenkin olet saanut lapsen syliisi. Totta helkutissa noita kuunnellessa tuntee mm. kateutta ja surua.

Jos taas tuttavasi on lapseton omasta vapaasta tahdostaan, niin sitten en ossaa astua hänen kenkiinsä ja miettiä mistä puheet johtuu. Tuskin kateudesta. Ehkä vaan yksinkertaisesti siitä, että ilman muuta lapsen pitää olla numero yksi. MUTTA kyllähän äiti saa kropastaan tykätä tai olla tykkäämättä ihan niin kuin tähänkin asti. Äitee on nainenkin.

Lapseton, vaikka toisin tahtoisi, ei aina pysty pitämään surullisia ajatuksiaan aisoissa, ja hän saattaa laukoa asioita, jotka kuullostavat äiti-ihmisistä tökeröiltä, jopa loukkaavilta. Se lapsettomuus vaan on aika kamala suo, siinä on hyvin raskas rämpiä.

Kyl sie saat olla kropastasi mitä mieltä haluat ja puhua siitä ihan ääneen, mutta jos tuttavasi on oikein todenteolla lapseton, niin jousta hänen kohdallaan hieman :hug:

Tottakai olisin miettinyt sanojani paljon tarkemmin jos hän olisi lapseton siis sillä tavalla, että kärsisi siitä. Hän on kuitenkin sinkku, eikä koskaan yrittänyt lasta eli fyysistä estettä lapsettomuudelle ei ole koskaan todettu. Varmasti hän haluaisi löytää kumppanin ja kenties joskus saada lapsia, joten sitä en tiedä millä tavoin hän tästä nykyisestä lapsettomuudestaan kärsii.

Mutta silti hän itse otti asian puheeksi ja mielestäni on luonnollista jos se harmittaa, että kaappi on täynnä vaatteita jotka eivät päälle mahdu. Jos vauvallani olisi ollut jokin hätä, terveyden kanssa ongelmia tms. niin tuskin tälläisestä aiheesta olisimme edes keskustelleet tai minulla olisi ollut aikaa mrehtia moisia, mutta lapseni on terve, voi ja kasvaa hyvn ja nautin äitiydestäni niin en vaan voi ymmärtää miksi oma ulkonäköni ja siitä huolehtiminen olisi äidinrakkaudstani pois?

 

[Tumpula]

Tottakai saa. Mua ainakin harmittaa välillä aika rankastikin. Paino on kyllä raskautta edeltävällä tasolla ja vaatekoko sama mutta mahanahka... Sitä on vähän liikaa. Lisäksi sitä koristaa hämmentävän huonosti ommeltu hätäsektioarpi joka vetää nahan muhkuroille. Hyvästi litteä maha siis. :wave:

Yritän ajatella että tuo arpi pelasti mun esikoisen hengen... Mutta ottaa se silti päähän.

 

[d u m b o]

Saa harmittaa, mutta niistä saa myös olla ylpeä. Itselläni ainakin on esim. "luppakorvista" ristiriitaiset ajatukset. Toisaalta olen ylpeä, että olen saanut imettää, mutta toisaalta ne harmittaa ja osittain vitsillä olen jopa silikoonejakin ajatellut.

 

[Moon Vaan Melonit]

Saa harmittaa (ja saa valittaa).
Kyllä muakin entistä roikkuvammat tissit ja liika mahanahka ärsyttää, vaikka varmasti löytyy isompiakin murheita maailmasta.

 

[Valaja]

Saa harmitella. Ei kai se harmitus lapselta oo pois millään tavoin ja pitää sitä huolehtia itsestään ja ulkonäöstään. Mulla ainaki sapettaa kiero ja ruma hätäsektioarpi, joka vaan komistuu lapsien ja sektioiden myötä... :/ Ei se mulle mikään iso ongelma oo, mutta ei siitä kaunista saa kauniilla ajatuksilla.

 

[Criminal Mind]

Saahan sitä harmitella. Tuntuu että ainakin täällä palstalla joitakin jhäiritsee ihan tuntemattomienkin ihmisten raskauden jälkeinen ulkonäkö. Itse en tykkää suonikohjuista jotka vaan tässä toisessa raskaudessa kasvaa innokkaammin. Painoasioista en oo osannu ottaa pulttia, aina voi laihduttaa, mutta just tuo ruumiinrakenteen muutos on ollu vähän hankalaa tottua....

 

[Malviina]

Kyllä mua ainakin harmittaa menetetty vartalo, mutta en lapsiani toki vanhoihin farkkuihini vaihtais, tuskin kukaan muukaan

 

[Sitä Saa Mitä Tilaa]

Tottakai saa. Mua ainakin harmittaa välillä aika rankastikin. Paino on kyllä raskautta edeltävällä tasolla ja vaatekoko sama mutta mahanahka... Sitä on vähän liikaa. Lisäksi sitä koristaa hämmentävän huonosti ommeltu hätäsektioarpi joka vetää nahan muhkuroille. Hyvästi litteä maha siis. :wave:

Yritän ajatella että tuo arpi pelasti mun esikoisen hengen... Mutta ottaa se silti päähän.

mulla on kanssa pystysuuntaan vedetty hätäsektio arpi..
ja TODELLA RUMA... 3 kertaa samalla tavalla tuo vatsa aukaistu.
paino on edellisistä raskauksista ihan sama mutta nyt on jäänyt jo ylimääräistä. ja varsinkin tohon vatsanseudulle.

 

[kangasajuruoho]

Kai nyt ketä tahansa saa harmittaa mikä tahansa juttu omassa vartalossa?

Eikös vaan...

 

[Kärsäpärstäinen]

Kai nyt ketä tahansa saa harmittaa mikä tahansa juttu omassa vartalossa?

Eikös vaan...

No ei tietenkään saa. Eikä mistään muustakaan saa valittaa koska aina on joku jolla asiat on vielä huonommin :kieh:

 

[illuusia]

Tietysti saa! Kyllä mua harmittaa se, että vatsani ei tule enää koskaan olemaan yhtä tiukka kuin ennen. Ja jos tässä nyt pitäs vielä toinenkin tehdä niin miltä sitä mahtaa sen jälkeen näyttää. Joo joo, pinallista ja turhamaista mutta minkäs teet kun häiritsee.

 

[Viblsp]

Ei missään nimessä, jokainen läskimöykky ja raskausarpi on kunniamerkkejä.