Saako kukaan muu paniikkikohtausta aina kun...

[Kilin kellit..]

..on ryhmätilanteessa ja joutuu odottamaan vuoroaan, esim kun ollaan ensimmäistä kertaa uudessa ryhmässä ja kerrotaan itsestämme? Aivan helvetillisen noloa kun 30-vuotiaana huomaa panikoivansa jopa tuttujen ihmisten edessä. Luulin että vaiva oli jo takana päin mutta tänään kielikurssilla oli sijainen joka halusi kuulla asioita meistä ja pahinta on kun odotat vuoroasi ja meinaat juosta ovesta ulos juuri ennen h-hetkeä. Tunne on kuin kuolisi, henki ei kulje, pää tärisee, puhe tärisee ja pää on tulipunainen. Kyse ei siis ole siitä etten osaisi asiaa mitä hän kysyy (esim.kerro itsestäsi) vaan siitä että pelkään että kohtaus tulee. Olen siis syönyt lääkitystäkin tähän vaivaan ja olen saanut kohtaukset loppumaan muuten, mutta näköjään odottamattomia tilanteita voi vieläkin tulla..eikä siis voi edes ottaa beetasalpaajaa etukäteen kun ei tiedä tulevasta.

Helvetti pitääkö tästä kärsiä lopun ikää? Onko mitään vinkkejä mitä tehdä ettei keräisi tuota paniikkia vaan oppisi rentoutumaan tuossa tilanteessa?

Ja siis esitelmiä yleensä en voi pitää kuuna päivänä, mutta se ei ole minulle ongelma.

 

["..."]

ei siihen oikein taida mitään muuta olla tehtävissä. : / yrität vaan hengittää syvään, ja pitää mielesi ja ajatuksesti kurissa ettei se paniikki iskisi niin kovaa..

 

["vieras"]

auttaisiko jos ihan avoimesti kertoisit tuosta vaivasta koko ryhmälle. Varmasti ymmärrystä löytyy ja ehkä sitten ei enää niin hirvitä kun sinä tiedät kaikkien tietävän asiasta. Ja ehkä tuollaisessa tilanteessa voisi ryhmän vetäjälle sanoa suoraan,e ttä haluaisit olla ensimmäinen. silloin ei tarvitsisi odotella omaa vuoroa ja panikoida, vaan sen oman puheenvuoron saisi nopeasti pois alta.

 

[Kilin kellit..]

[QUOTE="vieras";28509767]auttaisiko jos ihan avoimesti kertoisit tuosta vaivasta koko ryhmälle. Varmasti ymmärrystä löytyy ja ehkä sitten ei enää niin hirvitä kun sinä tiedät kaikkien tietävän asiasta. Ja ehkä tuollaisessa tilanteessa voisi ryhmän vetäjälle sanoa suoraan,e ttä haluaisit olla ensimmäinen. silloin ei tarvitsisi odotella omaa vuoroa ja panikoida, vaan sen oman puheenvuoron saisi nopeasti pois alta.[/QUOTE]

Hyvä pointti! Tänään olin tietysti myöhässä tunneilta ja ristikuulustelu alkoi heti. Eikä tilannetta auttanut yhtään se että ope oli komea nuori mies.

 

[Appp]

Lissee apuja?

 

[hgkhgh]

joillain ihmisillä tuossa tilanteessa auttaa mielikuva keinussa keinuvasta lapsesta/ihmisestä, sen avulla voi tasoittaa hengitystä. oletko pitänyt päiväkirjaa? siitäkin voi olla apua. ei myöskään kannata jäädä liikaa omiin oloihin, vaan harjoitella kanssakäymistä, mutta kuitenkin muistaa edetä rauhassa, antaa itsensä myös levätä, ettei stressi tilanteista pahene.

 

[hehheh]

Minulle juuri tänään kävi samantapainen tilanne, pöydässä piti yllättäen esitellä itsensä vieraille ihmisille... Jännitin ihan hirmuisesti ja nopeasti sitten vaan sönkötin jotain, noloa mutta minkäs teet. Beetasalpaajia minullakin on, en kyllä ole pariin vuoteen tarvinnut ja kaikkiin tilanteisiin ei voi varautua. :/ yrittää vaan tehdä mielikuvaharjoituksia ja muistaa ettei oikeasti ole kuolemassa tms, koittaa muistaa hengittää jne.

 

[Miekin]

Olet varmasti kuullutkin, mutta todella monet jännittää kyseisiä tilanteita ja hyvin harvoin se näkyy ulospäin. Itse olin kurssilla, jolla kaikki 20 ihmistä sanoi jännittäneensä esitystä, mutta vain kahdesta sen huomasin. Niitäkin kohtaan muut normaalit ihmiset tuntevat sympatiaa. Beetasalpaajat tosiaan toimivat itsellänikin, mutta se pitää tietty tietää etukäteen, että em. tilanne on tulossa.

 

[ansarikukka]

Muakin jännittää tuollaiset tilanteet etenkin vieraammassa ja isossa seurueessa. Itseä helpottaa kun sanoo heti oman vuoronsa aluksi että nyt vähän kyllä jännittää tai ilmoittautuu vapaaehtoiseksi kertomaan asiansa ensimmäisenä. Yleensä kukaan ei halua olla ensimmäinen joten tuon roolin saa helposti napattua itselleen.

 

[Aloittaja.]

Mäki yleensä ilmottaudun ekaks, mutta monesti kierros alkaa jommasta kummasta päästä ja mä oon aina ja joka kerta väärässä päässä. Kiva kuulla et on muitakin. Tää on hämmentävää, koska olen muuten supersosiaalinen ihminen ja superreipas..joten toi panikointi ei sovi mulle yhtään. :/ huoh..olispa joku keino.. Mua pelottaa et alan taas miettimää noita kohtauksia ja alan saamaan siitä muuallakin.

 

[leijona76]

En mää enää sillee panikoi. Kai sitä on tottunu jo ja huomannu että tilanteista selviää.

 

[Isämies]

Kyllä tuo ihan tuttua on. Vaikka itsekin olen joitakin vuosia peräti puhunut ammatikseni (luennoinut ja pitänyt erilaisia presentaatioita), niin kokonaan tuosta vaivasta en edelleenkään ole päässyt eroon. Ja pahintahan on juurikin se oman vuoronsa odottaminen.

Suosittelen, että et ainakaan ala vältellä niiden esitelmien yms. pitämistä, koska tämä ainoastaan pahentaa tilannetta. Ja tosiaan sen jännittämisen myöntäminen heti alkuun helpottaa usein tilannetta.

 

[Aapeeee.]

Mut se pakokauhun tunne on niin voimakas että sitä alkaa kyllä väkisinkin välttelemään..ja sit se sen jälkeen oleva tunne kuinka sitä onkaan pettyny itseensä. Kait sitä pitäis saada itseluottamusta vaan hilattua paremmaks. Kiitos ihanille vastaajille. Luen myös lisää kommentteja ja vinkkejä jos joltain löytyy!

 

[Phoebsi]

Minulla on auttanut niinkin hassu ajatus, kuin että en ole ainoa. En ole ainoa, joka jännittää enkä ole ainoa joka takeltelee joskus sanoissaan tai kokee, että oma vuoro meni päin peetä. Ei se nimittäin aina mene edes, vaikka siltä tuntuu.

Ja se on auttanut myös, että todella kuuntelen mitä muut sanovat. On helpottavaa, jos voi tavallaan peesta jotain tai viitata toiseen henkilöö, silloin tuntuu että veisi huomion itsestä takaisin johonkin muuhun. Kuulostaa varmaan tyhmältä, mutta näin olen itse selvinnyt jännityksestä noissa tilanteissa.