Saako lapsi enää kokea pettymyksiä?

["laalaa"]

Tänään olen lueskellut facebookissa Edes yhtenä päivänä maailman tärkein-ryhmän juttuja. Siellä keskusteltiin mm. pitääkö kaikki luokkakaverit kutsua synttäreille. Muutamat vaahtoavat sitä, että kaikki pitää kutsua, koska se on kiusaamista, kun ei kaikkia kutsu. Ei muutama ylimääräinen suu maailmaa kaada. Kuinka moni meistä aikuisista kutsuisi kaikki työpaikaltaan omiin juhliinsa?

Minä en tätä nyt jotenkin ymmärrä. Meillä esikoinen on eskarissa, jossa on 20 lasta ryhmässä. Synttäreitä vietettiin juuri äsken, eskarista kutsui 4 kaveria ja muut juhlavieraat olivat harrastuksista. Kutsut jaettiin eskarin/harkkojen ulkopuolella. Vaikka toimimme hyvin "salamyhkäisesti", ettei niille tulisi paha mieli, jotka eivät kutsua saaneet, varmasti joku pahoitti mielensä. Jos olisimme kutsuneet kaikki eskarista ja harrastuksista, niin vieraita olisi ollut 80-90. (Okei, ehkä kaikki eivät olisi päässeet paikalle, mutta kuitenkin...)

Myös harrastuksista olen huomannut sen, että yritämme jotenkin poistaa pettymykset lastemme elämästä. Kaikkien pitäisi päästä joka peliin, kaikkien pitäisi olla kapteeneita, kaikkien pitäisi olla ykköskentässä, kaikkien pitäisi aina voittaa. Mielestäni lasten pitää oppia, että maailma on välillä vähän julma paikka, mutta ei siitä pidä lannistua. Seuraavan kerran voikin itse olla se kapteeni, ykköskentän pelaaja ja pelin ratkaisija. Mutta ei joka kerta, sillä joukkueessa on myös muita lapsia, joiden vuoro on välillä.

Poikaamme on pyydetty viime aikoina kaverille leikkimään ja pari kertaa on käynyt niin, että kun olen lasta kylästä hakenut, niin kylässä on ollutkin myös lapsen joku muu kaveri. Tämä kaveri on järjestetty kyläilemään samaan aikaan, kun vanhempi on saanut kuulla, että lapseni on leikkimään menossa ja omalle lapselle on tullut itku, kun hänenkin pitää päästä myös kylään, kun kerran se toinenkin pääsee. Pari kertaa olen lasta eskarista hakiessa saanut kuivata kyyneleitä, kun " Tomi on menossa Kallelle leikkimään ja mäkin haluan sinne". Olen antanut lapsen itkeä ihan rauhassa, koska asiasta ei ole sovittu etukäteen, niin me ollaan menty kotiin, vaikka lapsella onkin ollut paha mieli. Sinne Kallelle voi mennä joku toinenkin päivä.

Aina ei voi saada kutsua kaikkien juhliin, vaikka kaverit onkin kutsuttu. Okei, se ehkä itkettää hetken, mutta unohtuu jossain vaiheessa. Aina ei voi voittaa pelissä, vaikka olis parhaansa tehnyt. Aina ei voi saada sitä kivaa lelua, vaikka mieli niin tekisi ja parhaalla kaverilla lelu jo olisikin. Aina ei pääse joka paikaan, vaikka kaveri pääseekin sinne.

Mitä lapsista tulee, jos ei koskaan saa tulla paha mieli? Jossain vaiheessa vanhemmatkaan eivät enää voi siloittaa pois jokaista vastoinkäymistä tai estettä. Mitä sitten tapahtuu, kun niin käy?

 

[viisikymppinen isoäiti]

nykyajan lapsia suojellaan liikaa. niille ei saa sanoa ei, ja niille ei saa kieltää mitään, lapset ei saa kokea pettymyksiä, vanhemmat luulee, että lapsi saa traumoja. lapsia ei uskalleta viedä hautajaisiin, koska siellähän voi nähdä itkeviä ihmisiä. lasta ei uskalleta viedä tapaamaan kuolevaa mummoa tai pappaa. kun ovat isoja, niin sitten eivät osaakkaan kokea pettymiksiä ja vastuunkäymisiä, ja se voi johtaa vakaviin tekoihin. se ensimmäisen seurustelu suhteen kaatuminenkin tällaiselle ylisuojellulle lapselle voi olla se maailman loppu

 

[errääs]

Meillä ainakin saa/joutuu pettymään enemmän tai vähemmän joka päivä. Juuri tuollaisia pieniä juttuja.

Esim pari viikkoa sitten tyttö tuli eskarista, että kaverilla on synttärit ja hänetkin pyydettiin. Pyysin nähdä kutsua, mutta ei sitä ollut. Keskustelun jälkeen selvisi, että osa oli saanut kutsun. Eli ilmeisesti meidän tytöllä oli myös tehnyt mieli sinne ja varmaan sankari oli sanonutkin, että tule vaan, mutta enhän minä voi vanhempana päästää tyttöä juhliin, joihin ei alunperin ole kutsua saanut. Kyllä tällaiset pettymykset täytyy jo eskarilaisen osata käsitellä.

Samoin häviämiset pelissä, sekä joskus pakosti tulevat tilanteiden yllättävät muutokset.

 

["vieras"]

Jos on pieni koululuokka niin minusta olisi kohteliasta kutsua kaikki. Jos on kyse vähän vanhemmasta lapsesta niin voi kutsua ne, joiden kanssa on oikeasti kaveri ja viettää aikaa, ja jättää ne sitten kutsumatta joiden kanssa ei oikeasti vietä aikaa koulussa / vapaa-ajalla. Mutta sellainen ei ole mielestäni reilua, että kelpaa vapaa-ajalla ja/tai koulussa leikkikaveriksi muttei synttäreille, sellaista en ymmärrä.

 

[Maewest]

Vaikka kuinka haluaisi lasta suojella pettymyksiltä niin aina se ei onnistu. Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa. Nämä ovat ihan normaaleja jokapäiväisiä juttuja. Lapsi voi olla menossa kaverilleen yökylään ja sitä reissua on odotettu tosi paljon. Sitten lapsi ei pääsekään kylään, koska perheen äidillä on kova flunssa. Tai ollaan lapsen kanssa menossa esim. Musiikkikerhoon, mutta kerho on peruttu vetäjän sairastumisen vuoksi.

 

["äiti88"]

Ei pettymyksiltä voi suojella, eikä kannatakkaan. Niitä tulee ja menee ja niistä päästään yli.

Kuitenkin lapsille pitää opettaa että mitään syrjintää tai kiusaamista ei pidä harjoittaa. Seuransa saa useinkin valita, mutta pitää myös aika ajoin tulla toimeen kaikkien kanssa, ja huomioida muitakin. Jos luokassa on 20 oppilasta ja niistä kutsuu 4, se on ihan ok. Jos luokassa on 20 oppilasta ja niistä kutsuu 19, se on mielestäni väärin. Ja kyllähän aikuisetkin kutsuu sukujuhliinsa sen yksinäisen Hilma-tädin, vaikka ärsyttävää onkin kun se aina tuppaa sekaantumaan muiden asioihin.

Ja tuosta leikkiasiasta, joskus pääsee ja joskus ei. Joskus voi aikuinenkin joustaa extempore, jos ei ole mitään muita menoja. Miksi siis eväisi lapselta leikkimään pääsyä vain siksi, että ei huomattu sitä tapaamista ennakkoon sopia? Joskus taas se ei vaan kertakaikkiaan sovi, vaikka ois kutsuttukkin. Noh, kuuluisalla maalaisjärjellä yleensä pääsee pitkälle.

 

[huhuhuhuh]

Minun mielestä "kuuluisi" tehdä niin että jos tarkoitus olis kutsua vain muutama niin silloin kutsuu ne muutaman, mutta jos kutsuu melkein kaikki esim. kutsutta jäis vain muutama niin kutsuisin kaikki.

 

["laalaa"]

Miksi kaikkien pitää päästä synttäreille? Muistan itse koulussa, etten tykännyt kaikista. Pystyin kyllä olemaan heidän kanssaan tekemisissä, en kiusannut heitä, mutta synttäreille halusin kutsua kaverit. Jos nämä luokkatoverit olisivat minut synttäreilleen kutsuneet, niin en olisi varmaan juhliin mennyt.Koulussa juttelin kaikkien kanssa, mutta vapaa-ajalla halusin olla minulle tärkeiden ihmiten seurassa, tilanne on sama nykyisin. En ole kenenkään kaveri vai siksi, että me olemme samassa työssä/harrastuksessa.


Kyllä minuakin harmittaa välillä tosi kovasti ja tekisi mieli itkeä, kun kiukuttaa niin. Ja välillä olen kateellinen. Olen lapsille kertonut suoraan, että äitiä itkettää nyt, ärsyttää, kun suunnitelmat meni pieleen. Mutta se menee ohi. Ja samaa yritän lapselle kertoa, kun käy läpi omia kiukun/pettymyksen/surun tunteita.

Otettiin 5-vuotias mukaan hautajaisiin ja saatiin aiheesta paljon ihmettelyä. Meillä oli pienemmät hoitajalla juhlatilassa, koska oli juuri päikkäriaika ja kokeiltiin ensin ottaa kirkkoon, mutta heitä kiinnosti enemmän juoksentelu ja kirkuminen, niin lapset olivat pois kirkko-osuuden ajan. Nukkuivat onnellisena eteisessä. 5-vuotias oli nätisti ja hänestä oli tärkeää käydä hyvästelemässä sukulaisemme. Meillä lapset kulkevat paljon mukana kaikkialla, olen joutunut heitä mm. kokouksiin ottamaan mukaan. Ja pääsääntöisesti lapset ovat käyttäytyneet hienosti. Jos käytös on ollut huonoa, niin sitten olemme poistuneet anteeksi pyytäen.

 

[huhuhuhuh]

Ja vielä...

Meillä naapurin tyttö jätti meidän tytön kutsumatta kun meidän tyttö ei ollut kutsunut häntä. Syy miksi hän ei meiltä kutsua saanut oli se kun niitä synttäreitä ei edes järjestetty. Mutta ei mun tyttö ainakaan kovin paljon sitä murehtinut. Kyse on 10-vuotiaista.

 

["laalaa"]

[QUOTE="äiti88";29069085]Ei pettymyksiltä voi suojella, eikä kannatakkaan. Niitä tulee ja menee ja niistä päästään yli.

Kuitenkin lapsille pitää opettaa että mitään syrjintää tai kiusaamista ei pidä harjoittaa. Seuransa saa useinkin valita, mutta pitää myös aika ajoin tulla toimeen kaikkien kanssa, ja huomioida muitakin. Jos luokassa on 20 oppilasta ja niistä kutsuu 4, se on ihan ok. Jos luokassa on 20 oppilasta ja niistä kutsuu 19, se on mielestäni väärin. Ja kyllähän aikuisetkin kutsuu sukujuhliinsa sen yksinäisen Hilma-tädin, vaikka ärsyttävää onkin kun se aina tuppaa sekaantumaan muiden asioihin.

Ja tuosta leikkiasiasta, joskus pääsee ja joskus ei. Joskus voi aikuinenkin joustaa extempore, jos ei ole mitään muita menoja. Miksi siis eväisi lapselta leikkimään pääsyä vain siksi, että ei huomattu sitä tapaamista ennakkoon sopia? Joskus taas se ei vaan kertakaikkiaan sovi, vaikka ois kutsuttukkin. Noh, kuuluisalla maalaisjärjellä yleensä pääsee pitkälle.[/QUOTE]

Minä olen ainakin huono sanomaan ei, jos joku pyytää jotain. Se ottaa usein päähän. En aina ehkä haluaisi ottaa meille viittä poikaa samanaikaisesti, ettei kenellekkään tule paha mieli.Jos lapseni haluaa mennä kaverille vain siksi, että toinen kaveri on sinne menossa eikä lapsen äiti minulle kyläilyä ehdota, niin en minäkään ala lapselle kutsua ruinaamaan.

 

["äiti88"]

[QUOTE="laalaa";29069155]Minä olen ainakin huono sanomaan ei, jos joku pyytää jotain. Se ottaa usein päähän. En aina ehkä haluaisi ottaa meille viittä poikaa samanaikaisesti, ettei kenellekkään tule paha mieli.Jos lapseni haluaa mennä kaverille vain siksi, että toinen kaveri on sinne menossa eikä lapsen äiti minulle kyläilyä ehdota, niin en minäkään ala lapselle kutsua ruinaamaan.[/QUOTE]

Jos ei halua ottaa viittä poikaa, niin sit ei ota. Se ettei itse osaa sanoa ei, ei minusta kyllä liity sun aloitukseen...

Ruinaamisestakaan en puhunut yhtään mitään.

 

[Echo]

[QUOTE="vieras";29069047]Jos on pieni koululuokka niin minusta olisi kohteliasta kutsua kaikki. Jos on kyse vähän vanhemmasta lapsesta niin voi kutsua ne, joiden kanssa on oikeasti kaveri ja viettää aikaa, ja jättää ne sitten kutsumatta joiden kanssa ei oikeasti vietä aikaa koulussa / vapaa-ajalla. Mutta sellainen ei ole mielestäni reilua, että kelpaa vapaa-ajalla ja/tai koulussa leikkikaveriksi muttei synttäreille, sellaista en ymmärrä.[/QUOTE]

Just näin, joka sana.

Mä olen himpun verran semmoinen että kutsuttaessa en haluaisi pahoittaa kenenkään lapsen mieltä.

Tai siis mun mielestä tuo kaverisynttäreiden vierasmäärä riippuu luokan suuruudesta. Jos on luokalla 20 lasta niin voi jättää huoletta ainakin semmoiset 9-10 lasta kutsumatta. Mutta jos luokalla on kaiken kaikkiaan vaan 8-10 lasta niin joillekin 1-2 kutsumatta jätetylle voi tulla suru puseroon, ja päiväkausia saa vatvoa niitä asioita.

Sitä aina vanhemmat käyttävät perusteena että omaan asuntoon ei mahdu. No, ehkä jos vaikka 6 lasta mahtuu niin kyllä sinne mahtuu myös se 8, koska lapset eivät hienoja tiloja ja lattiapinta-alaa tarvitse. Eli jos pitäisi jättää vaikka 1-2 kutsumatta tilojen takia niin siitä vaan kutsumaan nekin, koska ne kutsutut lapset tulevat tosi iloisiksi. Vaikka äidille se hullunmylly ja sillitsuolassa riehuminen olisi painajainen, niin niille lapsille ei. Ja tarjottavat voivat olla niin yksinkertaiset että kaikille riittää ja ei tarvitse pelätä että budjetti riistäytyisi käsistä.

 

["Myy"]

[QUOTE="äiti88";29069085]Ei pettymyksiltä voi suojella, eikä kannatakkaan. Niitä tulee ja menee ja niistä päästään yli.

Kuitenkin lapsille pitää opettaa että mitään syrjintää tai kiusaamista ei pidä harjoittaa. Seuransa saa useinkin valita, mutta pitää myös aika ajoin tulla toimeen kaikkien kanssa, ja huomioida muitakin. Jos luokassa on 20 oppilasta ja niistä kutsuu 4, se on ihan ok. Jos luokassa on 20 oppilasta ja niistä kutsuu 19, se on mielestäni väärin. Ja kyllähän aikuisetkin kutsuu sukujuhliinsa sen yksinäisen Hilma-tädin, vaikka ärsyttävää onkin kun se aina tuppaa sekaantumaan muiden asioihin.

Ja tuosta leikkiasiasta, joskus pääsee ja joskus ei. Joskus voi aikuinenkin joustaa extempore, jos ei ole mitään muita menoja. Miksi siis eväisi lapselta leikkimään pääsyä vain siksi, että ei huomattu sitä tapaamista ennakkoon sopia? Joskus taas se ei vaan kertakaikkiaan sovi, vaikka ois kutsuttukkin. Noh, kuuluisalla maalaisjärjellä yleensä pääsee pitkälle.[/QUOTE]


Samaa mieltä! Maalaisjärjellä selviää monesta paikasta. On selkeä ero sillä että onko kyse syrjimisestä vai rajallisesta määrästä vieraita.

Lasten tulee kokea myös pettymyksiä, mutta ei tarvi opettaa että on ok olla epäreilu.

 

["vieras"]

Minulla alakoulussa ekat luokat kutsuttiin aina kaikki synttäreille. Se vaan oli niin, ei sitä edes mietitty. Sitten vanhemmiten kun omat kaveriporukat muotoutui niin kutsuttiin vaan ne omat kaverit eikä siitä kukaan loukkaantunut kun kukaan muu ei niistä myöskään tiennyt kun ei juteltu pahemmin. Pienenä kuitenkin kaikki tuli, enkä näe siinä mitään vikaa ellei lapsi syrsi tiettyjä henkilöitä ihan luokassakin.

 

["hmmm"]

[QUOTE="äiti88";29069085]Ei pettymyksiltä voi suojella, eikä kannatakkaan. Niitä tulee ja menee ja niistä päästään yli.

Kuitenkin lapsille pitää opettaa että mitään syrjintää tai kiusaamista ei pidä harjoittaa. Seuransa saa useinkin valita, mutta pitää myös aika ajoin tulla toimeen kaikkien kanssa, ja huomioida muitakin. Jos luokassa on 20 oppilasta ja niistä kutsuu 4, se on ihan ok. Jos luokassa on 20 oppilasta ja niistä kutsuu 19, se on mielestäni väärin. Ja kyllähän aikuisetkin kutsuu sukujuhliinsa sen yksinäisen Hilma-tädin, vaikka ärsyttävää onkin kun se aina tuppaa sekaantumaan muiden asioihin.

Ja tuosta leikkiasiasta, joskus pääsee ja joskus ei. Joskus voi aikuinenkin joustaa extempore, jos ei ole mitään muita menoja. Miksi siis eväisi lapselta leikkimään pääsyä vain siksi, että ei huomattu sitä tapaamista ennakkoon sopia? Joskus taas se ei vaan kertakaikkiaan sovi, vaikka ois kutsuttukkin. Noh, kuuluisalla maalaisjärjellä yleensä pääsee pitkälle.[/QUOTE]

Ihana ihminen olet. Ajattelen ihan samoin.

 

["hmmm"]

[QUOTE="Myy";29069197]Samaa mieltä! Maalaisjärjellä selviää monesta paikasta. On selkeä ero sillä että onko kyse syrjimisestä vai rajallisesta määrästä vieraita.

Lasten tulee kokea myös pettymyksiä, mutta ei tarvi opettaa että on ok olla epäreilu.[/QUOTE]

Ihana että muitakin jotka opettaa lapsiaan reiluuteen. Nykyään myös paljon aikuisia, jotka tahallisesti opettavat lapsiaan kiusaamaan ja syrjimään ja näin tuottamaan pettymyksiä muiden lapsille.
Opetetaan että on ok olla kiva 19 lapselle, mutta yhtä saa kodhella huonosti.