Saako lastenteatterissa hälistä?

["Hömelö"]

Mä oon useemman kerran käyny lasten nukketeatterissa, ja joka kerta törmänny samaan ihan älyttömän ärsyttävään asiaan. Mä ymmärrän sen, että lastenteatterissa lapset nauraa ääneen, saattaa jutella näyttelijöille esimerkiks että "Se pupu meni tonne kiven taakse piiloon!" tms. Mutta onko teistä ok, että lapset itkee ja kiljuu teatterissa ilman että lasta viedään pois muita häiritsemästä? Tai onko ok lapsen jutella kuuluvalla äänellä niitä näitä näytöksen aikana niin ettei vieressä olevat kuule mitä lavalla puhutaan? Mua ärsyttää ihan hirveesti se ettei jotku vanhemmat edes yritä sanoo lapsille, että jos on asiaa niin keskustellaan ihan hiljasella äänellä ettei häiritä muita. Kaikista ärsyttävimpiä on ne itsekkäät paskat, jotka opettaa jälkikasvulleen ihan omakätisellä esimerkillä, että se kovaääninen keskustelu on ihan ok eikä toisista tarvii välittää, kuuleeko koko esitystä vai ei.. RAIVOSTUTTAVAA!!!

 

["Hmh"]

no tuolla lailla ei ole syytä meluta, esitykseen saa toki eläytyä. Muttei pilata esitystä.

 

["vaapukka"]

Juu samaan ilmiöön törmänny tai sitte vielä lisäksi, että aikuinen selostaa lapselle koko ajan kovaan ääneen mitä siellä näyttämöllä nyt tapahtuu. Toki ymmärrän jos on vaikkapa sokea lapsi, että tarviii kuvatulkkausta, mutta yleensä ei ole.
Lasten teatteriin kuuluu toki juuri noi, että lapset eläytyy siihen näytökseen. Mutta se et kiljuu, itkee tms. eikä rauhoitu niin kyllä silloin pitää vanhemman huomioida muut näytöstä katsovat..

 

["Jep"]

Samaa mietin pari vkoa sitten. On ok, että lapsi kysyy jotain, kommentoikin jotain, saatikka eläytyy esityksen maailmaan. Mutta jotkut käytöstavat soisi olevan lastenteatterissakin - mua otti kanssa aivoon että sai jatkuvasti pinnistellä että kuuli mitä tapahtui. Ja vastailla oman muksun kysymyksiin "mitä ne sanoi, mä en kuullut" kun sorina katsomossa oli melkoinen.

 

["Hömelö"]

Kun mä näkisin, että lastenteatteri on just se paikka missä myös opetellaan ihan "oikeen" teatteri-/leffa- tms. esityksen katsomista ja käyttäytymistapoja. Mutta ehkä ne on ne samat vanhemmat jotka antaa kakaroidensa potkia lentokoneessa edessä olevan selkänojaa ja ravintolassa juosta ja kiljua ihan hulluna ympäri ravintolaa...

 

[ikäloppu]

Kävin pikkutyttönä lastennäytöksissä Hesan Kaupunginteatterissa ja Kansallisteatterissa 1960-luvulla. Kyllä siellä kiljuttiin ja eläydyttiin, koska se oli lastennäytös. Kommentoitiin näyttämölle yms. Ja vanhemmat olivat yhtä tyhmiä selostaessaan kovaäänisesti kuin nytkin. En oikein usko, että lastennäytösten tarkoitus on kieltää lapsilta kokemisen iloa. Ihmetyttää nykyvanhempien suvaitsemattomuus ja tuomitseva asenne miin, ettei saa tehdä enää mitään.