Saako mies mielestäsi olla suhteessa se heikompi osapuoli?

[Tallamuspurkuna]

Täytyy lisätä tuosta omasta miehestäni vielä että vaikka onkin meistä se hätäilijä niin jos pääsee käymään niin että minua joku pelottaa ( esim. lapsettomuuden aikana ) niin kyllä se oli mies joka loi positiivista ajattelua minuunkin ja loi uskoa parempaan :heart:

Mutta on se silti meistä se hätäilijä

 

[sweet baby J]

Ei kait siinä mitään mutta itse en kyllä haluaisi sellaista miestä.

 

[eikös vaan muru]

Mä en kyllä tunne yhtään perhettä, jossa mies tekisi loppupeleissä päätökset. Kyllä se on aina nainen, joka sitten kuitenkin viimeisen sanan sanoo (vaikka miehet ei sitä aina tajua, vaan luulee keksineensä itse).

 

[eikös vaan muru]

Mä en kyllä tunne yhtään perhettä, jossa mies tekisi loppupeleissä päätökset. Kyllä se on aina nainen, joka sitten kuitenkin viimeisen sanan sanoo (vaikka miehet ei sitä aina tajua, vaan luulee keksineensä itse).

Ja sori ku meni ohi, tuli vaan otsikosta mieleen.

 

[Kylkiluu]

Hmm... Sitten meitä olis kaks hermoheikkoa perheessä :xmas: Ei kuulosta hyvältä. Ennemmin näin päin että minä olen se hätäilijä ja hermoraunio...

 

[Mustaläski]

En haluaisi miestä joka on mua heikompi. Mutta en myöskään itse halua olla se suojeltava heikko nainen jonka mun urooni pelastaa kun maailma käy mulle ylivoimaiseksi.
Mä haluan meidän olevan tasavertaisia aikuisia ihmisiä joilla on jälkikasvu huollettavana.
Ollaan yhdessä vahvoja! On kohtuutonta vaatia toiselta osapuolelta lujuutta ja heittäytyä aina itse heikoksi. Näin mä ajattelen tästä.

 

[CrystalBlue]

=)

Eli pelätä enemmän? Hätääntyä helpommin? Ja sinä olisit se rauhoittelija.

Vai "kuuluuko" miehen olla se suojelija perheessä niin kuin yleinen käsitys tuntuu olevan? =)

saa olla.. mut suojelija siinä mielessä jos joku tulee uhoomaan ni ei juokse naisen taakse piiloon fyysisissä yhteenotoissa siis..
kokemusta on.. ex:n kautta :snotty:

 

[Non compos mentis]

En haluaisi miestä joka on mua heikompi. Mutta en myöskään itse halua olla se suojeltava heikko nainen jonka mun urooni pelastaa kun maailma käy mulle ylivoimaiseksi.
Mä haluan meidän olevan tasavertaisia aikuisia ihmisiä joilla on jälkikasvu huollettavana.
Ollaan yhdessä vahvoja! On kohtuutonta vaatia toiselta osapuolelta lujuutta ja heittäytyä aina itse heikoksi. Näin mä ajattelen tästä.

Minusta heikkous on joltiseenkin ällöttävää. Ei siinä mitään, jos se rajoittuu omaan elämään heikon kohdalla, mutta jos se haittaa toisten elämää, niin siinä vaiheessa mun myötätunto loppuu. Niin moni ns. "raavas" mieskin pelkää niin yksinkertaista asiaa kuin verenluovutusta. Vaikka ovat elämänsä kunnossa luovuttamaan! Minäkin luovutin niin kauan kuin vain sain, vaikka olen piikkikammoinen. En salli sitä, että joku kuolee siksi, että minä en kestä hetken epämukavuutta!

Sellaset luonteenpiirteet kuin herkkä luovuttamaan (kaiken muun paitsi verensä!), epätäsmällinen ja kykenemätön sopeutumaan saavat minut kiehumaan. Jos mulla ois joku Monkin kaltainen pöpökammoinen mies, jolla tietyt rutiinit ja mistään ei voi poiketa ja kenenkään takia ei voi tehdä myönnytyksiä... ARGH! Mä en todellakaan kestäisi.

Multa meinattiin pienenä amputoida toinen jalka, mutta sisulla sain sen kuntoutumaan. Mä en todellakaan voisi seurustella miehen kanssa, jolta puuttuis ns. munaa ja selkärankaa. Inhottavan monet miehet eivät kykene edes eläimen oksennusta/lapsen ripulia siivoamaan ilman, että heiltä tulee ylen. Sitten yökerhossa varmaan pullistellaan haiusta ja esitetään niin machoa että! Hyi helvetti... grrrr...

 

[Sleepis]

Hmmm.

Saa.

Muttei mun suhteessani. Haluan tasavertaisen kumppanin, en rauhoiteltavaa enkä rauhoittelijaa. Tai siis siinä mielessä kyllä, että rauhoitellaan vuoroin toisiamme, jos on tarvis.

Mä peesailen tätä. Ei heikkoudessa mitään vikaa ole, mutta en mä tahdo myöskään mitään semmoista ns. "perässä raahattavaa" jota saa koko ajan olla rauhoittelemassa ja jeesailemassa....

 

[tähdenlento09]

Ei meillä saa olla.
Mitä siitäkin tulis jos molemmat juostais kiljuen karkuun kun sisään eksyy ampiainen tms. :snotty: :/

 

[heh]

Mä en kyllä tunne yhtään perhettä, jossa mies tekisi loppupeleissä päätökset. Kyllä se on aina nainen, joka sitten kuitenkin viimeisen sanan sanoo (vaikka miehet ei sitä aina tajua, vaan luulee keksineensä itse).

No täällä yksi!!!

 

[heh]

Niin ja mies kyllä se suojelija, sille ei loppupelissä uskalla kukaan ryppyillä, paitsi vaimo Mutta vaimo hoitaa ampiaiset ja käärmeet ynnä muut, niitä mies ei voi sietää. Ja kakkavaipan jos näkee, niin oksentaa... Mutta jos esim. on yksin lasten kanssa niin hoitaa kyllä nuo kaikki (pistää pelkonsa tms. "sivuun"), jos vaimo kotona niin vaimo hoitaa nämä tietyt jutut.

 

[KolmeKertaa]

=)

Eli pelätä enemmän? Hätääntyä helpommin? Ja sinä olisit se rauhoittelija.

Vai "kuuluuko" miehen olla se suojelija perheessä niin kuin yleinen käsitys tuntuu olevan? =)

Saa olla ja yleensä onkin. *muoks* ymmärsin jutun väärin. Miehet ovat naisia tunnetasolla paljon herkempiä, naiset kovettavat tunteitaan. Pelkääminen on erilaista, naisena pelkäät lastesi puolesta, mies pelkää inflaation syövän säästöt. Hätääntymistilanteissa ei sukupuolella ole väliä, kyse taitaa olla enemmän temperamenttieroista. Minä en kirkaise hiiren nähtyäni, ei mieskään, muttei kumpikaan raaski tappaa sitä

 

[HelloShitty]

mä en ainakaan haluu mitään nössöö..semmosta stressaaja joka panikoi pienistäkin asioista. :kieh:

 

[Tallu -]

Mä ajattelen tämän asian niinkin, että kun itse olen vahva persoona (eikä isäntäkään mitenkään heikko ole, ollaan aika tasaveroisia), niin tahdon hallita itse omaa elämääni ja siihen liittyviä asioita - oli se sitten kolina portaikossa tms. Mä lähden tsekkaamaan sen, utelias kun olen. En osaa enkä halua olla heikko nainen. Yksi mottoni onkin, että mä teen mitä haluan, muut tekee mitä osaa Mutta isäntä saa olla meidän suuri kärpäsenmetsästäjä, jos vaan on paikalla... ei siksi, että mä ötököitä pelkäisin, mä vaan inhoan niitä sydämeni pohjasta. Ne puistattavat mua.

 

[been there]

Saa olla.

En varmaan edes tykkäisi kovin suojelevasta miehestä! Pitäisin sellaista isähahmona.

 

[meillä]

Ei todellakaan saa. Miehen pitää olla MIES.

 

[meillä]

Ei todellakaan saa. Miehen pitää olla MIES.

 

[zizilisko]

Mä en kyllä tunne yhtään perhettä, jossa mies tekisi loppupeleissä päätökset. Kyllä se on aina nainen, joka sitten kuitenkin viimeisen sanan sanoo (vaikka miehet ei sitä aina tajua, vaan luulee keksineensä itse).

Meillä miehellä on aina viimeinen sana.

 

[Rukoilijasirkka]

Tuskin kumpikaan on kAIKESSA vahvempi tai heikompi. Ei kai se nyt ihan noin yksiulotteista ole.

 

[been there]

No mä ainaki tarvin vahvan miehen tähä rinnalle, joten ei saa olla heikompi. Tarvin erityistä tukea. Ja sitä saan. :heart: :heart: :heart:

Mä joskus sanon miehelle, kun olen täysin paniikissa jonkin tulossa olevan asian vuoksi, suunnilleen tärisen ja pulssi on normaaliin verrattuna kaksinkertainen. Mies vastaa siihen luultavasti, että "Joko taas" ja poistuu työhuoneeseen sekä vetää oven perässään kiinni eikä näyttäydy uudelleen ennen myöhäisiltaa. Olen kuitenkin tottunut siihen, että kaikissa henkisesti vaativissa paikoissa olen niin yksin kuin olla voi! En varmaan osaisi elää enää toisin. Jos nykyinen mies jättäisi ja ottaisin vahingossa "paapojan" tilalle, ärsyyntyisin varmaan alta aikayksikön!