Minulla on aikuinen tytär joka ei saa apua ongelmiinsa. Onko se ihan normaalia nykypäivänä, että apua ei oman kunnan mtt ltä tule? Tyttärellä on eri mielenterveys ongelmia, jonka takia hän on kuukausittain mttn yhteyshenkilön kanssa tekemisissä. Mutta siellä kun ei tunnuta otettavan oireita tosissaan, uusia lääkkeitä ei määrätä syystä jota en tiedä, psykologille ei pääse kun puolen vuoden jonojen päästä. Ja siis ihan idioottikin näkee kuinka huonosti lapseni voi. Ahdistaa olla kotona, ja myös töissä, kaupassa, kaikkialla. Hän ei pysty kohta enää käymään edes siellä töissä. Mutta ei ketään kiinnosta. Mtt yhteyshenkilö (sairaanhoitaja) oli myös jo pari kuukautta sitten samaa mieltä, että ahdistus lääkkeet ainakin tarvitaan. Silti niitä ei psykologi suostu määräämään. Voivotellaan vaan ja annetaan ihmisen tipahtaa vaan enemmän. Mikä helvetti tässä junnaa? Miksi lapseni ei saa apua. Otetaanko asia vasta sitten tosissaan kun yritetään itsemurhaa ekan kerran? Kyllä pistää äitinä vihaksi.
Onko kellään siis tietoa mitä tässä voi enää tehdä? Mitä hän voi tehdä että saa sitä apua joskus? Kannattaako vaan haistattaa pitkät mttn puolella, sanoa kiitos hei ei ole apua tästä, ja mennä lääkärille? Määrääkö lääkäri sitten takasin mttn puolelle hakemaan apua? Voiko lapseni päästä osasto hoitoon lääkärin kautta? Sillä sinne hän itsekkin tajuaa juuri nyt kuuluvansa, kun kaikki on nyt niin hankalaa ja lohdutonta. Hän haluaisi vaan olla normaali iloinen itsensä. Tuntea iloa.
Hänellä siis on vaikea masennuskausi menossa, hän kuvailee oloa tunnottomaksi ja ahdistavaksi tällä hetkellä. Tätä kestänyt nyt jo sen ainakin pari kuukautta. Mutta ei apua tule vaikka hän kuinka sitä itkisi. Tietääkö kukaan mitä kannattaa tehdä? Itse en näistä asioista ole perillä mutta haluan auttaa lastani ennenkuin on myöhäistä
