saako parisuhteessa lihoa?

[ahmimishäiriö]

Suomessa kärsivät sadattuhannet ihmiset kakkostyypin diabeteksesta, monet heistä jopa tietämättään. Ylipaino on yksi merkittävin syy tähän. Mielestäni ei missään iässä tulisi hyväksyä ylipainoa oman terveytensä vuoksi.
Vähentääkö ylipaino rakkautta; sitä sen ei tulisi tehdä.

Kuulin radiouutisista lihavuustutkimuksesta. Sen mukaan muistaakseni 80 % ylipainoisista kärsii
ahmishäiriöstä. Uutisessa ei selvitetty mitä tuo häiriö pitää sisällään. Aiheesta kannattaisi kertoa
enemmän.

 

[been there, done that]

Kuulin radiouutisista lihavuustutkimuksesta. Sen mukaan muistaakseni 80 % ylipainoisista kärsii ahmishäiriöstä. Uutisessa ei selvitetty mitä tuo häiriö pitää sisällään. Aiheesta kannattaisi kertoa enemmän.

Häiriö pitää sisällään sen, että ihminen mättää yläluukusta enemmän sisään, mitä elimistössä palaa ja alaluukusta poistuu. KAIKKI lihominen johtuu jonkinlaisesta ahmimishäiriöstä.

Nyt tämä 'ahmimishäiriö', jota tutkitaan, on vain yritys etsiä kauniimpi nimi sille, että lihava ihminen lihoo yhä vain lisää syömällä. Tarpeeksi paljon ahmittuaan, ilmeisen häiriintymättä, saa elimistöönsä tilan joka lopuksi on negatiivinen oravanpyörä; aineenvaihdunnan toiminta häiriintyy monin eri tavoin, liikkumaan ei pysty enää sitäkään vähää mitä aikaisemmin jne. Liikalihavuus on itseaiheutettu sairaus, eikä sen 'tutkiminen' tai uudelleennimeäminen 'häiriöksi' muuta tosiasioita: Kukaan ei liho, jollei syö (juo!) enemmän kuin kuluttaa.

 

[Ei kiitos läskille]

Jos kunnioittaa puolisoaan, ei päästä itseään lihomaan. Lihominen ei kuulu parisuhteeseen, siinä seksikkyyskin katoaa. Ja visuaalisuus on merkittävä osa seksiä.

Muutama kilo ei haittaa, mutta 5 kg on jo yläraja.

 

[No lisätään]

nyt sentään edes se nolla perään.

Voi näitä arvoja ja arvostuksia... Hoh hoijaa.

 

[been there, done that]

Jos kunnioittaa puolisoaan, ei päästä itseään lihomaan. Lihominen ei kuulu parisuhteeseen, siinä seksikkyyskin katoaa. Ja visuaalisuus on merkittävä osa seksiä.

Muutama kilo ei haittaa, mutta 5 kg on jo yläraja.

Kun se lihominen ei tapahdu mitenkään yllättäen yksinään irrallisena, vaan on aina seurausta elämäntapamuutoksista. Osoittaa melkoista tietämättömyyttä laitta täsmällinen kiloraja 'lihomiselle', kun viiden kilon painonmuutos ei edes helposti näy ulkopuoliselle, jollei 'lihonut' ole alun perin anorektikko. Viiden kilon painonmuutoksen tuntee yleensä vain itse vaatteissaan.

Pelkästään normaalipainon vaihteluväli on samanpituisten ihmisten kesken n. 15 kiloa.

 

[onko sinulla kokemusta ylipainosta tai laihduttami]

Häiriö pitää sisällään sen, että ihminen mättää yläluukusta enemmän sisään, mitä elimistössä palaa ja alaluukusta poistuu. KAIKKI lihominen johtuu jonkinlaisesta ahmimishäiriöstä.

Aika radikaali väite. Jopa 50-100 kilokalorin ylitys päivittäisessä energiatarpeessa johtaa useamman kilon lihomiseen vuodessa. Sanotko _ahmimiseksi_ esim. yhtä leipäpalaa liikaa, tai yhtä banaania tai paria ylimääräistä mandariinia päivittäin? Kahta suklaapalaa? Sitä paitsi omaa todellista kulutustaan on mahdotonta täysin luotettavasti tietää. Yksilöissä on eroja. Itse en laihtunut Painonvartijoiden dieetillä viimeistä kahta ylimääräistä kiloa ikinä, vaikka ruokapäiväkirjan mukainen ruokavalioni oli ohjaajan mukaan ihanteellinen. Ja energiamäärä päivässä oli tuolloin 1000-1200 kilokaloria. Tosi ahmatti siis?

 

[Mieheensä tyytyväinen]

Saako ja saako... voi hyvä tavaton. Ihmisoikeuksiin kuuluu lihomiset ja laihtumiset, liikunnat ja liikkumattomuudet, hapsottavat tukat ja päivittäiset kampaajalla käynnit.. Ei ole mitään tekemistä parisuhteen kanssa. Hei... jos tälläsiä mietitte, ehkä ette ole kypsiä moiseen elämään. Jos puolisoaan/kumppaniaan rakastaa ei tuollaiset asiat merkkaa. Onnellinen tai edes tyytyväinen ihminenpitää itsestään huolta tavalla tai toisella. Joku voi olla onnellinen vaikkei pidäkään. Mutta rakastatko ihmistä joka ei pidä itsestään huolta? Sen päätät sinä.

Siis ottaako mielummin puolisokseen "takuulaihan/ikinuoren/rypyttömän" tyhjäpään kuin ihmisen jonka kanssa viihtyy, ja jossa elämä ehkä myös näkyy?

Mun miehelle on tullut rapeat 10 kg tässä parinkymmenen vuoden aikana, mutta en rakasta häntä yhtään vähempää. Sama ihminen se on. Kuten on mullakin varmaan 4-5 kiloa, mutta ne vaan tulee, koska en kyttää kilojani. Veriarvot ym. on terveet eikä ole tullut huomauttamista "ylipainosta" (paitsi miehelle, ja sekin "tarkkailun" vihjauksella.)

Liikunta on osa elämäämme, mutta ei olla himourheilijoita. Elämästä pitää nauttia. Lapset on kasvatettu myös niin että liikunta/liikkuminen on osa ihmisen elämää. Kuten tiedostetaan terveet elämäntavat.

Luulen että useimmat niistä jotka yhtäkkiä lihoo eivät joko tiedä, tiedosta tai välitä asiasta. Eikä se ole kohdistettu kumppania vastaan. Puhu kumppanisi kanssa enemmänkin siitä näkökulmasta että olet huolissasi hänen jaksamisestaan ja terveydestään.

 

[been there, done that]

Jopa 50-100 kilokalorin ylitys päivittäisessä energiatarpeessa johtaa useamman kilon lihomiseen vuodessa. Sanotko _ahmimiseksi_ esim. yhtä leipäpalaa liikaa, tai yhtä banaania tai paria ylimääräistä mandariinia päivittäin? Kahta suklaapalaa?

Sama kai se on, millä nimellä sitä nimittää, jos se aiheuttaa lihomista, on kysymyksessä joka tapauksessa ylensyönti. Ahmiminen sanana viittaa lähinnä ruokailutapaan, samoin kuin maiskuttaminen, ja valitettavan usein olen nähnyt ylipainoisilla todella kuvottavia ruokailutapoja...

Sitä paitsi omaa todellista kulutustaan on mahdotonta täysin luotettavasti tietää. Yksilöissä on eroja. Itse en laihtunut Painonvartijoiden dieetillä viimeistä kahta ylimääräistä kiloa ikinä, vaikka ruokapäiväkirjan mukainen ruokavalioni oli ohjaajan mukaan ihanteellinen. Ja energiamäärä päivässä oli tuolloin 1000-1200 kilokaloria. Tosi ahmatti siis?

Sanotko sinä 'kahta ylimääräistä kiloa' _ylipainoksi_?

Yksilöissä on eroja, siksi kirjoitinkin että normaalipainon vaihteluväli on n. 15 kiloa saman pituisilla henkilöillä. Hysteerinen vaa'an tai kaloreiden tuijottaminen tai laskeskelu ei yleensä johda pysyvään painonhallintaan. Painonvartijoiden ohjelmassa on paljon hyvää ravinto-opillisesti, mutta mikään ainoa oikea autuuteen vievä tie ei sekään ole. Lisäksi sen hetkisistä sopimuksista riippuen, he mainostavat ja markkinoivat tiettyjä nimekkäitä tuotteita, vaikka saatavilla olisi paljon muitakin hyviä vaihtoehtoja.

Oman luotettavan kulutuksen seurannan kertoo vaatteet, mittanauha ja kyllä, myös vaaka. Päivittäisen kulutuksen määrää ei voi mitata millään, elimistö ei reagoi niin nopeasti, mutta kuukausittainen tarkastelu normaalipainoisella kertoo kyllä suunnan tarpeeksi luotettavasti. Ylipainoisten ja lihomaan taipuvaisten olisi syytä tarkkailla vaakaa viikottain samoissa olosuhteissa ja puuttua ajoissa muuttuneisiin lukemiin.

 

[Mies 50]

Ihmisellä saa olla toisinaan nälkä, usenkin, ilman että heti ollaan sullomassa suuhun jotain täytettä. Eikä kylläiseksi sais koskaan syödä itseään, niin se vaan on.

 

[tarkennus]

[Yksilöissä on eroja, siksi kirjoitinkin että normaalipainon vaihteluväli on n. 15 kiloa saman pituisilla henkilöillä.

Kun vaihteluväli on tuo, niin kenelläkään ei oikeastaan pitäisi olla mitään valittamista, jos lihon suhteessa ollessani 15 kiloa painoindeksin ylärajalle, olettaen, että olen aiemmin ollut painoindeksin alarajoilla? Eli lihominen on sallittua myös parisuhteessa?

 

[Takaisin ruotuun]

Olen vajaa 160 cm nainen. Nykypaino 52 kg. Jos lihoisin 10 kg, olisin tosi läski, 62 kg.

Pahimmillani paisuin 60 kg ja olo oli kuin pikku porsaan. Olin paksu bertta, tosi on. Seksit jäi vähiin. Siksi laihdutin 52 kg:hen ja olo on ok, kuten ulkoinen olemuskin. Toki kuntoilukin on lisääntynyt.

Mies on taas tyytyväinen, kuten itsekin, ja seksi pelaa entistä paremmin.

Moni asia oli katkolla lihavana, nyt on kaikki taas toisin. Älkää lihottako itseänne avioliitossa sisaret !!!!! Ei se lihominen ainakaan suhdetta paranna !

 

[Ei lisäpainoa kiitos]

Jotenkin tuntuu oudolta, että iän myötä paino nousee. Itse en ole pääsätänyt itseäni koskaan lihomaan, eikä piolisokaan. Yhdessä on sovittu, että pysytään hoikkina.

 

[hyvä ohje]

Ihmisellä saa olla toisinaan nälkä, usenkin, ilman että heti ollaan sullomassa suuhun jotain täytettä. Eikä kylläiseksi sais koskaan syödä itseään, niin se vaan on.

Sorruin namiboxin suklaalevyyn. Nälkä on ikävä olotila töitä tehdessä.

 

[Bitter Sweet]

Noh, minä olen lihonut ja laihtunut +/-15kg. Ukko se vaan on aina tykännyt yhtä paljon. Huolestui ennemminkin siitä, etten laihdu liikaa. Vaikka painoindeksin mukaan pitäisi vielä.

 

[Pieniä askelia]

onko sinulla kokemusta ylipainosta tai laihduttamisesta?: "Jopa 50-100 kilokalorin ylitys päivittäisessä energiatarpeessa johtaa useamman kilon lihomiseen vuodessa. Sanotko _ahmimiseksi_ esim. yhtä leipäpalaa liikaa, tai yhtä banaania tai paria ylimääräistä mandariinia päivittäin? Kahta suklaapalaa?"

Niin, siis eikö tämä juuri osoita, että se pienistä turhista välipaloista kieltäytyminen on todella hyvä tapa pitää kilojaan kurissa? Ei kai kukaan käske jo valmiiksi normaalipainon yläpäässä olevaa ihmistä tunkemaan suuhunsa niitä "kahta(toista) suklaapalaa" tai sitä yhtä ylimääräistä banaania? Kai se on helpompi vaan jättää syömättä kuin sitten hikoilla ne pois liikunnalla, joka joillekin tuntuu olevan myös ylivoimaista.

Laihtuminen ja painon pitäminen aisoissa eivät vaadi muuta kuin pieniä valintoja pitkin päivää: syödäkö tämä herkku vai jättää syömättä, mennäkö hissillä vai kävelläkö portaat, lähteäkö kävelylle vai jäädäkö sohvalle... ei se oikeasti ole niin vaikeaa. Eikä kaiken tarvitse aina tuntua mukavalta, voi sitä välillä olla vähän nälkäinen tai hikoillakin!Salilla kannattaisi käydä ja käyttää raskaita painoja, jotta lihasmassa kasvaisi ja kroppa jo tätä kautta kuluttaisi enemmän pelkällä olemassa olollaan.

Kroppa ja mieli kiittävät kun paino laskee ja kunto kohenee. Kukaan tuskin koskaan on voinut paremmin sen jälkeen, kun kroppaan on tullut normaalipainon päälle useampia liikakiloja? Esimerkkejä kiitos, jos tiedätte tapauksia!Ei sitä kuntoa sen kumppaninvuoksi tarvitse ylläpitää vaan ihan oman mielenterveyden ja fyysisen hyvinvoinnin vuoksi - ja nehän säteilevät suoraan parisuhteeseen!

 

[vaikeaa on]

Minusta laihtuminen on vaikeaa. Varsinkin, kun ylipainoa on vain muutama kilo, korkeintaan viisi. Laihdun oikeastaan vain nälkää näkemällä. Nyt syön noin 100 kilokaloria päivässä (olen lyhyt) ja pano pysyy samassa 62 kilossa, pituutta 155. En saa noita muuatmia kiloja millään pois.

 

[vaikeaa on]

Minusta laihtuminen on vaikeaa. Varsinkin, kun ylipainoa on vain muutama kilo, korkeintaan viisi. Laihdun oikeastaan vain nälkää näkemällä. Nyt syön noin 100 kilokaloria päivässä (olen lyhyt) ja pano pysyy samassa 62 kilossa, pituutta 155. En saa noita muuatmia kiloja millään pois.

Siis 1000 päivässä, ei sentään 100.

 

[Näin täällä taas]

onko sinulla kokemusta ylipainosta tai laihduttamisesta?: "Jopa 50-100 kilokalorin ylitys päivittäisessä energiatarpeessa johtaa useamman kilon lihomiseen vuodessa. Sanotko _ahmimiseksi_ esim. yhtä leipäpalaa liikaa, tai yhtä banaania tai paria ylimääräistä mandariinia päivittäin? Kahta suklaapalaa?"

Niin, siis eikö tämä juuri osoita, että se pienistä turhista välipaloista kieltäytyminen on todella hyvä tapa pitää kilojaan kurissa? Ei kai kukaan käske jo valmiiksi normaalipainon yläpäässä olevaa ihmistä tunkemaan suuhunsa niitä "kahta(toista) suklaapalaa" tai sitä yhtä ylimääräistä banaania? Kai se on helpompi vaan jättää syömättä kuin sitten hikoilla ne pois liikunnalla, joka joillekin tuntuu olevan myös ylivoimaista.

Laihtuminen ja painon pitäminen aisoissa eivät vaadi muuta kuin pieniä valintoja pitkin päivää: syödäkö tämä herkku vai jättää syömättä, mennäkö hissillä vai kävelläkö portaat, lähteäkö kävelylle vai jäädäkö sohvalle... ei se oikeasti ole niin vaikeaa. Eikä kaiken tarvitse aina tuntua mukavalta, voi sitä välillä olla vähän nälkäinen tai hikoillakin!Salilla kannattaisi käydä ja käyttää raskaita painoja, jotta lihasmassa kasvaisi ja kroppa jo tätä kautta kuluttaisi enemmän pelkällä olemassa olollaan.

Kroppa ja mieli kiittävät kun paino laskee ja kunto kohenee. Kukaan tuskin koskaan on voinut paremmin sen jälkeen, kun kroppaan on tullut normaalipainon päälle useampia liikakiloja? Esimerkkejä kiitos, jos tiedätte tapauksia!Ei sitä kuntoa sen kumppaninvuoksi tarvitse ylläpitää vaan ihan oman mielenterveyden ja fyysisen hyvinvoinnin vuoksi - ja nehän säteilevät suoraan parisuhteeseen!

Kyllä minun elämänlaatuni ainakin laskisi lujaa liukumäkeä, jos pitäisi ruveta laskemaan suupalat ja herkkuhetket painon takia. Kuka mitenkin, tuo olisi orjan elämää! Kiloja on tullut vuosien varrella lisää, no on tosin varaakin, ja herkkuja samoin. Ja elämä on paljon hauskempaa!

Tuolla terveyspalstalla oli yksi hyvä ketju painonpudottajissa, ja sen nimi oli "Nyt riittää painonpudotus!"
Olen samaa mieltä. Yksi kommentti sieltä jäi mieleen: "Panehan äiti pullaa uuniin, tuhlaajatyttö tulee nyt kotiin!" Olin hyvällä päällä siitäkin kauan.

Voin lähteä lenkille, jos pidän siitä. En syö herkkuja, jos ne eivät sillä hetkellä mielestäni lisää elämän laatua. Mutta jos lisäävät hyvää tuulta ja mukavia muistoja siitäkin päivästä, antaa persuksen kasvaa vaan... Ja että jotakuta muuta varten alkaisin temppuilla omalla elämälläni? Äh, juoskaa suolle! Jos ei kelpaa, olkoon kelpaamatta vaan!

Muinainen siipantekele taputti joskus takapuoleen, kun kiloja oli tullut lisää, kuten niitä ajan saatossa tulee ihan hormonitoiminnankin ym. vuoksi luonnostaan, siis myös elämäntapoja muuttamatta. Totesi nauraen, että on se mukava, kun saa nykyään enemmän samaan hintaan.

Se olikin ihan täyspäinen jätkä. Terkkuja vaan! Se suhde loppui välimatkaan, ei takapuoleen.

 

[Niinpäniin]

No kun ei sitä tarvitse kaikesta herkuttelusta kieltäytyä - ei kukaan liho vaikka välillä herkuttelee. Se on se kokonaiskuva joka vaikuttaa, eli mitä esimerkiksi viikon aikana syö. Aika suuri merkitys on herkuilla, jos ne niin paljon nostavat elämänlaatua, että lihomaan alkaa. Silloin kannattaisi miettiä mitä sillä syömisellä hakee..

 

[Saati sitten]

sillä laihduttamisella Ensimmäinen on hauskempaa!

 

[Jahas.]

Mun mies lihoo ja laihtuu vuodenajan mukaan (kesällä raskas fyysinen työ laihduttaa). Silti tykkään yhtä paljon hänestä, oli sitten tammikuu tai elokuu. Joittekin kirjoittelijoiden mielestä minussa on ilmeisesti sitten jotain vikaa, kun kumppanin painolla ei ole minkään sortin merkitystä.

 

[eräs lukija]

Mun mies lihoo ja laihtuu vuodenajan mukaan (kesällä raskas fyysinen työ laihduttaa). Silti tykkään yhtä paljon hänestä, oli sitten tammikuu tai elokuu. Joittekin kirjoittelijoiden mielestä minussa on ilmeisesti sitten jotain vikaa, kun kumppanin painolla ei ole minkään sortin merkitystä.

Onkohan tässäkin parempi kuolla pois kuin lihoa? Kun tuntuu että puolison kuolema olisi toisiaan paree kuin paha pettymys..