Saako teidän mielestä eron harkinta-aikana seurustella jo toisen kanssa?

["voivoi"]

Saahan sitä seurustella vaikka avioliiton aikana.

Eri asia on sitten se mikä on kenenkin mielestä sopivaa ja soveliasta ja ehkä myös kohteliasta. Ja toisia ei tällaiset kiinnosta yhtään. Aika monella se ero alkaa heti, vaikka onkin harkinta-aika päällä.

 

[vieras_]

Mistä se käy ilmi että ap:n miehen erosta on alle vuosi...? Ja eihän heillä ollut lapsia.

En kai minäkään näin ole missään kirjoittanut?

Voisin kuitenkin kuvitella, että ap:n miehen erosta on alle vuosi, jos harkinta-aika on vasta menossa.

 

[ankara vastustus]

[QUOTE="a p";29631073]Anteeksi mitä? Mistä sä tuollaista keksit? Kirjotinko mä jossakin, että mainostan suureen ääneen meidän seurustelua enkä kuuntele miestä tässä asiassa?[/QUOTE]

Kerrot aloitusviestissäsi, että et ymmärrä miehesi ratkaisua pitää matalaa profiilia. Selvästi haluiaisit toimia toisin, mutta et kuitenkaan uskalla, vaan harmittelet itseksesi. Ja kirjoitit miehen ex -vaimosta negatiivisia asioita, mikä ei oikeastaan edes kuuluisi tähän, mutta halusit sen julkaista.

 

[yksikokemus]

Jaan tässä minun kokemukseni erosta. Erosimme puolisostani 4 vuoden liiton jälkeen ja lapsemme ollessa 2- vuotias. Olin harkinnut eroa jo pitkään ja asumusero päätös oli minun. Muutin pois omistusasunnostamme ja mies jäi asumaan sinne. Aluksi oli riitaisaa, emmekä pitäneet yhteyttä. Sitten mies alkoi kaivata, kävin "kotona"(asuntomme oli vielä myymättä, enkä ollut vienyt vielä kaikkia tavaroita mm. astioita ja huonekaluja) tekemässä ruokaa, leikkimässä lapsen kanssa jne. Mies puhui, että tekee saunaremontin jouluksi ja voimme muuttaa takaisin kotiin. Yhtääkkiä miehellä ei ollutkaan enää aikaa tavata lastaan (tässä vaiheessa asumuserosta aikaa 4-5kk) ja sain kuulla, että hän tapailee uutta naista, samaan aikaan puhui minulle että me muutamme kotiin. Kaikkein vaikeinta ja toisaalta hauskinta oli, kun menin avaimillani hakemaan kirjaston kirjoja kämpästä. Mies oli lähtenyt töihin mutta tämä uusi nainen oli makkarissa nukkumassa. Siellä hän siis eli ja oli..minä maksoin asunnon lyhennyksiä ja nainen makasi yöt ja päivät siellä. Kohtaaminen oli aika hauska kun hän kömpi yöpaitasiltaan olkkarrin tervehtimään ja minä esittelin vaunuissa olevan lapsemme hänelle. Miehen kavereilta kuulin kuinka tämä uusi nainen oli kertonut ettei halua tavata lasta ja sen takia lapsi ei saanut olla isänsä luonakaan. Mies vieraili sitten meidän luonamme ja väitti minulle ettei ole enää uuden naisen kanssa ja rakastaa minua. Rakastelimme useasti ja joka kerta kun ex kävi luonani. Mikään miehen puheista ei pitänyt paikkaansa. Olin myöhemmin puh. yhteydessä uuteen naiseen ja kysyin onko hän tietoinen siitä että mies ravaa minun luonani ja haluaa jatkaa kanssani. Uusi nainen oli ihan rikki ja sanoi että mies on sanonut että haluaa erota minusta, ei ole koskaan rakastanutkaan minua, olen ihan hullu ja tämä uusi nainen on kaikkea mitä hän toivoa saattaa. Kun tajusin miehen pomppivan kahden naisen välillä edelleen, puhalsin pelin poikki. Uusi nainen jatkoi seurusteluaan miehen kanssa. Kerran baarissa hän (uusi nainen) tuli kännissä avautumaan kuinka hän ei ymmärrä miksi mies kävi vielä luonani..okei sulla on noi isot tissit mutta hänellä toisaalta iso perse..(huh miten lapsellista). Myöhemmin olen saanut kuulla, kuinka uusi nainen on haukkunut minua hulluksi ja vainoharhaiseksi ja kuulin että hän on ottanut silikonirinnat...exäni maksamana..huh. Ei se suhde sitten paria vuotta kauempaa kestänyt. Minusta puhuttiin paskaa kaupungilla minkä kerettiin. Ja kai mä sekopäisesti jossain vaiheessa käyttäydyinkin, kun exä ei lyhentänyt asuntoa, minä maksoin sitä vaikka uusi nainen jo majaili siellä. Ex ei maksanut elatusmaksuja kun piti ostaa kaikkea uudelle naisystävälle. Ei tavannut lasta, vaikka lapsi ikävöi, koska uusi nainen ei halunnut lasta heidän elämäänsä. Mitä tästä minun kokemuksestani voi ehkä saada irti. Ensinnäkään ei voi koskaan tietää onko ero loppulinen molempien mielestä. Jos jompi kumpi vaikka sinun tapauksessa tämä nainen ei ole siihen vielä valmis, vaikka mies on, pitäisi naiselleki antaa aikaa. Mies ei välttämättä ole sinulle totuudenmukainen. Et voi sitä 100% tietää. Näin ole minun tapauksessani. Uusi nainen romahti kun sai tietää ettei asiat olekaan niin kuin mies oli hänelle sanonut. Niin romahdin tosin minäkin. Meillä oli vielä lapsi jutussa mukana,joka teki siitä vielä kamalampaa. Eniten katkeruutta aiheutti se että uuden naisen mukaan tulo oli lapseltamme pois. Omat tunteeni olisin vielä pystynyt käsittelemään. ex- Mieheni ei ole tavannut lastamme sen jälkeen. Olin eromme jälkeen itse vuoden sinkkuna. Tapailin kyllä miehiä vuoden aikana, mutten seurustellut enkä mennyt edes sänkyyn kenenkään kanssa. Vuoden päästä aloin seurustelemaan ja olen samassa suhteessa edelleen ja lapsi on saanut "varaiskän" joka rakastaa lasta ehdoitta. Eli minunkin tapauksessani: vaikka HUOM itse halusin asumuseroa, kun tilanne oli mahdoton, en halunnut lopullista eroa. Mieskin vakuutteli mulle että palataan takaisin yhteen vaikka samalla kiinnittyi toiseen naiseen. Se kertoo siitä että tunteet voivat olla todellakin sekaisin eron jälkeen ja kyllä siinä paikkaillaan jotakin jos rynnätään uuteen suhteeseen heti ja useat tarinat sen kertovat ettei siitä tule mitään. Minä käsittelin asiaa monelta kantilta: toisaalta vihasin uutta naista, ja välillä syytin häntä perheeni hajoamisesta. Miksi hänen piti tunkea siihen? Jos ei olisi tunkenut ja kieltänyt miestäni tapaamasta lasta, olisimmeko voineet saada asiat selville? Toisaalta, juttelin naisen kanssa useasti puhelimessa ja itkimme yhdessä ja ymmärsin hänen tuskansa. Ihmisten tunteet eivät ole leikin asia. Siksi olen samaa mieltä kuin jotkut yläpuolella. Vaikka harkinta-aika on vain lakia, se on hyväksi rauhoittaa tilannetta, vaikka kuinka eroa olisi suunnitellut tai päättänyt jo ajat sitten. Jos rakkautenne tämän uuden miehen kanssa on niin vahvaa, se kyllä kestää sen, että annat miehelle ja eron jälkitilalle tilaa ja astut askeleen taaksepäin. Jos se ei sitä kestä, ei se olisi kestänyt muutenkaan.

 

[nooo]

Ei saa, koska toinen osapuoli on naimisissa! Se on HARKINTA-aika.

 

["Vieraana"]

En pystyisi, tuntisin että olisin varatun kanssa, ja olis syyllinen olo.

 

["a p"]

Kerrot aloitusviestissäsi, että et ymmärrä miehesi ratkaisua pitää matalaa profiilia. Selvästi haluiaisit toimia toisin, mutta et kuitenkaan uskalla, vaan harmittelet itseksesi. Ja kirjoitit miehen ex -vaimosta negatiivisia asioita, mikä ei oikeastaan edes kuuluisi tähän, mutta halusit sen julkaista.

Siis mistä te jotkut luette näitä kaikkia juttuja mitä musta väitätte? En mä kirjoittanut etten ymmärrä miehen ratkaisua. Mä kirjoitin, että mun mielestä saa seurustella jo harkinta-aikana. Kyllähän mies seurustelee enkä ole missään vaiheessa kirjoittanut ettemmekö pitäisi ns. matalaa profiilia. Olemme kuitenkin olleet yhdessä kaupassa, baarissa jne. joten ei tuo nyt kovin matalaa ole.

 

[kepsis]

Itsehän ennemmin miettisin sitä, että jos jonkun mielestä harkinta-aikana ei saisi muka tapailla muita, että miksi sitten on ottamassa eroa.

Ei harkinta-aika ole mikään "aikalisä" suhteelle, vaan eroamisen siirtymäaika. Ennemmin kannattaa kokeilla asumiseroa jos haluaa tuulettaa suhdetta ja vielä katsoa voiko siitä tulla jotain.

 

[näin]

Jotenkin tökeröä ja törkeääkin. Se on harkinta-aika!

 

[meah]

Onneksi ei itellä tullu mieleen palstalta kysyä kaikkiviisaita neuvoja, ihan oon onnellisesti seurustellu vaikka tais harkinta-aika olla puolessa välissä, kun ruvettiin treffailemaan.

Tuskin se exää sen kummemmin sieppaa, sillähän on ollu uusi emäntä aika tasan samoista ajoista lähtien.

Ihan hyvissä väleissäkin ollaan exän kanssa, lasten tapaamiset, kuulumiset ja toistemmekin kuulumiset on ihan sujuvasti kyetty vaihtamaan.
Kyllä meillä ainakin oli ero ns. ihan selvä jo siinä vaiheessa, kun se ensimmäinen paperi postiin lähti.

Kumpikaan meistä ei kuitenkaan sille pakolliselle puolen vuoden harkinta-ajalle mitään voi, mutta kyllä se joissain, tai ainakin tässä tapauksessa on ihan vaan juridinen pakko. Ei meistä kumpikaan tosiaan ollut elämättä eläämäänsä sitä puolta vuotta pohtien, ollaanko vai eikö olla, kyllä se oli pohdittu ja päätetty jo.

 

[vierass]

Peesaan Kepsistä yllä. Ei eron hakeminen tosiaan ole suhteen aikalisä. Jos itse eroaisin, kaikki mahdollinen suhteen eteen olisi jo tehty ennen eroanomuksen täyttämistä. Sen jälkeen ero todella olisi lopullinen ja harkinta-aika vain muodollisuus.

 

["Maj"]

Eihän sitä kukaan voi kieltää.

 

[Slipper]

Musta riippuu vähän elämäntilanteestakin. Jos on lapsia, avoin seurustelu on mielestäni liikaa. Jos ei ole, antaa palaa.

 

[Cerine]

Voisiko näistä hyvin päinvastaisista kommenteista, joita tähän ketjuun on tullut päätellä, että suhteet ja ihmiset on erilaisia, joten yleispätevää ohjetta ei voi antaa?

Haluaisin todella kuulla näiltä, jotka on ehdottomasti sitä mieltä, että kukaan (missään tilanteessa) ei saisi harkinta-aikana aloittaa uutta suhdetta, että miksi koette oikeudeksenne päättää ja tietää mikä kaikille muille on parhaaksi?

On ihan selvä, että joissain tilanteissa on parempi jäähdyttää tilannetta ja olla säntäämättä uuteen suhteeseen. Osa ihmisistä eroaa liian heppoisesti, osalla taas kestää pidempään toipua erosta, jne. Mutta kuten moni (minä mukaan lukien) on tässä ketjussa kirjoittanut, läheskään aina ei ole näin. Osalle ihmisiä se ero on täysin lopullinen siinä kohtaa kun se ero on päätetty ottaa ja kaikki loppu on byrokratiaa. Osa ihmisistä joko toipuu erosta nopeammin tai on jo käsitellyt eron itsekseen, jolloin on täysin tarpeetonta laittaa omaa elämäänsä pauselle sen byrokratian ajaksi.

Myös ne, jotka sanovat että se uusi suhde on väistämättä jonkunlainen laastari eivät voisi olla enempää väärässä. Nykyinen parisuhteeni, jonka olen aloittanut, kun olin vielä virallisesti naimisissa, mutta jo exäni kanssa ero päätöksen tehnyt, on kestänyt jo lähes tuplasti niin kauan kuin se edellinen. Ja olen todella onnellinen nykyisen puolisoni kanssa.

 

[Riipputisurupuska harmaana]

Edelleen vanha viisaus:Kukin tyylillään...toiset eivät voi millään tietää, kuka eroaa, mistä syystä ja mikä on todellinen tilanne!!
Itse laitoin eropaparit vielä naimisissa ollessani-viikko siitä kun tapasin nykyisen mieheni!! Siinä sitä oli sulattelimista exällä, mutta asiaa oil puitu jo pitkään ja hän oli varma siitä, että akka vaan louskuttaa leukojaan, en löytäisi parempaa kuin hän ja jatkoi elämistä omalla tyylillään, kunnes tuli stoppi ja kamojen jako!!
Monesti mietin, että oisihan se eron voinut tehdä ns.tyylikkäästi, mutta päätökset tulevat nopeasti, kun niitä on aikansa työstänyt, kyllästynyt puhumiseen, turhiin lupauksiin ja rasittaviin tappeluihin ja syyllistämisiin-puolin ja toisin..
Erovaiheessa toiselta tuli sitten ehdotuksia parisuhdeneuvontaan ym. mutta totesin sen olevan myöhäistä...On ollut aikaa neuvotella ja keskustella ja oltiin sen verran aikuisia ja vanhoja, jotta ois siinä ollut mahdollisuuksia parantaa tapojaan tai tulla edes vastaan...vaan ei...
Mitta tuli täyteen ja vaihdoin lennosta uuteen...sukulaisten taivastellessa, mutta "onnex" oli lähipiirissä draammattisempi ero, joten meidät unohdettiin aika nopeasti....=)
Well, yksissä on oltu kohta 15v ja koettu yhtä sun toista, joten äkkilähdötkin kannattavat silloin tällöin....
Onnea vaan ap:lle ja teet niin kuin parhaimmalta tuntuu...Et voi tietää ennen kuin ajan kanssa, puhuuko miesystäväsi paskaa vai onko hän elämäsi suuri rakkaus vai ei...Aika näyttää ja arjen kuviot ja kemiat.....Vain kokeilemalla tietää ja oppii....

 

["a p"]

Jotenkin tökeröä ja törkeääkin. Se on harkinta-aika!

Mies on asiaa harkinnut asiaa jo vuoden ennen kuin muutti pois ja laittoi eron vireille. Hän on harkintansa tehnyt ja paluuta yhteen ei ole, miehelle puolen vuoden harkinta-aika on vain muodollisuus ja hän todellakin odottaa sitä päivää että saa laittaa nimen alle lopullisiin papereihin. Enkä usko miehen tässä asiassa valehtelevan koska tätä samaa hän on puhunut mun aikana kaveripariskunnalleen, miksi hän valehtelisi ihmisille jotka on tuntenut vuosikymmeniä.

 

["a p"]

Kandee aina uskoa kaikki, mitä juuri eropaperit vireille jättänyt mies kertoo edellisestä suhteestaan... Mulle on ihan sama, millasia äijiä ap tapailee. Olette selvästi ansainneet toisenne.

Ja ex-vaimo saa olla kiitollinen ap:n kaltaisista naisista, jotka vievät huonon aviomiehen mennessään ja antavat siten exälle mahdollisuuden aitoon onneen.

Miten sä voit mitenkään päätellä mitään siitä minkälainen mies on kun et edes tunne häntä? Niin typerää kommentointia teiltä joiltakin.

Kysyin mielipidettänne yleisellä tasolla enkä kysynyt mitään mielipidettä musta tai miehestä. Lisäsin vain oman tarinani ja kokemukseni tähän aiheeseen, mutta se taisi olla suuri virhe koska ei jotkut osaa silloin antaa asiallisia vastauksia vaan pitää sortua tuntemattomien ihmisten haukkumiseen.

 

["Lumme"]

Mikäs siinä, jos haluaa haureutta harrastaa. Sehän kuuluu suomalaiseen kulttuuriin. Enempää en viitsi sanoa, jotten työllistäisi modeja.

 

[vierass]

[QUOTE="a p";29632601]Enkä usko miehen tässä asiassa valehtelevan koska tätä samaa hän on puhunut mun aikana kaveripariskunnalleen, miksi hän valehtelisi ihmisille jotka on tuntenut vuosikymmeniä.[/QUOTE]
Mies voi itsekin uskoa asioiden olevan niin kuin hän kertoo, mutta silti se ei välttämättä ole täysi totuus. Sopivassa tilanteessa totuus on melko venyvä käsite.

 

["a p"]

Mies voi itsekin uskoa asioiden olevan niin kuin hän kertoo, mutta silti se ei välttämättä ole täysi totuus. Sopivassa tilanteessa totuus on melko venyvä käsite.

Miksi palstalla aina kaikesta ja kaikista ajatellaan aina sitä pahinta?

 

[Niiäh]

Joo, saa mun mielestä. Mutta jos toinen toivoo matalaa profiilia, niin mielestäni on ihan fiksua sitä noudattaa.

 

[vierass]

Onko miehellä lapsia tulevan ex-vaimonsa kanssa? Älä ap mielessäsikään mollaa tätä exää, mies on kuitenkin joskus häneen rakastunut ja naimisiinkin halunnut. Miehelle ei ainakaan kannata puhua hänestä ikävään sävyyn.

Itseäni häiritsisi seurustella naimisissa olevan miehen kanssa mutta jos itseäsi ei, niin anna palaa. Mutta jotain ehkä kertoo että mies haluaa vielä pitää matalaa profiilia. Kauanko mies ehti asua yksin ennen kuin tapasi sinut? Muutama kuukausi on tosi vähän, vuosi sitten jo eri juttu.

 

["mollamaija"]

[QUOTE="a p";29633160]Miksi palstalla aina kaikesta ja kaikista ajatellaan aina sitä pahinta?[/QUOTE]


Varmaan siksi, että aika monelle on käynyt kehnosti ja sinisilmäisyys ärsyttää. Se on ihan oikeasti maailman vanhin virsi varatuilta miehiltä, miten se oma puoliso on niin vaikea ja kamala.

Mutta siis jokainen tapaus on erilainen, eikä muut voi tulla sulle sanomaan onko oikein seurustella vai ei. Mutta mihinkään ex-puolison mollaamiseen ei kannata lähteä mukaan, koska et voi oikeasti tietää minkälainen heidän suhteensa oli.

 

["a p"]

[QUOTE="mollamaija";29633230]Varmaan siksi, että aika monelle on käynyt kehnosti ja sinisilmäisyys ärsyttää. Se on ihan oikeasti maailman vanhin virsi varatuilta miehiltä, miten se oma puoliso on niin vaikea ja kamala.

Mutta siis jokainen tapaus on erilainen, eikä muut voi tulla sulle sanomaan onko oikein seurustella vai ei. Mutta mihinkään ex-puolison mollaamiseen ei kannata lähteä mukaan, koska et voi oikeasti tietää minkälainen heidän suhteensa oli.[/QUOTE]

Kyllä mies on ollut ihan vapaa kun me aloitimme tapailun. Nyt hän on varattu koska seurustelee mun kanssa.

 

["a p"]

Onko miehellä lapsia tulevan ex-vaimonsa kanssa? Älä ap mielessäsikään mollaa tätä exää, mies on kuitenkin joskus häneen rakastunut ja naimisiinkin halunnut. Miehelle ei ainakaan kannata puhua hänestä ikävään sävyyn.

Itseäni häiritsisi seurustella naimisissa olevan miehen kanssa mutta jos itseäsi ei, niin anna palaa. Mutta jotain ehkä kertoo että mies haluaa vielä pitää matalaa profiilia. Kauanko mies ehti asua yksin ennen kuin tapasi sinut? Muutama kuukausi on tosi vähän, vuosi sitten jo eri juttu.

Uskomatonta nämä teidän oletukset. Mä en ole exää mitenkään miehelle mollannut vaan mies on itse kertonut vaikeuksista ja tiesin tuon naisen luonteesta jo paljon ennen kuin aloin miestä tapailla. En ole ainoa joka pitää sitä naista vaikeana, moni on tuota mieltä joten miksi vänkäätte vastaan. Ette te näitä ihmisiä tunne.

Tämän ketjun tarkoitus ei ollut kaataa kaikkea paskaa mun ja miehen niskaan vaan pohtia asiaa yleisellä tasolla, mutta siihen te ette näköjään kykene.