Saako ylipäätään ja milloin lapsi saa itse valita harrastuksensa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mimi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Mimi

Vieras
Eli otsikossahan jo tuo... Saako lapsenne itse valita harrastuksensa? Miksi saa tai miksi ei? Tuossa yhdessä ketjussa kerrottiin että lapsi kovasti haluaisi harrastaa jääkiekkoa, mutta äidin mielestä se veisi liikaa aikaa. Kyydit ja maksut järjestyisivät, mutta äiti kieltää. Pitääkö lapsen siis odottaa tullakseen täysi-ikäiseksi jotta voi itse valita, vai milloin ja miksi lapsella on *moraalinen* oikeus itse valita...?
 
Toki yritän ohjata lapsen harrastuksia hyväksi katsomaani suuntaan, mutta eihän pientäkään lasta voi väkisin raahata vastenmieliseen puuhaan. Kouluikäinen saa vapaasti ehdottaa haluamaansa harrastusta, mutta kaikkeen ei tarvitse suostua. Joku kerran viikossa oleva harrastus voi olla mikä tahansa, mutta juuri jääkiekko on esimerkki lajista, joka vaatii koko perheeltä tavallista suurempaa panostusta. Teen kaiken voitavani, ettei lapseni siihen maailmaan hurahda . Jonkinlaista sitoutumista odota kyllä jo aika pieneltäkin, ettei harrastuksia aloiteta ja lopeteta hetken mielijohteesta kerran kuussa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja IlmanNikkiä:
6- ja 5-vuotiaat saivat nyt syksyllä valita harrastuksensa.

Mitä harrastavat, ja miksi saivat itse valita (ja samalla ihmettelen miksi jonkun lapsi ei saa valita edes yhtä harrastusta, huomioon ottaen että siitä ei olisi vaivaa eikä maksuongelmaa...)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mimi:
Alkuperäinen kirjoittaja IlmanNikkiä:
6- ja 5-vuotiaat saivat nyt syksyllä valita harrastuksensa.

Mitä harrastavat, ja miksi saivat itse valita (ja samalla ihmettelen miksi jonkun lapsi ei saa valita edes yhtä harrastusta, huomioon ottaen että siitä ei olisi vaivaa eikä maksuongelmaa...)

Halusivat sirkuskouluun :) Tosin esikoinen olisi halunnut jalkapalloa, mutta kun sitä ei voi täällä talvella harrastaa. Ehdotin, josko kävisi tutustumassa pikkuveljen mukana sirkuskouluun ja sen jälkeen oli ihan myyty poika :laugh:

Mulla ei ollut harrastuksia lapsena ja koen tärkeäksi, että olisi edes yksi josta tykkää. Jääkiekko oli vaihtoehtona, mutta pojat eivät vielä halunneet, ehkä sitten ensi talvena.
 
Mulla sama etten voinut lapsena harrastaa (oli niin pitkät matkat kaikkialle, eikä muutenkaan rahaa mihinkään), ja se kyllä vähän harmittaa näin aikuisena. Mutta nyt voi tuietenkin itse valita. Mutta en siis ymmärrä jos lapsi haluaa yhden harrastuksen, ja siihen on *kaikki * edellytykset (ja lapsi on harrastanut samaa aiemminkin), mutta vanhemmat vain päättävät että se esim. vie liikaa aikaa (viikolla kahtena päivänä tunnin ja välillä viikonloppuisin muutaman tunnin). Sitten ei ole harrastusta ollenkaan, tai pitää valita jotakin mikä ei kiinnosta ja joka vie vain tunnin viikossa...
 
Tarkoitatko sä ap lätkää noissa esimerkeissäsi? Onhan se harrastus paljon muutakin kuin tietty treenimäärä ja varustekassi. Ehkä seuran junnuja vetää joku asennevammainen parikymppinen, ehkä joukkueen sisäinen pudotuspeli on alkamassa ihan pian, ehkä sielläkin on poikien vanhemmille sanottu, että säästäkää pojat kotitöiltä kun niillä on niin rankkaa. Ehkä kaikki ei halua pojastaan lätkäjätkää huonojen vaikutteiden takia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja palma:
Tarkoitatko sä ap lätkää noissa esimerkeissäsi? Onhan se harrastus paljon muutakin kuin tietty treenimäärä ja varustekassi. Ehkä seuran junnuja vetää joku asennevammainen parikymppinen, ehkä joukkueen sisäinen pudotuspeli on alkamassa ihan pian, ehkä sielläkin on poikien vanhemmille sanottu, että säästäkää pojat kotitöiltä kun niillä on niin rankkaa. Ehkä kaikki ei halua pojastaan lätkäjätkää huonojen vaikutteiden takia.

No voihan näinkin tietysti jossakin olla, mutta itselläni on myös poika lätkässä, ja siellä meno kaikkea muuta kuin tuollaista mitä juuri kuvailit. Ja vaikkei se välttämättä mitään takaa, niin onneksi monessa urheiluseurassa on nykyään näitä "kaikki pelaa"-juttuja ja ymmärtävät että pienille lapsille sen pitää olla jotakin muuta kuin esim. teineille.
Mutta muuten mietin ihan yleisellä tasolla, että milloin lapsi saa itse valita harrastuksensa ja milloin ei. Alussa tietysti vanhemmat valitsevat vievätkö muskariin, vauvauintiin jne., mutta entä alakoululaisilla joilla voi jo olla selvä mielipide. Mikä on lapsen oikeus noin moraalisesti? Jos vanhempi kieltää jonkun harrastuksen sillä ainoalla perusteella että se vie likaa aikaa (niinhän jokainen harrastus vie). Että mikä tahansa toinen vähemmän aikaa vievä käy...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mimi:
Alkuperäinen kirjoittaja palma:
Tarkoitatko sä ap lätkää noissa esimerkeissäsi? Onhan se harrastus paljon muutakin kuin tietty treenimäärä ja varustekassi. Ehkä seuran junnuja vetää joku asennevammainen parikymppinen, ehkä joukkueen sisäinen pudotuspeli on alkamassa ihan pian, ehkä sielläkin on poikien vanhemmille sanottu, että säästäkää pojat kotitöiltä kun niillä on niin rankkaa. Ehkä kaikki ei halua pojastaan lätkäjätkää huonojen vaikutteiden takia.

No voihan näinkin tietysti jossakin olla, mutta itselläni on myös poika lätkässä, ja siellä meno kaikkea muuta kuin tuollaista mitä juuri kuvailit. Ja vaikkei se välttämättä mitään takaa, niin onneksi monessa urheiluseurassa on nykyään näitä "kaikki pelaa"-juttuja ja ymmärtävät että pienille lapsille sen pitää olla jotakin muuta kuin esim. teineille.
Mutta muuten mietin ihan yleisellä tasolla, että milloin lapsi saa itse valita harrastuksensa ja milloin ei. Alussa tietysti vanhemmat valitsevat vievätkö muskariin, vauvauintiin jne., mutta entä alakoululaisilla joilla voi jo olla selvä mielipide. Mikä on lapsen oikeus noin moraalisesti? Jos vanhempi kieltää jonkun harrastuksen sillä ainoalla perusteella että se vie likaa aikaa (niinhän jokainen harrastus vie). Että mikä tahansa toinen vähemmän aikaa vievä käy...

Musta ajanvievyys on ihan kelpo peruste. Jos perheellä on vähänlaisesti yhteistä aikaa, ei lätkä välttämättä sovi kuvioon treenimäärien kasvaessa. Toki vanhemmatkaan eivät saa työpäivän päälle jäädä kuntosalille tai painua autotalliin tuntikausiksi, jos lapsen harrastamista rajoitetaan. Voihan myös lapsen koulunkäynti häiriintyä liikaa, tai lapsi olla ylirasittunut sekä kiukkuinen ja silloin harrastus on se joka väistyy.

TOKI jos harrastus olisi lapselle aivan 110 % sydämen asia ja tärkeintä maailmassa, tilanne mutkistuu. Kukapa nyt elinikäistä katkeruutta haluaa aiheuttaa, mutta pelkkä hetkellinen mielipaha voi tehdä hyvääkin. En kuitenkaan usko, että monikaan vanhempi laiskuuttaan tai ilkeyttään lapsensa harrastusta lopettaa vastoin tämän tahtoa, kyllä siellä takana varmasti on silloin muitakin syitä.
 
Meillä on lapset saaneet valita silloin, kun ovat itse pystyneet myös arvioimaan harrastukseen menevän ajan. Tarkoitan siis sitä, että harrastuksesta huolimatta pitää jäädä aikaa myös koulua, yöunta ja kavereita varten.
 
uinti on ollut sellainen harrastus johon lapset on ohjattu heti kun mahdollista. Tavallaan se on ollut "pakollista" siihen asti kunnes vankka uimataito saavutettu mutta kylla ne on tykanneet ja jatkaneet tiimissa vaikkeivat kilpailumielessa.
Itse ovat saaneet valita muita harrastuksia sen mukaan mihin olosuhteet antaa myoten.
 
Esikoinen on saanut valita harrastuksensa, mutta ei ole sitten kauaa kuitenkaan viihtynyt. Jos haluais jotain oikein kallista harrastusta, niin en varmaan suostuis koska ei sitten olis varmaa haluaisko jatkaa kuitenkaan.
 
Saavat valita, mutta kyllä minä olen valintatilanteessa mukana. Aiemmin syksyllä kuopus teki päätöstään. Kävi tutustumassa kaksi kertaa kolmessa eri harrastuskerhossa. Näin itse miten hän piti yhdestä lajista yli muiden ja oma temperamenttikin tuki sitä lajia. Lapsi kuitenkin olisi tahtonut mennä kerhoon, jonne kaveritkin menivät. Keskusteltuamme asiasta sain hänet myöntämään, että laji x oli kaikista mieluisin. Hän on nyt onnessaan harrastanut lajia useamman kuukauden, eikä ole haikaillut kavereiden perään. Minuakaan ei haittaa, että kyseessä harrastuksista kallein, sillä näin jo ekalla kerralla miten lapsi nautti siitä liikunnan ilosta.

Esikoinen haluaisi ratsastaa, mutta hänen allergiansa/astmansa estävät tämän. Hän on kokeillut kaikenlaista, mutta sitä ominta juttua ei ole vielä tullut eteen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
järjen rajoissa saavat kyllä pienestä asti vaikuttaa =)

Näin meilläkin.

Täällä on matkat pitkiä ja tarjonta rajallista, muttaq jos ja kun niitä toiveita alkaa kuulua ja ovat järjestettävissä ja järkeviä, niin toki niitä kuunnellaan.

Toisaalta myönnän, että lapset myös joutuvat jossain määrin osallistumaan mun elämäntapaharrastamiseen. Siitä voi toki kieltäytyä siinä vaiheessa, kun osaa mielipiteensä sanoa ja pärjää itsekseen kotona.
Siihen asti ei auta kuin kulkea mukana, mutta pyritään sitten tasapuolisuuden nimissä siihen, että minäkin kuljen ja kuskailen jos niitä muita harrastuksia halutaan.
 
Minä olen ollut aktiivisesti tarjoamatta sellaisia harrastuksia, joita en niin mielelläni olisi halunnut lasten harrastavan ja tukenut niitä, joita olen pitänyt monestakin syystä hyvinä. Kieltänyt en ole enkä pakottanut.
 
Kumpikin lapsi harrastaa uintia ja on ollut ihan oma valinta. Tyttö kävi kokeilemassa balettia ja jumppaakin, mutta ei tykännyt. Poika on kokeillut sählyä ja yleisurheilua. Nyt haluaisi karateen ,koska kavereita on siellä. Pitää vaan miettiä voiko kesken kauden littyä. Jos toiset ovat jo perehtyneet lajiin enmmän niin jääkö uusi "jalkoihin"
 

Similar threads

Yhteistyössä