V
"vieras"
Vieras
Mulla on toooooodella ärsyttävä ongelma.
Mä oon eronnu miehestäni -tai mies aikoinaan jätti mut kun toinen lapsemme syntyi. Sanoi silloin n.9vuotta sitten, että hällä on toinen, goog bye. Eli jätti mut kahen silloisen pienen lapsen kanssa kuin nalli kalliolle. Vuosia sitten siinä menikin toipuessa, mutta monta vuotta oon ollu jo sinut asian kanssa enkä exääni enää rakasta, enkä muutakaan, mutta jotain sairaalloista sääliä tunnen; rakastinhan häntä sillon joskus -VALTAVASTI.
No nyt oon onnellisesti uuden miehen kanssa ollu jo monta vuotta ja meillä on yhteinen lapsikin ja kaikinpuolin asiat kunnossa ja arki toimii ja ihan peruselämää elellään.
Exäni asuu yksin, tapailee milloin ketäkin naista, mutta hänen suhteet eivät ota onnistuakseen. Satunnaisen epäsäännöllisesti käyttää kavereittesa kanssa alkoholia, viettää kavereineen aikaa baarissa, käy töissä jne. Tyytyy pikaruokaan, kun ei juuri osaa kokata. Saattaa esim. käydä syömässä kerran päivässä ulkona ja on jotenkin tosi reppana, mutta ilmeisesti tyytyväinen elämäänsä?
Mä toivoisin niin paljon, että exäni löytäisi rinnalleen jonkun jonka kanssa olisi onnellinen, saisi elää normaali perhe-elämää. Ei tarvitsisi tyytyä pikaruokaan eikä olis tollanen reppana. Miks tunnen jotenkin näin KAUHEESTI sääliä häntä kohtaan? Tulee aina paha mieli kun mietin exäni elämää.. Mikä mua vaivaa, oonko mä tulossa hulluks vai miten?
Mä oon eronnu miehestäni -tai mies aikoinaan jätti mut kun toinen lapsemme syntyi. Sanoi silloin n.9vuotta sitten, että hällä on toinen, goog bye. Eli jätti mut kahen silloisen pienen lapsen kanssa kuin nalli kalliolle. Vuosia sitten siinä menikin toipuessa, mutta monta vuotta oon ollu jo sinut asian kanssa enkä exääni enää rakasta, enkä muutakaan, mutta jotain sairaalloista sääliä tunnen; rakastinhan häntä sillon joskus -VALTAVASTI.
No nyt oon onnellisesti uuden miehen kanssa ollu jo monta vuotta ja meillä on yhteinen lapsikin ja kaikinpuolin asiat kunnossa ja arki toimii ja ihan peruselämää elellään.
Exäni asuu yksin, tapailee milloin ketäkin naista, mutta hänen suhteet eivät ota onnistuakseen. Satunnaisen epäsäännöllisesti käyttää kavereittesa kanssa alkoholia, viettää kavereineen aikaa baarissa, käy töissä jne. Tyytyy pikaruokaan, kun ei juuri osaa kokata. Saattaa esim. käydä syömässä kerran päivässä ulkona ja on jotenkin tosi reppana, mutta ilmeisesti tyytyväinen elämäänsä?
Mä toivoisin niin paljon, että exäni löytäisi rinnalleen jonkun jonka kanssa olisi onnellinen, saisi elää normaali perhe-elämää. Ei tarvitsisi tyytyä pikaruokaan eikä olis tollanen reppana. Miks tunnen jotenkin näin KAUHEESTI sääliä häntä kohtaan? Tulee aina paha mieli kun mietin exäni elämää.. Mikä mua vaivaa, oonko mä tulossa hulluks vai miten?