Saan silarit, olen ikionnellinen!!!

["Vieras"]

[QUOTE="hmh";29112248]että minkä takia ap leimataan täällä bimboksi. Ymmärsin että ap:n tissit ei ole semmoiset somat, pienet, käteensopivat, ja muissa määrin oikein täydelliset, vaan että niitä ei ole lainkaan. Käykääpä googlessa ja laittakaa hakusanaksi vaikka "very small breasts" tai "tubulaariset rinnat" ja tsekatkaa sieltä vain ne kaikista pienimmät tisut, niin saatte jonkunlaista vertailukohtaa. Ja miettikää samalla tilanne omalle kohdallenne.

Olen itsekin TODELLA pienirintainen, alle a-kupilla mennään. Ja voin kertoa että kyllä tasan syö naiseutta. Silareita vakavasti miettinyt, toistaiseksi kuitenkin pärjännyt reippaasti topatuilla liiveillä, että edes joku loimi istuisi jollain tavalla. Lempiasusteeni onkin jostain kumman syystä huppari.

Vastapainoksi olen jumpannut ja kyykännyt ahterini oikein tiukkaan kuntoon, että voisi edes jollain kompensoida rinnattomuutta ja olla näyttämättä pikkupojalta.[/QUOTE]

No kun mielestäni se kertoo ihmisen todella huonosta itsetunnosta (eli vika pään sisällä, ei tisseissä), jos ei pysty hyväksymään itseään sellaisena kuin on. Ei siihen edes usein auta se tissien laittaminen, sitten alkaa kiinnittämään huomiota seuraavaan ongelmakohtaan. Ongelmakohtiahan riittää jokaisessa omasta mielestä, eikö?

Joillakin voi olla todella ruma nenä, eikä sen takia tunne itseään naiselliseksi. Pitääkö nenä leikata?
Entäpä läskit? Jos ei vaan saa laihdutettua vaikka kuinka yrittää ja tuntee itsensä kuvottavaksi sen takia, rasvaimuun?
Tai muuten ruma naama? Kaikki mahdolliset kauneusleikkaukset?

Samaan muottiin kaikki vaan, kun vähänkään erilaiset ominaisuudet "murtavat itsetuntoni" vai? Onhan se vähän sääli, että tietyn äo:n ihmisillä tuntuu olevan se sama kauneusihanne. Sittenhän voi osallistua vaikkapa siihen vajakit saarella -ohjelmaan (sori, en ihan oikeasti muista sen ohjelman nimeä, jossa oli jotain silikonibeibejä jossain saarella esittelemässä itseään).

 

[semmosta]

[QUOTE="Vieras";29112293]No kun mielestäni se kertoo ihmisen todella huonosta itsetunnosta (eli vika pään sisällä, ei tisseissä), jos ei pysty hyväksymään itseään sellaisena kuin on. Ei siihen edes usein auta se tissien laittaminen, sitten alkaa kiinnittämään huomiota seuraavaan ongelmakohtaan. Ongelmakohtiahan riittää jokaisessa omasta mielestä, eikö?

Joillakin voi olla todella ruma nenä, eikä sen takia tunne itseään naiselliseksi. Pitääkö nenä leikata?
Entäpä läskit? Jos ei vaan saa laihdutettua vaikka kuinka yrittää ja tuntee itsensä kuvottavaksi sen takia, rasvaimuun?
Tai muuten ruma naama? Kaikki mahdolliset kauneusleikkaukset?

Samaan muottiin kaikki vaan, kun vähänkään erilaiset ominaisuudet "murtavat itsetuntoni" vai? Onhan se vähän sääli, että tietyn äo:n ihmisillä tuntuu olevan se sama kauneusihanne. Sittenhän voi osallistua vaikkapa siihen vajakit saarella -ohjelmaan (sori, en ihan oikeasti muista sen ohjelman nimeä, jossa oli jotain silikonibeibejä jossain saarella esittelemässä itseään).[/QUOTE]

Itse olen ottanut silikonit imetyksen jälkeen joitakin vuosia sitten. Tarvetta ei ole ollut muille leikkauksille/piikityksille, en värjää edes hiuksia enkä lakkaa kynsiä. Tuskin olen tyhmimmästä päästä ihmiskunnasta, olen 5 vaille valmis lääkäri. Vajakit saarella -ohjelmaan en ole myöskään harkinnut osallistua. Mieluiten olisin pitänyt kauniit alkuperäiset rintani, mutta kun se ei ollut mahdollista, niin valitsin silikonit ja olen ollut tyytyväinen valintaani. Rahaakin löytyy aikanaan mahdolliseen uusintaleikkaukseen.

Tuskimpa pitäisit minua bimbona, jos vaikka tulisit vastaanotolleni tai tavattaisiin muussa yhteydessä. Tissit paljaanakaan ei ole tapana kulkea

 

[Turhuuksien rovio]

Ymmärrän jollain lailla ap:ta, jos on täysin rinnaton ja kärsii siitä. Tosiasiahan kuitenkin on, että rinnat ovat osa naisellisuutta. Tuttvaani en ymmärrä, jolka c-kupin rinnat ja aikoo ottaa silarit...hohoijaa. Mutta on muutenkin luonteeltaan epävarma ja toisaalta haluaa olla huomion keskipiste kaikessa eli tuskin tulee onnelliseksi pidemmän päälle kun päänsisäinen tyhjyys on se ongelma

 

[Kaiutin]

Ymmärrän jollain lailla ap:ta, jos on täysin rinnaton ja kärsii siitä. Tosiasiahan kuitenkin on, että rinnat ovat osa naisellisuutta.

Ovatko rinnat kuinka suuri osa naisellisuutta? Kyse on siitä, minkälaisen painoarvon asialle itse antaa. Minun mielestäni rinnoilla ei ole oikeastaan yhtään mitään tekemistä naisellisuuden kanssa, tai ainakaan rintojen koolla. Surulliseksi asian tekee se, että ihmiset eivät voi tuntea itseään naisiksi ilman miesvetoisen mediasisällön luoman standardimittariston täyttymistä. Silikoni ei korjaa todellista ongelmaa.

Aiheesta tehdyn tutkimuksen mukaan (Kinnunen, Lihaan leikattu kauneus) yli 80% "vain yhden pikkujutun" korjauttaneista naisista hakeutuu uudelleen plastiikkakirurgin asiakkaaksi aivan jonkin muun syyn takia. Pikkuasia, korjataan vaan vähän nenää, imetään vaan vähän rasvaa, otetaan vaan vähän täytettä huuliin jne. Aina ollaan melkein perillä, mutta ei koskaan tyytyväisiä. Lääkärien etiikkaa tutkittaessa jokainen suomalaislääkäri kertoi ottavansa asiakkaan psyykkiset resurssit huomioon leikkauksen suunnitteluvaiheessa, mutta piilotestit ja asiakkaiden palautteet kertoivat karua kieltään: Vain hyvin harvat lääkärit ylipäätään ottavat puheeksi sen, että vika saattaa olla asiakkaan päässä eikä tissseissä, ja kukaan ei kieltäytynyt leikkaamasta sillä perusteella. Money talks, ja siinä etiikka kyllä paukkuu mennen tullen.

Plastiikkakirurgiaa en sinällään vastusta, mutta omat vaikuttimet olisi hyvä tehdä selviksi ennen leikkaukseen hakeutumista. Jos jokin asia kasvaa liian suureksi omassa päässä, ei leikkaus asiaa korjaa. Sama asia pätee lihavuusleikkauksen läpikäyneisiin: he eivät ole valmiita uuteen, hoikkaan identiteettiinsä, vaikka ovat koko ikänsä luulleet haluavansa sitä. he tuntevat itsensä aina lihaviksi, ulkopuolisiksi, vääränlaisiksi laihduttuaankin. Miksi? Koska laihuuden saavuttamisesta hinnalla millä hyvänsä oli tullut koko elämän täyttävä sisältö, ja kun tavoite lopulta saavutetaan, mitään sisältöä ei enää olekaan.

Tässäpä asioita pohdittavaksi.