Mikä saa oikeasti ihmisen, jonka on olettanut tunteneensa hyvin vuosia, pahansuovaksi hirveäksi ja niin ilkeämieliseksi? Vai onko se vain tyhmyyttä, ei osata ajatella omilla aivoillaan yhtään pidemmälle. Täysin empatiakyvytön ajattelemaan toista ihmistä hänen tilanteessaan?
Otetaan vaikka joku, joka on ollut tiukalla dieetillä ja kuntoilee kovasti saadakseen itsensä kuntoon. Ja se läheinen (?) 'hyvä kaveri' dissaa jokaisen saavutuksen, tyrkyttää joka käänteessä vaikkapa herkkuja, kutsuu juhliin, soittelee bilettämään, grillaamaan jne jne,, ja joka käänteessä muistaa katsoa ystäväänsä nokkaansa pitkin hyvin vähätellen, "ei toi tuu kestämään" -tyyliin.
Ja ne juorut, voi hyvää päivää. Mikä kumma on mielessä vikana, että pitää levitellä omia olettamuksia jonkun toisen nykyisestä elämästä totuutena? Kun ei perkele edes tiedä miten se toinen elää nykyään ja miksi tekee niin kuin tekee?
Onko se joku syvällä asustava kateus, oma häpeä oman itsensä epäonnistumisesta? Vai onko se ihan vaan ilkeyttä ihmiseltä, jota on luullut hyväksikin kaveriksi joskus?
Koska eihän ystävä noin tee, vai tekeekö?
Räyh.:vampire:
*Avaa suklaan*
Otetaan vaikka joku, joka on ollut tiukalla dieetillä ja kuntoilee kovasti saadakseen itsensä kuntoon. Ja se läheinen (?) 'hyvä kaveri' dissaa jokaisen saavutuksen, tyrkyttää joka käänteessä vaikkapa herkkuja, kutsuu juhliin, soittelee bilettämään, grillaamaan jne jne,, ja joka käänteessä muistaa katsoa ystäväänsä nokkaansa pitkin hyvin vähätellen, "ei toi tuu kestämään" -tyyliin.
Ja ne juorut, voi hyvää päivää. Mikä kumma on mielessä vikana, että pitää levitellä omia olettamuksia jonkun toisen nykyisestä elämästä totuutena? Kun ei perkele edes tiedä miten se toinen elää nykyään ja miksi tekee niin kuin tekee?
Onko se joku syvällä asustava kateus, oma häpeä oman itsensä epäonnistumisesta? Vai onko se ihan vaan ilkeyttä ihmiseltä, jota on luullut hyväksikin kaveriksi joskus?
Koska eihän ystävä noin tee, vai tekeekö?
Räyh.:vampire:
*Avaa suklaan*