Saatiinpä kyl aiheesta taas tappelu :D

[Kata-76]

yks erikoinen asia mua kans ihmetyttää...

Oon nyt 3:ssa kyläpaikassa viime aikoina törmänny samaan asiaan. On menty kylään ja tyttö menee katsomaan johonki talon kaappiin tai laatikkoon. Oon kieltäny, ettei vieraiden ihmisten kaappeihin saa mennä katsomaan. Ni talon vaki on sanonu "ei se haittaa, anna vain katsella". Siis oikeesti se HAITTAA.. siis ainaki mua haittaa ja yritän opettaa sitä myös omilleni että miten käyttäydytään kylässä.

No ei se oikeasti haittaa, jos kyseessä on vasta 2 v. Relaa hieman!
Kyllä meilläkin noudatetaan ruoka-aikoja (no ei kyllä aina minuuutilleen) ja ruoka syödään pöydän ääressä, mutta ei kaiken tarvitse aina olla niin pilkulleen. Eikä lapselle aina tarvitse antaa vaihtohtoja (esim. vaatteista). Tuntuu kirjoitustesi perusteella, että yrität hieman liian kirjaimellisesti ottaa kaikki opaskirjojen neuvot lapsen kasvatuksesta, kyllä niistä ihan kohteliaita ja täyspäisiä tulee vaikka ei koko aikaa komennakaan.

 

[V-ivian]

Oon ap tismalleen samanlainen kuin sinä näissä ruokailuasioissa. Ja tuossa kyläilyssä, ettei toisten kaapeille ja laatikoille ilman kysyttyä lupaa mennä!

eli hyvä hyvä, noin sitä pitää!

Ei se ole leikkiä, että temppuillaan ja levitellään puhtaita vaatteita pitkin lattioita. Ihme kommentteja saat.

Eikä se tee armeijameininkiä et on tietyt säännöt. Kun on tietyt säännöt ja niistä pitää kiinni, niin kyllä se vielä hedelmää kantaa, uskokaa pois :heart:

 

[mulish]

Meillä kans 2v minä-ite-uhma. uokapöydästä pois jos ei kolmannella kerralla mene jakeluun. Seuraavaan ruoka-aikaan lapsi taatusti syö. Nyt en edes muista milloin olisi tarvinnu poika poistaa ruokapöydästä. Tietää jo et ruoka lähtee ja jaksettava odottaa seuraavaan ruokailuun.

Ei nuo säännöt minusta pahoja ole. Melkein sama meillä.

 

[ap]

yks erikoinen asia mua kans ihmetyttää...

Oon nyt 3:ssa kyläpaikassa viime aikoina törmänny samaan asiaan. On menty kylään ja tyttö menee katsomaan johonki talon kaappiin tai laatikkoon. Oon kieltäny, ettei vieraiden ihmisten kaappeihin saa mennä katsomaan. Ni talon vaki on sanonu "ei se haittaa, anna vain katsella". Siis oikeesti se HAITTAA.. siis ainaki mua haittaa ja yritän opettaa sitä myös omilleni että miten käyttäydytään kylässä.

No ei se oikeasti haittaa, jos kyseessä on vasta 2 v. Relaa hieman!
Kyllä meilläkin noudatetaan ruoka-aikoja (no ei kyllä aina minuuutilleen) ja ruoka syödään pöydän ääressä, mutta ei kaiken tarvitse aina olla niin pilkulleen. Eikä lapselle aina tarvitse antaa vaihtohtoja (esim. vaatteista). Tuntuu kirjoitustesi perusteella, että yrität hieman liian kirjaimellisesti ottaa kaikki opaskirjojen neuvot lapsen kasvatuksesta, kyllä niistä ihan kohteliaita ja täyspäisiä tulee vaikka ei koko aikaa komennakaan.

ja höps.. miten sä luulet et laps oppii jos mä en jo 2v:nä sitä kiellä ettei vieraiden ihmisten kaapille mennä. Ite en tykkää siitä et meidän kaappeja pengotaan, ni en halua että omani penkoo myöskään kylässä kaappeja. Se ei haittaa, että aukaisee ja laittaa kiinni, mut jos sieltä aletaan jotain ottamaan ni se haittaa!

Ei meillä kaikki ole aina niin pilkulleen tai joka asiasta vedetä tappelua. Ensinnäkään en ole ensimäistäkään kasvatus kirjaa lukenu, enkä lue.
Ja kuten yllä jo sanoin, meillä saa lapset aika vapaasti leikkiä, mutta on vain asioita, mistä pidetään kiinni.
Jos on ehdoton EI, että tulostinta ei rämpätä, ni silloin se TARKOITTAA sitä.
Ja ei meil nyt tosiaan joka kerta mietitä et mikä pusero laitetaan päälle, mut toisinaan käy vain niin, et annan puseron et laita tulee.. tulee vastaus EI.. annan toisen tulee vastaus EI.. annan kolmannen vastaus on EI.. silloin sanon valitse näistä puseroista toinen. Jos johonki kylään tms lähdetään ni sillon en yleensä kysele, ku vain annan jotku vaatteet.
ja todellakaan meil ei mikään diktaattori meininki vallitse. Mut sellainen kuitenki, et jos mä sanon, että vaippa roskiin, ni se viedään roskiin eikä nakata lähimpään nurkkaan.

 

[vieras]

Mä kiinnitin huomiota tuohon,että ap ja hänen miehensä ovat niin eri linjoilla kasvatuksen suhteen. Ikinä ikinä IKINÄ ei pitäis lapsen kuullen alkaa kritisoida toisen vanhemman antamaa kieltoa tai lupausta,vaan niistä keskustellaan sit tilanteen jälkeen kahden kesken. Mä sain itse oppia tän kantapään kautta,kun kerran kumosin miehen kiellon lapsen kuullen tyyliin "ääh,no mitä haittaa siitä on,antaa mennä vaan!". Sen jälkeen ovelaakin ovelampi kolmevuotiaani jaksoi joka kerta kokeilla onneaan sanomalla isälleen "no äiti kyllä antais". Silloin tuntui että olen tosiaan astunut mieheni varpaille ja kyseenalaistanut hänen auktoriteettinsa lasten silmissä. Eli vaikka ei aina olisikaan samaa mieltä,niin mä olen oppinut hillitsemään itseni ja ajattelemaan että nyt mies kerkesi päättää näin ja se oli hänen päätöksensä ja sillä mennään. Sama pätee myös toisinpäin. Jos olen jotain kieltänyt,niin ei mies sitä kumoa vaikka eri mieltä olisikin

 

[ap]

Meillä kans 2v minä-ite-uhma. uokapöydästä pois jos ei kolmannella kerralla mene jakeluun. Seuraavaan ruoka-aikaan lapsi taatusti syö. Nyt en edes muista milloin olisi tarvinnu poika poistaa ruokapöydästä. Tietää jo et ruoka lähtee ja jaksettava odottaa seuraavaan ruokailuun.

Ei nuo säännöt minusta pahoja ole. Melkein sama meillä.

hyvä että on muitaki "tiukkiksia"..

 

[ap]

Mä kiinnitin huomiota tuohon,että ap ja hänen miehensä ovat niin eri linjoilla kasvatuksen suhteen. Ikinä ikinä IKINÄ ei pitäis lapsen kuullen alkaa kritisoida toisen vanhemman antamaa kieltoa tai lupausta,vaan niistä keskustellaan sit tilanteen jälkeen kahden kesken. Mä sain itse oppia tän kantapään kautta,kun kerran kumosin miehen kiellon lapsen kuullen tyyliin "ääh,no mitä haittaa siitä on,antaa mennä vaan!". Sen jälkeen ovelaakin ovelampi kolmevuotiaani jaksoi joka kerta kokeilla onneaan sanomalla isälleen "no äiti kyllä antais". Silloin tuntui että olen tosiaan astunut mieheni varpaille ja kyseenalaistanut hänen auktoriteettinsa lasten silmissä. Eli vaikka ei aina olisikaan samaa mieltä,niin mä olen oppinut hillitsemään itseni ja ajattelemaan että nyt mies kerkesi päättää näin ja se oli hänen päätöksensä ja sillä mennään. Sama pätee myös toisinpäin. Jos olen jotain kieltänyt,niin ei mies sitä kumoa vaikka eri mieltä olisikin

tässä oot kyl täysin oikessa. Pitääpä miehen kans ottaa jälleen puheeksi tämä asia. Meil sinänsä tämmöset kielto jutut on viel uusia juttuja, et vaatii viel sitä et meidän pitää vanhempina kasvaa ja keskustella!

Seki on oma hankaluutensa, ku meidän kodeissa on ollu niin erilaiset "säännöt". Miehen kotona on ollu isä, jonka sanaa on toteltu. Ja taas äiti on ollu sellainen, et sen sanomisille ei olla paljon painoa laitettu. Meil kotona taas on enempi ollu äiti se joka on sanonu missä kaappi seisoo.

 

[säännöt]

No kyllä musta 2v jo voi opetella pöytätapoja ja muitakin sääntöjä. Tulee joillekin täällä taivastelijoille kivat murkkuiät vastaan viimeistäänn kun lapset tottunut elään pellossa. Siis jos silloinkaan on sääntöjä. Kyllä tuon ikäinen jo ymmärtää säännöt tuossa iässä vaan vähän testattava, että jos vetää raivarit niin saako periks. Lapset rakastaa sääntöjä ja voi tulle joillekin yllätyksenä mutta sääntöjen parissa eläneestä lapsesta tulee onnellisempi ja tasapainoisempi.

 

[Kata-76]

ja höps.. miten sä luulet et laps oppii jos mä en jo 2v:nä sitä kiellä ettei vieraiden ihmisten kaapille mennä. Ite en tykkää siitä et meidän kaappeja pengotaan, ni en halua että omani penkoo myöskään kylässä kaappeja. Se ei haittaa, että aukaisee ja laittaa kiinni, mut jos sieltä aletaan jotain ottamaan ni se haittaa!

No niin, kuten sanottua (ja ne muutkin on sanonu) niin ei haittaa, anna katsella. En minäkään tykkää että niitä mennään penkomaan, mutta saa niitä ovia nyt availla ja sulkea ja sisältöä katsella.

No joka tapauksessa veikkaisin, että minuakin pidetään hieman natsina, koska meilläkin pidetään aika tiukasti kiinni käyttäytymissäännöistä ja kielloista (mikä ei varmaan käy ilmi kirjoituksistani ). Olen yrittänyt tietoisesti joissain asioissa relata (miehen huomautuksesta), kun välillä meinaan liika kontrolloida lasten tekemisiä. Tätä ehkä yritin tuoda esille, tosin huonolla menestyksellä

 

[mulish]

Meillä kans 2v minä-ite-uhma. uokapöydästä pois jos ei kolmannella kerralla mene jakeluun. Seuraavaan ruoka-aikaan lapsi taatusti syö. Nyt en edes muista milloin olisi tarvinnu poika poistaa ruokapöydästä. Tietää jo et ruoka lähtee ja jaksettava odottaa seuraavaan ruokailuun.

Ei nuo säännöt minusta pahoja ole. Melkein sama meillä.

hyvä että on muitaki "tiukkiksia"..

Meillä tuo kolmen komennon sääntö toimii monessakin asiassa.
Pitää olla kuria, johan näiden kanssa ihan pulassa olisi muuten.

 

[macy gray]

meil ei vaadita mitään aikuisten käytös tapoja, mut sen voin kyllä jo 2v3kk ikäiseltä vaatia, että pöydässä pysytään ruokailun ajan, jos ei pysytä se on "kiitos" ja pois pöydästä.
Ihan oikeesti tuo neiti on sen verran oma päinen, että jos sen kans lähtee joka asiasta neuvotteleen ni loppua ei tule. Sille on esim. annettava 2 puseroa mistä saa valita, jos ei osaa päättää kumpi äiti päättää. (ite pukee). Ulos ku lähetään (osaa taatusti pukea ite), jos vaatteet ei mene ite päälle, ni äiti pukee ne ja vaik huudon kanssa, mut mä en ala ootteleen puoltatuntia et neiti saa vaatteet päällensä, ku pitää tahalleen viskellä niitä pitkin eteistä.

Minun mielestä olet ihan oikealla tiellä. Ei kasvatustapasi armeijameininkiä muistuta vaan selkeitä pelisääntöjä. Ei meilläkään lapsi saa juosta ruokailun aikana pöytään ja takaisin ja leikkiä ruualla. Hän joko syö pöydän ääressä tai kiittää ja poistuu leikkimään. Ikää on kohta kolme vuotta.

Temppuiluvaiheita on ihan uhmankin takia ollut pitemmän aikaa, mutta mitä siitä tulisi jos antaisimme aina periksi? Väsyneenä ja kipeänä autamme enemmän, mutta asiallista käytöstä edellytämme silloinkin. Emme myöskään anna ylimääräisiä välipaloja, jos lapsi jättää ruokansa syömättä. Ruoka-aikaan syödään ja muuna aikana tehdään muita asioita. Nälkään lapsi ei silti näänny, ruoka vaan maistuu paremmin seuraavan aterian aikana. Kipeänä toki saa syödä useammin pienempiä annoksia, sillä silloin ateriat eivät maistu normaaliin tapaan.

 

[ap]

ja höps.. miten sä luulet et laps oppii jos mä en jo 2v:nä sitä kiellä ettei vieraiden ihmisten kaapille mennä. Ite en tykkää siitä et meidän kaappeja pengotaan, ni en halua että omani penkoo myöskään kylässä kaappeja. Se ei haittaa, että aukaisee ja laittaa kiinni, mut jos sieltä aletaan jotain ottamaan ni se haittaa!

No niin, kuten sanottua (ja ne muutkin on sanonu) niin ei haittaa, anna katsella. En minäkään tykkää että niitä mennään penkomaan, mutta saa niitä ovia nyt availla ja sulkea ja sisältöä katsella.

No joka tapauksessa veikkaisin, että minuakin pidetään hieman natsina, koska meilläkin pidetään aika tiukasti kiinni käyttäytymissäännöistä ja kielloista (mikä ei varmaan käy ilmi kirjoituksistani ). Olen yrittänyt tietoisesti joissain asioissa relata (miehen huomautuksesta), kun välillä meinaan liika kontrolloida lasten tekemisiä. Tätä ehkä yritin tuoda esille, tosin huonolla menestyksellä

Mut sit mietin sitä, et jos toisissa paikoissa saa avata ja katsella ja toisissa ei.. ni onko kuitenki selvempi, että kieltää, mut ei vetäse hirveitä raivareita siitä.
Siis sanoo, että "x tulehan pois sieltä y:n kaapeilta", mut jos isäntä väki meinaa et se on ok, ni antaa olla ja katsella

 

[uuhi]

yks erikoinen asia mua kans ihmetyttää...

Oon nyt 3:ssa kyläpaikassa viime aikoina törmänny samaan asiaan. On menty kylään ja tyttö menee katsomaan johonki talon kaappiin tai laatikkoon. Oon kieltäny, ettei vieraiden ihmisten kaappeihin saa mennä katsomaan. Ni talon vaki on sanonu "ei se haittaa, anna vain katsella". Siis oikeesti se HAITTAA.. siis ainaki mua haittaa ja yritän opettaa sitä myös omilleni että miten käyttäydytään kylässä.

No ei se oikeasti haittaa, jos kyseessä on vasta 2 v. Relaa hieman!
Kyllä meilläkin noudatetaan ruoka-aikoja (no ei kyllä aina minuuutilleen) ja ruoka syödään pöydän ääressä, mutta ei kaiken tarvitse aina olla niin pilkulleen. Eikä lapselle aina tarvitse antaa vaihtohtoja (esim. vaatteista). Tuntuu kirjoitustesi perusteella, että yrität hieman liian kirjaimellisesti ottaa kaikki opaskirjojen neuvot lapsen kasvatuksesta, kyllä niistä ihan kohteliaita ja täyspäisiä tulee vaikka ei koko aikaa komennakaan.

ja höps.. miten sä luulet et laps oppii jos mä en jo 2v:nä sitä kiellä ettei vieraiden ihmisten kaapille mennä. Ite en tykkää siitä et meidän kaappeja pengotaan, ni en halua että omani penkoo myöskään kylässä kaappeja. Se ei haittaa, että aukaisee ja laittaa kiinni, mut jos sieltä aletaan jotain ottamaan ni se haittaa!

Ei meillä kaikki ole aina niin pilkulleen tai joka asiasta vedetä tappelua. Ensinnäkään en ole ensimäistäkään kasvatus kirjaa lukenu, enkä lue.
Ja kuten yllä jo sanoin, meillä saa lapset aika vapaasti leikkiä, mutta on vain asioita, mistä pidetään kiinni.
Jos on ehdoton EI, että tulostinta ei rämpätä, ni silloin se TARKOITTAA sitä.
Ja ei meil nyt tosiaan joka kerta mietitä et mikä pusero laitetaan päälle, mut toisinaan käy vain niin, et annan puseron et laita tulee.. tulee vastaus EI.. annan toisen tulee vastaus EI.. annan kolmannen vastaus on EI.. silloin sanon valitse näistä puseroista toinen. Jos johonki kylään tms lähdetään ni sillon en yleensä kysele, ku vain annan jotku vaatteet.
ja todellakaan meil ei mikään diktaattori meininki vallitse. Mut sellainen kuitenki, et jos mä sanon, että vaippa roskiin, ni se viedään roskiin eikä nakata lähimpään nurkkaan.

Musta kuullostaa ihan normaalille ja fiksulle menolle. Jatka vaan samaan malliin. Pääsehän sitä itse holpommalla kun ei pidä lapsille mitään kuria... ainakin jonkun aikaa...

 

[ap]

Meillä kans 2v minä-ite-uhma. uokapöydästä pois jos ei kolmannella kerralla mene jakeluun. Seuraavaan ruoka-aikaan lapsi taatusti syö. Nyt en edes muista milloin olisi tarvinnu poika poistaa ruokapöydästä. Tietää jo et ruoka lähtee ja jaksettava odottaa seuraavaan ruokailuun.

Ei nuo säännöt minusta pahoja ole. Melkein sama meillä.

hyvä että on muitaki "tiukkiksia"..

Meillä tuo kolmen komennon sääntö toimii monessakin asiassa.
Pitää olla kuria, johan näiden kanssa ihan pulassa olisi muuten.

joo, meil on monesti yks komento, toinen komento ja viimeinen varoitus jos et tottele, niin x

 

[Kata-76]

Mut sit mietin sitä, et jos toisissa paikoissa saa avata ja katsella ja toisissa ei.. ni onko kuitenki selvempi, että kieltää, mut ei vetäse hirveitä raivareita siitä.
Siis sanoo, että "x tulehan pois sieltä y:n kaapeilta", mut jos isäntä väki meinaa et se on ok, ni antaa olla ja katsella

Meillä nuo on aika hyvin ymmärtäny myös sen, että toisissa paikoissa saa tehdä toisia asioita mitä ei välttämättä muualla saa tehdä (tai kotona). Tämä tulee ehkä vähän vanhempana vasta selkeämmin.

Meillä huvittavimmat ilmeet (muilta vanhemmilta) on tullu siinä vaiheessa kun mökin yläkerrassa on vähällä käytöllä oleva vierassänky, jossa saa pomppia! Lapset on ihan riemuissaan, ja aikuiset katsoo alkuun vähän hoomoilasena (mutta yleensä hyväksyen). (Missään muualla sängyllä/sohvalla meillä ei saa pomppia).

 

[ap]

yks erikoinen asia mua kans ihmetyttää...

Oon nyt 3:ssa kyläpaikassa viime aikoina törmänny samaan asiaan. On menty kylään ja tyttö menee katsomaan johonki talon kaappiin tai laatikkoon. Oon kieltäny, ettei vieraiden ihmisten kaappeihin saa mennä katsomaan. Ni talon vaki on sanonu "ei se haittaa, anna vain katsella". Siis oikeesti se HAITTAA.. siis ainaki mua haittaa ja yritän opettaa sitä myös omilleni että miten käyttäydytään kylässä.

No ei se oikeasti haittaa, jos kyseessä on vasta 2 v. Relaa hieman!
Kyllä meilläkin noudatetaan ruoka-aikoja (no ei kyllä aina minuuutilleen) ja ruoka syödään pöydän ääressä, mutta ei kaiken tarvitse aina olla niin pilkulleen. Eikä lapselle aina tarvitse antaa vaihtohtoja (esim. vaatteista). Tuntuu kirjoitustesi perusteella, että yrität hieman liian kirjaimellisesti ottaa kaikki opaskirjojen neuvot lapsen kasvatuksesta, kyllä niistä ihan kohteliaita ja täyspäisiä tulee vaikka ei koko aikaa komennakaan.

ja höps.. miten sä luulet et laps oppii jos mä en jo 2v:nä sitä kiellä ettei vieraiden ihmisten kaapille mennä. Ite en tykkää siitä et meidän kaappeja pengotaan, ni en halua että omani penkoo myöskään kylässä kaappeja. Se ei haittaa, että aukaisee ja laittaa kiinni, mut jos sieltä aletaan jotain ottamaan ni se haittaa!

Ei meillä kaikki ole aina niin pilkulleen tai joka asiasta vedetä tappelua. Ensinnäkään en ole ensimäistäkään kasvatus kirjaa lukenu, enkä lue.
Ja kuten yllä jo sanoin, meillä saa lapset aika vapaasti leikkiä, mutta on vain asioita, mistä pidetään kiinni.
Jos on ehdoton EI, että tulostinta ei rämpätä, ni silloin se TARKOITTAA sitä.
Ja ei meil nyt tosiaan joka kerta mietitä et mikä pusero laitetaan päälle, mut toisinaan käy vain niin, et annan puseron et laita tulee.. tulee vastaus EI.. annan toisen tulee vastaus EI.. annan kolmannen vastaus on EI.. silloin sanon valitse näistä puseroista toinen. Jos johonki kylään tms lähdetään ni sillon en yleensä kysele, ku vain annan jotku vaatteet.
ja todellakaan meil ei mikään diktaattori meininki vallitse. Mut sellainen kuitenki, et jos mä sanon, että vaippa roskiin, ni se viedään roskiin eikä nakata lähimpään nurkkaan.

Musta kuullostaa ihan normaalille ja fiksulle menolle. Jatka vaan samaan malliin. Pääsehän sitä itse holpommalla kun ei pidä lapsille mitään kuria... ainakin jonkun aikaa...

kiitos.. ku aloin jo näitten joittenki perusteella ihan miettimään et oikeestikko meil on liian tiukka kuri.. :/

Mä vain ajattelen niin, että on selkeämpi niin itelle kuin lapsellekki kun on joitain asioita missä on säännöt, ja sit taas laps saa muuten aikalailla touhuta vapaasti. Toki sitä ite joutuu "vahtimaan" että mitä laps touhuilee ja onko touhut sallittuja. Mut esim. ei meil saa kiipeillä pöydillä tai roikkua oven rivoissa, ihan jo lapsen itensä turvallisuuden takia. Leikkiä touhuta ja romuta saa rauhassa, mut sit ku leikit kerätään ni laps samalla oppii (ainaki vähän) tekojensa seurauksia ja joutuu vastaamaan siitä. Kyl mä tiiän, ettei leikkiessä muista et nämä dublot on tästä vielä kerättäväki, mut ei se minun mielestä ole äitinkään tehtävä keräillä lasten leluja ympäri taloa.
Varsinkin kun tämä tyttö on esikoinen ja perästä on kuopus kasvamassa ja mahdollisesti muitaki pikkusisaruksia. Kyl se on jo esikoiselle opetettava asioita..

 

[ap]

Mut sit mietin sitä, et jos toisissa paikoissa saa avata ja katsella ja toisissa ei.. ni onko kuitenki selvempi, että kieltää, mut ei vetäse hirveitä raivareita siitä.
Siis sanoo, että "x tulehan pois sieltä y:n kaapeilta", mut jos isäntä väki meinaa et se on ok, ni antaa olla ja katsella

Meillä nuo on aika hyvin ymmärtäny myös sen, että toisissa paikoissa saa tehdä toisia asioita mitä ei välttämättä muualla saa tehdä (tai kotona). Tämä tulee ehkä vähän vanhempana vasta selkeämmin.

Meillä huvittavimmat ilmeet (muilta vanhemmilta) on tullu siinä vaiheessa kun mökin yläkerrassa on vähällä käytöllä oleva vierassänky, jossa saa pomppia! Lapset on ihan riemuissaan, ja aikuiset katsoo alkuun vähän hoomoilasena (mutta yleensä hyväksyen). (Missään muualla sängyllä/sohvalla meillä ei saa pomppia).

ja mä oon yrittäny tytölle opettaa (kans yhtellä vanhalla sohvalla) et miten siinä pompitaan, mut sitä jotenki se touhu pelottaa. Muistaa vain ite kuin mukavaa touhua se oli..

 

[sääli]

Meillä syödään yhdessä kaikki jos vaan mies on töiltään kotona, mutta kun luin uudelleen tätä ketjua nii esikoinen on ollu aina sen verran hyvä syöntinen, että tämmöstä ei ole käyny ja pikkunen näyttää myös siltä, että viihtyy pöydässä. Mulla on monesti syödessäkin tapana opastaa ja kehua vaikka ei mitään olisi sattunutkaan, siis pienempää isompi opettelee syömään veitsellä ja haarukalla osaa tavat muutenkin. Ehkä siks tuli ekaks mieleen armeija meininki En minäkään lupaa tonkia kaappeja missään kylässä kun ei sitä tehdä kotonakaan. Isompana huomaavat, että toisessa paikassa voi tehdä toista ja toisessa toista oppivat äkkiä ns talon tavoille.

 

[ap]

Meillä syödään yhdessä kaikki jos vaan mies on töiltään kotona, mutta kun luin uudelleen tätä ketjua nii esikoinen on ollu aina sen verran hyvä syöntinen, että tämmöstä ei ole käyny ja pikkunen näyttää myös siltä, että viihtyy pöydässä. Mulla on monesti syödessäkin tapana opastaa ja kehua vaikka ei mitään olisi sattunutkaan, siis pienempää isompi opettelee syömään veitsellä ja haarukalla osaa tavat muutenkin. Ehkä siks tuli ekaks mieleen armeija meininki En minäkään lupaa tonkia kaappeja missään kylässä kun ei sitä tehdä kotonakaan. Isompana huomaavat, että toisessa paikassa voi tehdä toista ja toisessa toista oppivat äkkiä ns talon tavoille.

mun pitäs petrata tuota kehumista! Siinä oon huono, se EI tulee niin helposti, mut se HYVÄ tahtoo jäähä sanomatta. No sillon tulee kehuttua ku käy pissalla, mut muullon se tahtoo jäähä.
Meilki tyttö ollu oikeestaan siihen saakka hyvä syömään ku vauva synty. Mut kun vauva saa helpommin sitä jakamatonta huomiota ni varmasti siksiki pitää aina kokeilla keinoa milla vain saan äidin huomion itseeni. Vaik paljon toki yritän tyttöä huomioida esim. vauvan päiväunien aikaan.
Mä en ymmärrä miks meil ei tyttö suostu enään syömään haarukalla. Söi sillä ennen mainiosti. Mut luulen et yks syy siihenki on se, että oli hodossa ja siellä oli muita lapsia antamassa esimerkkiä. Nyt on helpompi, ku voi lusikalla nakella ruokaa suuhun.
Oon oikeesti välillä miettiny tytön laittamista osa-aikaisesti hoitoon ihan senki takia, että oppis siellä sosiaalisuutta. Tääl kotona ku ei oikeesti ole kuin minä, isä ja vauva. Toki me paljon kylästellään ja nähdään muita lapsia, mut silleen harvon niistä on sellaista esimerkkiä, mitä isomista sisaruksista tai hoitokavereista on.

 

[lee]

Ihmeellistä armeijameininkiä, oppii ne vähemmälläkin kun ikää tulee. Aivan turhaa huudattamista, miehesi on oikeassa.

On se väärä tapa kun 2-vuotias joutuu armeijakoulutukseen.
Miksi mulla meni hyvin kun en toiminut kuin pahin diktaattori?
Tässä on yks pointti; kaikki ei tajua ottaa huomioon lapsen ikävaihetta
vaan vaaditaan heti aikuisen käytöstä kun kävelemään on opittu.
Ja sitten ihmetellään kun homma ei toimi.

tässä kommentti taas... kaikki ei osa huomioida että lapset ovat erilaisia! Toiset pysyvät pöydässä toiset eivät, toisia äitejä se haittaa toisia taas ei..

 

[vieras]

Kyllä meillä ainakin ollaan osattu 2-vuotiaana istua nätisti pöydässä ruokailun ajan. Pöydästä ei siis lähdetä mihinkään kesken ruokailun ja ruokapöytään ei tuoda leluja. Pöytätavat kannattaa opettaa heti kun vaan mahdollista ja siihen ei tarvita mitään armeijan kuria. Mutta kun kerran antaa lapselle periksi, siitä on paha palata enää entiseen

 

[vieras]

Eipä ihme ettei meillä tarvitse tapella noistakaan asioista kun osaan kehua lastani ja ohjata häntä aina kehuilla. Eipä tuota motkottavaa ei-sanaa tarvi sanoakaan. Minusta olet täysin kohtuuton vaatiessasi tuon ikäiseltä, ei niitä lapsia hoidossakaan pakoteta istumaan paikallaan vaan lapset oppii sen automaattisesti seuraamalla muita ja ottamalla mallia. Tuon ikäinen on vielä tosi pieni, jos vuoden päästä ei ole oppinut, niin palaa sitten noihin sääntöihisi. Tai laita lapsi tarhaan, siellä osataan opettaa hyvälläkin.

 

[aijaa no sit armeija meilläki]

Mun mielestä ne on hyviä ruokatapoja, että ollaan pöydässä niin kauan kun syödään.
Mä oon ajatellu tollasta ihan itsestäänselvyytenä. Meillä myös istutaan niin kauan kun kaikki on syöneet....
tietenkin joskus jos lapset väsyneitä tai jotain muuta niin en vaadi että pöydässä pitää olla niin kauan kun kaikki ovat syöneet, mutta muuten kyllä.

 

[ap]

Kyllä meillä ainakin ollaan osattu 2-vuotiaana istua nätisti pöydässä ruokailun ajan. Pöydästä ei siis lähdetä mihinkään kesken ruokailun ja ruokapöytään ei tuoda leluja. Pöytätavat kannattaa opettaa heti kun vaan mahdollista ja siihen ei tarvita mitään armeijan kuria. Mutta kun kerran antaa lapselle periksi, siitä on paha palata enää entiseen

Meil tämä vänkääminen on oikeastaan ollu siitä lähtiin, ku laps oppi seisoon syöttiksessä ja otettiin tripp trapista etu kaari pois. Aina välistä tulee kausia, et pitää kokeilla, et josko se äiti ois unohtanu et mä pääsen pois tästä tuolista. Saattaa mennä päiviäki hyvin, mut sit taas kokeillaan..

 

[sääli]

Meillä syödään yhdessä kaikki jos vaan mies on töiltään kotona, mutta kun luin uudelleen tätä ketjua nii esikoinen on ollu aina sen verran hyvä syöntinen, että tämmöstä ei ole käyny ja pikkunen näyttää myös siltä, että viihtyy pöydässä. Mulla on monesti syödessäkin tapana opastaa ja kehua vaikka ei mitään olisi sattunutkaan, siis pienempää isompi opettelee syömään veitsellä ja haarukalla osaa tavat muutenkin. Ehkä siks tuli ekaks mieleen armeija meininki En minäkään lupaa tonkia kaappeja missään kylässä kun ei sitä tehdä kotonakaan. Isompana huomaavat, että toisessa paikassa voi tehdä toista ja toisessa toista oppivat äkkiä ns talon tavoille.

mun pitäs petrata tuota kehumista! Siinä oon huono, se EI tulee niin helposti, mut se HYVÄ tahtoo jäähä sanomatta. No sillon tulee kehuttua ku käy pissalla, mut muullon se tahtoo jäähä.
Meilki tyttö ollu oikeestaan siihen saakka hyvä syömään ku vauva synty. Mut kun vauva saa helpommin sitä jakamatonta huomiota ni varmasti siksiki pitää aina kokeilla keinoa milla vain saan äidin huomion itseeni. Vaik paljon toki yritän tyttöä huomioida esim. vauvan päiväunien aikaan.
Mä en ymmärrä miks meil ei tyttö suostu enään syömään haarukalla. Söi sillä ennen mainiosti. Mut luulen et yks syy siihenki on se, että oli hodossa ja siellä oli muita lapsia antamassa esimerkkiä. Nyt on helpompi, ku voi lusikalla nakella ruokaa suuhun.
Oon oikeesti välillä miettiny tytön laittamista osa-aikaisesti hoitoon ihan senki takia, että oppis siellä sosiaalisuutta. Tääl kotona ku ei oikeesti ole kuin minä, isä ja vauva. Toki me paljon kylästellään ja nähdään muita lapsia, mut silleen harvon niistä on sellaista esimerkkiä, mitä isomista sisaruksista tai hoitokavereista on.

Onko teillä muumihaarukkaa tai yleensä niitä aterimia? Esikoinen alkoi syömään haarukalla kun sai sellasen kivan käteen sopivan "siistillä kuvalla". En usko, että tyttö menis piloille jos käy muutaman kerran viikossa hoidossa esim 4 tuntia. Sais sitä ohjattua toimintaa ja kavereitakin ehkä??? 3 vuotiaillehan on sitten seurakunnan kerhoja yms. Sekin olisi vaihtoehto... Perhekahvilathan toimii kai taas syksyllä. Sielläkin voisi käydä? Siitä vaan valkkaamaan sopivaa toimintaa teidän tytölle.