Saatteko mieheltä lastenhoitoapua vai jaatteko jopa vanhemmuuden tasan?

[valitus]

Meillä 6kk ikäinen ja tuntuu, että mies ei ota vastuuta, vaan odottaa että minä teen ja turvautuu usein en osaa-naamion taakse. Jos lapsi itkee, tuo sen minulle että sillä on varmaan nälkä. Joskus mies antaa palautetta että en anna hänen tehdä rauhassa, mutta toisaalta itse koko ajan kysyy miten ja mitä tehdään. Ja toisaalta, täytyyhän nyt joku rutiini ymv. olla! Esim. iltaisin huomautan usein että laitoithan rasvaa ja aamuisin muistutan pesuista ja d-vitamiineista. Usein mies ne unohtaa ja kuitenkin suht. tärkeitä asioita. Ja esim. sellaisia, että rasvaa ei voi laittaa ensin pyllyyn ja sitten naamaan, pyllypyyhkeellä ei kuivata kasvoja, kädet täytyy vaipanvaihdon jälkeen pestä ennen kuin alkaa syöttää jne. Mies ei esim. aamurutiineja muista vieläkään ja jos pyydän esim. tekemään vauvan aamutoimet, niin vaihtaa vaipan ja vaatteet, pesut unohtuu ja aamupala ei kuulu aamutoimiin.

Ollaan kyllä sovittu, että koska hoidan kaikki yöheräilyt ja mies saa harrastaa niin hän hoitaa suurimman osan kotitöistä. Nyt esim. kutsui itse vieraita ja lupasi siivota. Pyyhki eilen illalla sitten kaapin ovet ja imuroi. Tänään aamulla päivänvalossa huomasin, että kaapit on kahvojen ympäriltä ja alhaalta vielä ihan likaiset ja mies selitti vaan että pyyhki isoimmat, mitä pöydän äärestä istumalla näkee! Että isompaan siivoukseen ei ole tarvetta, ei missään ole täydellistä. Ja sama imuroinnin kanssa, näkyvät oli imuroinut ja esim. pöydän alta ei ollenkaan. Vetosi JOULU-siivoukseen, että hän on silloin yksin (sovitusti) siivonnut. Kaikki juoksevat siivoukset (tiskit, pyykit, yleinen siisteys) hoidan enimmälti minä, vaikka alunperin sovittiin että hän hoitaa. Mutta en minä jaksa odotella että astiat loppuu ennenkuin tiskit pestään. Ja vaatteitaan jättää joka paikkaan, puolipitoisia lojuu lattioilla ja kaikki tavaransa jättää minne sattuu. Olen koittanut sanoa että laittaa laatikkoon tai koriin, koska minä olen täällä kotona kaiket päivät (tekee pitkää päivää) ja minua ne sotkut häiritsee. Mutta ei. Ja vauvaa on viimeksi hoitanut (=käynyt noin tunnin kävelyllä) ehkä neljä kuukautta sitten, että sain kipeänä nukkua. Jos mies joskus työpäivän jälkeen pitää vauvaa hetken, niin en viitsisi käyttää sitä siivoamiseen, vaan esim. syömiseen tai suihkussa käymiseen.

Aamuisin mies ei ole vauvan kanssa noussut kuin ihan muutama kertaa. Mies ei ymmärrä, että olen väsynyt kun saan jäädä nukkumaan kun hän nousee töihin. Mutta vauva heräilee vieläkin monta kertaa yössä, ei niillä katkonaisilla yöunilla kauheasti piristytä. Mies kuitenkin iltaisin voi valvoa hyvinkin myöhään, joten miksei sitten voisi aamulla edes joskus antaa minun nukkua?

Olen vain niin väsynyt! En haluaisi antaa vauvaa vielä ns. vieraalle hoitoon, mutta kai se on pakko, kun mies ei kerran voi auttaa. Mies saa kuitenkin itse harrastaa 4x/viikko ja mennä vapaasti. Vähentää ei voi, lisätä pitäisi. Itse haluaisin edes tunnin viikossa tai että mies edes välillä omatoimisesti hoitaisi vauvan hoitotoimenpiteitä.

 

["joo"]

Aika tasan on jaettu, minä oon mennyt töihin kun lapset on täyttänyt 6kk ja mies on jänyt kotiin. Nyt kun lapset on jo 5- ja 8-v. niin se hoitaa joka on kotona, eli jos mies on iltavuorossa 5-v. ei mene hoitoon, ja jos ollaan molemmat aamussa niin lapsi menee hoitoon ja minä kun aiemmin pääsen töistä niin myös haen lapsen.

 

["vieras"]

Onko miehesi ihan normaalisti kehittynyt aikuinen? Vaikuttaa aika... avuttomalta.

 

[vieras2]

Kuulostat siltä, mitä itselleni olisi hyvin voinut käydä. Sä olet mokannut siinä mielessä, että esität ylintä auktoriteettia joka ainoana tietää miten vauva pysyy hengissä. Oikeasti, anna sen miehen yrittää ja älä ole aina kysymässä tekikö sitä ja tekikö tätä. Ei kummallakin vanhemmalla voi olla tasan sama toimintamalli. Väistämättä isä hoitaa eri tavalla, mutta tärkeintä on, että hoitaa.

Kuulostat kamalalta pirttihirmulta. Lähde ulos ja anna miehen pärjätä sen lapsen kanssa omin avuin hetken aikaa.

 

["vieras"]

Ongelma miehessä vai onko sittenkään... Jos haluat miehen tekevän asioita, älä puutu tekemisiin vaan anna tilaa tehdä omalla tavallaan. Ei naisen tapa ole ainoa oikea. Ei ole vakavaa jos kaapinkahva on vähän likainen tai vauvalla yöpuku päällä päivällä. Jos haluat että kahva kiiltää ja vauvalla on tietyt vaatteet, tee itse. Jos haluat miehen panostavan hommiin ja itsellesi omaa aikaa, anna miehen tehdä kuten haluaa.

 

["sini"]

Tasan menee lasten hoidot ja kodinhoito.

 

["hhh"]

Miehesi vaikuttaa hiukan yksinkertaiselta. Liikaa ei pidä tietenkään toista neuvoa ja etenkään ei tarvitse koko ajan olla kyttäämäss, että miten toinen ne hommat tekee, mutta kyllä tietyt perusjutut pitäisi muistaa... niin kuin nyt esim. tuon D-vitaminiin ottamisen.

Ei tuossa auta mikään muu, kuin että pakotat miehesi ottamaan enemmän vastuuta. LÄhdet iltaisin ulos, ja jätät hänet vauvan kanssa. Ja oikeasti käsket aamuisin hänen hoitaa vauvan ja jäät itse nukkumaan, etkä riennä heti hätiin, jos vähän itkua kuuluu.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";23345547]Ongelma miehessä vai onko sittenkään... Jos haluat miehen tekevän asioita, älä puutu tekemisiin vaan anna tilaa tehdä omalla tavallaan. Ei naisen tapa ole ainoa oikea. Ei ole vakavaa jos kaapinkahva on vähän likainen tai vauvalla yöpuku päällä päivällä. Jos haluat että kahva kiiltää ja vauvalla on tietyt vaatteet, tee itse. Jos haluat miehen panostavan hommiin ja itsellesi omaa aikaa, anna miehen tehdä kuten haluaa.[/QUOTE]

Että niinkuin mitään vaatimuksia ei saa olla tai muuten on jaksettava yksin? Että vaikka on sovittu että mies siivoaa niin pitäisi sekin tehdä itse, kun miehen käsitys on että vaan isoimmat tahrat pois? Että jos haluaa että vauva saa d-tipat ja aamupalan ja päivävaatteet niin itse on aina tehtävä, kun mieheltä ei saa vaatia?

 

["vieras"]

Olen kotiäiti, päivät kotona 2 (pian kolmen) lapsen kanssa. Päivisin hoidan lapset ja teen jonkin verran kotitöitä, mutta miehen tultua kotiin kaikki jaetaan 50/50.

Tuossa ap:n tilanteessa tekisin niin, että alkaisin jättämään lasta miehen kanssa kahdestaan useamman kerran viikossa. Ottaisin siis väkisin sitä omaa aikaa, menisin kävelylle, kaupungille, elokuviin tms. ja mies saisi olla vastuussa lapsesta sen ajan. Mies vaikuttaa epävarmalta lapsenhoitotaidoissaan, mutta kokemuksen kautta sitä parhaiten oppii. Ei se lapsi mene rikki, vaikka isä vanhingossa rasvaisi ensin pepun ja sitten vasta kasvot. Hajamieliselle isukille voi jättää vaikka kännykkään muistutuksen ruoka-ajasta, niin ei tarvitse pelätä että lapsi jää ruokkimatta. Vaikka eiköhän se lapsi osaa itsekin itkulla/kitinällä ilmoittaa isälle, että nälkä on.

 

[Micosa]

Kuulostat siltä, mitä itselleni olisi hyvin voinut käydä. Sä olet mokannut siinä mielessä, että esität ylintä auktoriteettia joka ainoana tietää miten vauva pysyy hengissä. Oikeasti, anna sen miehen yrittää ja älä ole aina kysymässä tekikö sitä ja tekikö tätä. Ei kummallakin vanhemmalla voi olla tasan sama toimintamalli. Väistämättä isä hoitaa eri tavalla, mutta tärkeintä on, että hoitaa.

Kuulostat kamalalta pirttihirmulta. Lähde ulos ja anna miehen pärjätä sen lapsen kanssa omin avuin hetken aikaa.

Näihin sanoihin voisin yhtyä. Anna miehen hoitaa tavallaan, kun vahinkoa ei ole tapahtunut tai tapahdu.
Jatkuva neuvominen ja kysely "tappaa" mieheltä kaikki halut lapsenhoitoon.

 

["vieras"]

Tuota noin voin olla väärässä, mutta teidän kotinne tuntuu olevan täynnä sinun luomiaisi sääntöjä, joita on noudatettava... jotta asiat olisivat täydellisesti. Tiukasta ohjeistuksesta taas seuraa avuttomuuden tunne ja lapsen hoito alkaa tuntua tosi vaikealle.

Meillä mies osallistui lapsen hoitoon ja heräili lopulta myös yöllä, kun piltti alkoi nukkumaan lähes täysiä yöunia vasta 1v8kk ikäisenä.

Itse en muista pitäneeni tiukkaa kontrollia vauvan hoidosta, D-vitamiinista kysyin onko annettu tänään, jos ei oltu, niin annoin, sen enempiä riemastumatta. Isä hoito vauvaa omalal tavlaan ja minä omalalni, ilmeisest tavat eivät hirvittävällä tavalla toisistaan eronnet, koska mieskään ei muistanut minun erityisesti ohjeistaneen häntä vauvan hoidosta.

 

["a p"]

Näihin sanoihin voisin yhtyä. Anna miehen hoitaa tavallaan, kun vahinkoa ei ole tapahtunut tai tapahdu.
Jatkuva neuvominen ja kysely "tappaa" mieheltä kaikki halut lapsenhoitoon.

Miksi mehellä täytyy olla halua vauvanhoitoon? Voinko minäkin lopettaa vauvanhoidon kun sukulaiset pahus vieköön neuvoo? Kai se vauva on yhtä paljon sen kuin minunkin? Enkä minäkään nyt mielestäni ihmeitä vaadi, mutta jokin muukin kriteeri kuin vauvan elossa pysyminen on oltava. Kai minä nyt haluan luottaa siihen, että jos nukun aamulla pidempään, vauva saa silti päälleen puhtaat vaatteet, ruokaa ja rutiineja?

 

[...]

Mun mielestä kuulostaa siltä, että valtaosan miehet ovat vähän outoja, kun eivät osaa ottaa neuvoja vastaan. Jos ei ole aiemmin pahemmin vauvaa hoitanut, niin tottakai siihen hommaan tarvitsee neuvoja ja ohjausta. Ei se tarkoita sitä, että koko ajan tarkkailisi, että homma menee juuri prikulleen niin kuin itse haluaa.

 

[Meillä]

mä kyllä hoidan lapset (taapero ja koululainen) sekä pääsääntöisesti kaikki kotityöt ( pyykit,tiskit,ruuat,päivittäiset pikkusiivoukset),mies tekee pitkää työpäivää,näin mahdollistaen kotona oloni ja olen oikei tyytyväinen. Viikonloppuisin kun on enemmän aikaa,ei kyllä mitenkään lasketa,suunnilleen puokkiin hommat hoidetaan.Perusteellisemmat siivoukset tehdään yhdessä.Meillä mies hoitaa "miesten homma" joita minä en osaa: tietokone + muut koneongelmat,remppahommat,auton yms. Mies on kyllä lasten kanssa ja pärjää jos joskus haluan vaikka viihteelle lähteä,mutta tosi harvoin kumpikaan lähtee. Ulkopuolista apua meillä ei ole.

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";23345580]Että niinkuin mitään vaatimuksia ei saa olla tai muuten on jaksettava yksin? Että vaikka on sovittu että mies siivoaa niin pitäisi sekin tehdä itse, kun miehen käsitys on että vaan isoimmat tahrat pois? Että jos haluaa että vauva saa d-tipat ja aamupalan ja päivävaatteet niin itse on aina tehtävä, kun mieheltä ei saa vaatia?[/QUOTE]

Kyllä, näin juuri Ensin pitää sisäistää, että teitä on kaksi aikuista ihmistä samassa kodissa. Käsityksenne esim. siivouksen tarpeesta voi olla täysin erilainen. Yksi tekee harvoin, toinen joka päivä. Yhdelle ei ole niin väliä jos kamat välillä lojuvat ympäriinsä, toisella täytyy olla koti tiptop koko ajan. Miksi täydellisyyteen pyrkivän tapa on oikea? Kun sanot, että 'on sovittu' siivouksesta niin oletteko todella sopineet vai oletko määrännyt miehen siivoamaan? Miksi yksi määrää toista aikuista ihmistä? Jos sinulle paikkojen kiillotus on tärkeää, sinun pitää tehdä se itse. Se ei tarkoita, että miehen ei tarttisi tehdä mitään.

Jos mies ei osaa antaa lapselle edes aamupalaa, sinun on korkea aika lopettaa kontrolloimien ja antaa miehelle tilaa olla isä. Avuttomuus ja haluttomuus osallistua kasvaa sitä mukaan kun nainen kontrolloi miestä ja palkinnoksi nalkuttaa päälle. Tulee myös mieleen että jos aikuinen ei ymmärrä edes ruokkia lasta niin minkälainen tilanne on ollut ennen lasta...?

Meillä kun tulen kotiin jostakin isän katsottua päivän lapsia, koti on 100% varmuudella hujan hajan. Mutta viis siitä, lapsilla on hauskaa isän kanssa, on syöty ajallaan, ulkoiltu jne perusasiat kunnossa.

 

["vieras"]

Mun mies hoitaa enemmän kuin mä itse

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";23345580]Että niinkuin mitään vaatimuksia ei saa olla tai muuten on jaksettava yksin? Että vaikka on sovittu että mies siivoaa niin pitäisi sekin tehdä itse, kun miehen käsitys on että vaan isoimmat tahrat pois? Että jos haluaa että vauva saa d-tipat ja aamupalan ja päivävaatteet niin itse on aina tehtävä, kun mieheltä ei saa vaatia?[/QUOTE]

Kotona ollessa meidän 6 kk ikäisellä ei tainnut olla suurta eroa päivä- ja yövaatteiden välillä.

Pyydätkö miestä antamaan aamupalan klo x? Tarkoitatko silloin puuroa, sosetta vai mitä? Jos mies antaa "väärää" aamupalaa, mitä teet? Jos lapsella on "väärät" vaatteet päällä, mitä teet?

 

[vieras2]

[QUOTE="a p";23345648]Miksi mehellä täytyy olla halua vauvanhoitoon? Voinko minäkin lopettaa vauvanhoidon kun sukulaiset pahus vieköön neuvoo? Kai se vauva on yhtä paljon sen kuin minunkin? Enkä minäkään nyt mielestäni ihmeitä vaadi, mutta jokin muukin kriteeri kuin vauvan elossa pysyminen on oltava. Kai minä nyt haluan luottaa siihen, että jos nukun aamulla pidempään, vauva saa silti päälleen puhtaat vaatteet, ruokaa ja rutiineja?[/QUOTE]

Kysymys on siitäkin, että sun pitää antaa pikkasen sille miehellesi tilaakin tutustua siihen lapseen ja huomata, että "jaahas, tyytyväisempi lapsi kun noudattaa rutiineita", "kappas, tää ei kitise kun vaihdan liejuvaipan pois".

Olet kyllä tosiaan kireä kuin viulunkieli ja ymmärrän sen kun kerran olet väsynyt, mutta ei tuo oikeasti helpota ennen kun vähän itse luovutat vastuuta.

Ajattelit varmaan elellä lapsesi isän kanssa vielä aika monta vuotta yhdessä? Kannattaa varmaan pikkuhiljaa alkaa sitten uskomaan, että lapsella on kaksi vanhempaa ja ne ei luojan kiitos ole identtisiä.

 

["vieras"]

Mun mielestä kuulostaa siltä, että valtaosan miehet ovat vähän outoja, kun eivät osaa ottaa neuvoja vastaan. Jos ei ole aiemmin pahemmin vauvaa hoitanut, niin tottakai siihen hommaan tarvitsee neuvoja ja ohjausta. Ei se tarkoita sitä, että koko ajan tarkkailisi, että homma menee juuri prikulleen niin kuin itse haluaa.

Meistä kumpikaan ei ollut vauvoja aikaisemmin hoitanut... siinähän sitä opeteltiin yhdessä

Oma äitini on kontrollifriikki siivouksen ja ruoanlaiton suhteen, lopputulos on se että vältän viimeiseen asti tekemästä niitä hänen kanssaan.

 

[Micosa]

Mun mielestä kuulostaa siltä, että valtaosan miehet ovat vähän outoja, kun eivät osaa ottaa neuvoja vastaan. Jos ei ole aiemmin pahemmin vauvaa hoitanut, niin tottakai siihen hommaan tarvitsee neuvoja ja ohjausta. Ei se tarkoita sitä, että koko ajan tarkkailisi, että homma menee juuri prikulleen niin kuin itse haluaa.

Toisia tarvitsee ohjata ja neuvoa, toisia ei. Joillakin vain se vastuu uskalletaan antaa isälle hoitaa vauvaa/taaperoa minkä ikäistä tahansa omalla tavallaan.
Meillä mies on lapsen syntymästä asti ollut täysin mukana lapsen kasvatuksessa ja hoitamisessa, eikä murheita ole ollut.

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";23345648]Miksi mehellä täytyy olla halua vauvanhoitoon? Voinko minäkin lopettaa vauvanhoidon kun sukulaiset pahus vieköön neuvoo? Kai se vauva on yhtä paljon sen kuin minunkin? Enkä minäkään nyt mielestäni ihmeitä vaadi, mutta jokin muukin kriteeri kuin vauvan elossa pysyminen on oltava. Kai minä nyt haluan luottaa siihen, että jos nukun aamulla pidempään, vauva saa silti päälleen puhtaat vaatteet, ruokaa ja rutiineja?[/QUOTE]

Rutiineja... isällä ja äidillä voi olla erilaiset rutiinit, eikä pieni poikkeama vauvaa vahingoita.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";23345687]Kotona ollessa meidän 6 kk ikäisellä ei tainnut olla suurta eroa päivä- ja yövaatteiden välillä.

Pyydätkö miestä antamaan aamupalan klo x? Tarkoitatko silloin puuroa, sosetta vai mitä? Jos mies antaa "väärää" aamupalaa, mitä teet? Jos lapsella on "väärät" vaatteet päällä, mitä teet?[/QUOTE]

Aamupala on yleensä puuro ja sose tai pelkkä jompikumpi aikaan x, eli silloin kun ylös on noustu ja aamutoimet tehty, kuitenkin ennen ekoja päiväunia. "vääriä vaatteita" ei ole, kunhan ei ole pyjama päällä ja esim. paljas selkä ei näy (=body) Yleensä olen ottanut edellisenä iltana seuraavan päivän vaatteet esille, jos en ole, mies ottaa kuivumasta tai kaapista, ehkä kysyy että laittasko hän nää ja sillä hyvä. En todella rupea siinä kohtaa valittamaan vaatteista vaan olen iloinen että hän on tajunnut ne vaatteet pukea.

 

["a p"]

Kysymys on siitäkin, että sun pitää antaa pikkasen sille miehellesi tilaakin tutustua siihen lapseen ja huomata, että "jaahas, tyytyväisempi lapsi kun noudattaa rutiineita", "kappas, tää ei kitise kun vaihdan liejuvaipan pois".

Olet kyllä tosiaan kireä kuin viulunkieli ja ymmärrän sen kun kerran olet väsynyt, mutta ei tuo oikeasti helpota ennen kun vähän itse luovutat vastuuta.

Ajattelit varmaan elellä lapsesi isän kanssa vielä aika monta vuotta yhdessä? Kannattaa varmaan pikkuhiljaa alkaa sitten uskomaan, että lapsella on kaksi vanhempaa ja ne ei luojan kiitos ole identtisiä.

Olen tosiaan kireä ja väsynyt. Mutta mielestäni en kyllä ole vauvaa ominut, vaan koko ajan pyytänyt mieheltä mielipidettä ja kommenttia ja jos mies on esim. joskus omatoimisesti sanonut vaikka että ulos tarvitaan nyt kyllä lisäpeitto kun on kylmä, niin olen sen peiton kyllä kiireen vilkkaa hakenut ja koittanut kannustaa tekemään omia havaintoja. Mies vaan niin mielellään aina sanoo, että tee sinä kun minä en osaa.

 

[meillä]

Kun odotin esikoistamme oli mies oman ystäväporukkansa viimeinen joka sai lapsen. Kävivät jonkin mökkiviikonlopun aikana keskustelun, jossa miehet ykskantaan totesivat, että "niin et sä ekan vuoden aikana paljoa sitä vauvaa näe. vaimo vaan lukkiutuu kammioonsa imettämään vauvaa ja mitään sä et saa juurikaan tehdä. ja jos yrität niin et osaa. sit se vasta on kivempaa kun se penska alkaa liikkua ja puhua." Mies tuli sinä sunnuntaina kotiin jotenkin vaikeana ja kertoi siitä ja sanoi, että toivottavasti nyt ei noin käy, että "sä ihan hurahdat". Itseeni tämä kolahti täysillä ja painotin itselleni loppuraskauden ja vauvan alkuajat sitä mantraa, että "älä puutu kaikkeen". Purin huultani monta kertaa, etten huudellut neuvoja olan takaa kun toinen pisti vaippaa väärinpäin päälle jne.

Kyllä tuo beibi aika usein pyjama päällä oli jos isänsä huomaan oli jäänyt päiväksi, mutta aina tyytyväinen. Ja on muuten isin poika. Yhä, puolitoistavuotiaana. Ja ollaan tasa-arvoisia hoitajia. Isoimpiin pipeihin äiti on ehkä paras, mutta yhtälailli isä saa syötettyä ja nukutettua ym.

 

["vieras"]

Meillä vähän samanlaista. Minä hoidan enimmäkseen vauvaa, myös viikonloppuisin vaikka mies on kotona silloin. Arkisin mies tekee 13h työpäiviä ja kun tulee kotiin ei jaksa viihdyttää vauvaa. Saattaa hetken pitää sylissä ja sitten ei enää jaksa.. Joten arkisin minä teen kaiken. Viikonloppuisin mies usein lähtee omille menoilleen ja on todella vähän perheen kanssa. Mies ei myöskään muista mitä kuuluu aamu ja iltatoimiin koska tekee niitä niin harvoin. Itse olen muutamaan otteeseen sanonut että nyt unohtu pesut jne. ja mies sanoo vaan että älä neuvo siinä. Nykyään saa hoitaa vauvaa miten haluaa, olen vain tyytyväinen siihen että edes jotain tekee..