Reilua? (perhe-elämästä yms.)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mom
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja kotiäiti:
Mun mieheni ei kans ikinä tiskaa tai siivoa.Lasta ei ole ikinä syöttänyt on pulloruokinnalla eikä ikinä ole vaippaa vaihtanut ei vain kuulemma halua.Opettasin ne hommat jos haluaisi.

Halusiko mies lasta vai oliko sinun oma projektisi?

 
Jos olet oikeasti tosi väsynyt, tarvitset apua - mieheltäsi tai joltakulta muulta. Silloin on turha muiden kertoa mitä kotiäidin kuuluu tehdä ja miten muilla hommat jaetaan. Sinä tunnet omat voimavarasi ja jos olet jatkuvasti vain väsynyt, ei se ole kenenkään etu. Keskustele miehesi kanssa miten voisitte saada sinulle aikaa enenmmän nukkumiseen ja vähän muuhunkin. Eihän päätösten tarvitse olla loppulisia, vaan sitten kun saat voimia kerättyä, jaksat taas enemmän. Perhe on yhteinen yritys ja jos toinen on väsynyt ja nääntynyt - tulee toisen auttaa enemmän puolisoaan. Ei ole kummankaan etu, että toinen on aina vain väsynyt. Jos molemmat ovat tosi väsyneitä, kysykää ulkopuolista apua vaikka neuvolan kautta.
:hug: :hug:
 
Mun mielestä tuo on siis aivan mahtava juttu, että saat nukkua pitkään viikonloppuisin! Itse olin niin pöljä esikoisen kanssa, että en uskaltanut pyytää miestä joskus heräämään vauvan kanssa, ja unelmoin vaan pitkään nukkumisesta.

Totuushan on se, että nuo yövalvomiset jatkuu jossain muodossa koko pikkulapsi-iän, kun lapset ovat sairaita ja on painajaisunikausia sun muuta, joten siihen täytyy vaan tottua.
 
Mä olen tehnyt kotona ollessani kotitöitä sen verran kun olen jaksanut/ehtinyt. Mies on osallistunut meillä aina kiitettävästi kodin- ja lasten hoitoon. Tosin meillä oli 2 pientä lasta vuoden ikäerolla joten molemmille riitti hommia. Jos olin väsynyt niin nukuin, tehtiin sitten yhdessä kotihommia kun jaksettiin. Viikonloppusin tehtiin isommat siivoukset ja ruokaa pakkaseen, mies on tykännyt aina kokkaamisesta. Meillä harvoin kinasteltiin kotihommista, se teki kuka ehti. Mun mielestä kotona oleva ei ole mikään kotiorja, tekee sen minkä jaksaa. Kahden pienen kanssa oleminen oli rankkaa ja välillä ei oikeasti jaksanut/ehtinyt tehdä hommia. Kolmannen synnyttyä jaksoin paremmin kun eka ja toka olivat jo isompia, siivoilin päivällä ja mies oli kyllä paljon lasten kanssa+ laittoi ruokaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keikas:
Mun mielestä tuo on siis aivan mahtava juttu, että saat nukkua pitkään viikonloppuisin! Itse olin niin pöljä esikoisen kanssa, että en uskaltanut pyytää miestä joskus heräämään vauvan kanssa, ja unelmoin vaan pitkään nukkumisesta.

Totuushan on se, että nuo yövalvomiset jatkuu jossain muodossa koko pikkulapsi-iän, kun lapset ovat sairaita ja on painajaisunikausia sun muuta, joten siihen täytyy vaan tottua.

hassua...et uskaltanut pyytää miestäsi heräämään lapsen kanssa???
meillä mies ihan oma-aloitteisesti heräs lasten kanssa, jotta minäkin sain nukuttua. Mä en ymmärrä naisten uhrautumista ;) Onhan se lapsi myös miehen??
 
Alkuperäinen kirjoittaja kolmen äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja Keikas:
Mun mielestä tuo on siis aivan mahtava juttu, että saat nukkua pitkään viikonloppuisin! Itse olin niin pöljä esikoisen kanssa, että en uskaltanut pyytää miestä joskus heräämään vauvan kanssa, ja unelmoin vaan pitkään nukkumisesta.

Totuushan on se, että nuo yövalvomiset jatkuu jossain muodossa koko pikkulapsi-iän, kun lapset ovat sairaita ja on painajaisunikausia sun muuta, joten siihen täytyy vaan tottua.

hassua...et uskaltanut pyytää miestäsi heräämään lapsen kanssa???
meillä mies ihan oma-aloitteisesti heräs lasten kanssa, jotta minäkin sain nukuttua. Mä en ymmärrä naisten uhrautumista ;) Onhan se lapsi myös miehen??

No, en minäkään enää ymmärrä itseäni, mutta silloin en vielä tajunnut kaikkia nyansseja :) . Hölmöintä on tosiaan se, että mies olisi ihan mielellään noussut, kun olisin tajunnut avata suuni. No, kuopuksen kohdalla kaikki olikin ihan toisin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keikas:
Alkuperäinen kirjoittaja kolmen äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja Keikas:
Mun mielestä tuo on siis aivan mahtava juttu, että saat nukkua pitkään viikonloppuisin! Itse olin niin pöljä esikoisen kanssa, että en uskaltanut pyytää miestä joskus heräämään vauvan kanssa, ja unelmoin vaan pitkään nukkumisesta.

Totuushan on se, että nuo yövalvomiset jatkuu jossain muodossa koko pikkulapsi-iän, kun lapset ovat sairaita ja on painajaisunikausia sun muuta, joten siihen täytyy vaan tottua.

hassua...et uskaltanut pyytää miestäsi heräämään lapsen kanssa???
meillä mies ihan oma-aloitteisesti heräs lasten kanssa, jotta minäkin sain nukuttua. Mä en ymmärrä naisten uhrautumista ;) Onhan se lapsi myös miehen??

No, en minäkään enää ymmärrä itseäni, mutta silloin en vielä tajunnut kaikkia nyansseja :) . Hölmöintä on tosiaan se, että mies olisi ihan mielellään noussut, kun olisin tajunnut avata suuni. No, kuopuksen kohdalla kaikki olikin ihan toisin.

:)
 
Mua ihmetyttää, että miksi joissain perheissä tuntuu olevan tää meininki, että "minä teen tämän, sinä ton ja hei mä teenkin nyt tätä enemmän ku sä ja sä et totakaan tee vaan mä joudun aina tekee äää-äää-ää ja sulla on tota ja tätä enemmän ja mulla ei ...". Eikö sitä vaan voi tehdä mitä jaksaa ja mihin voimavarat riittää. Ja nimenomaan niin että se tekee joka jaksaa ja ehtii. Eikä niin, että on olemassa joku ihmeellinen jako ja sitten ollaan kateellisia sille toiselle osapuolelle asioista ( me naiset syyllistytään tähän usein...... ) .

Sitä mä en sitten ihan rehellisesti tajua, että jos ei ole masennusta tms taustalla, että miten jotkut ei saa edes esim. suihkussa käytyä kun on vauva / useampia lapsia hoidettavana. Tai että se päivittäinen ruuanlaitto on niin rasittavaa että siitä kiukutellaan ja märistään puolisolle joka ei sitä tee ( mutta joka mahdollisesti käy töissä ja on erossa perheestään päivittäin-ei sekään ole monelle miehelle helppoa! ).
ei herneitä. :xmas:
 
Meillä mies osallistui kotihommiin ja vauvanhoitoon työpäivän (8-16) jälkeen ja heräsi välillä myös öisin. Jotenkin luulin että perheen isät tekevät niin, ainakin ystäväperheissämme se on yleistä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kärsäpärstäinen:
no joo, ei niitä tiskejä siihen tartte säästää että ukko tulee töistä ne tiskaamaan, mutta kyllä se töiden jälkeen voi ihan hvyin vaivautua omia sotkujaan vähintään siivoamaan.. siis jos kyse on ukosta joka kotona ollessaan tekee tiskivuoren muiden siivottavaksi jne. joku kohtuus kuiteskin tuossakin

niinpä..mies just semmoinen. ei ees omia jälkiään siivoo. kyl mun mielest omat jäljet ainakin sais siivota...
 
Mä en kyllä tajua. Meillä mies saisi luvan esittää loogiset ja järkeenkäyvät perustelut, miksi hänen ei tarvitse osallistua mihinkään. 'Mä en jaksa' tai 'ei huvita', ei menis mulla läpi ikinä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
Mua ihmetyttää, että miksi joissain perheissä tuntuu olevan tää meininki, että "minä teen tämän, sinä ton ja hei mä teenkin nyt tätä enemmän ku sä ja sä et totakaan tee vaan mä joudun aina tekee äää-äää-ää ja sulla on tota ja tätä enemmän ja mulla ei ...". Eikö sitä vaan voi tehdä mitä jaksaa ja mihin voimavarat riittää. Ja nimenomaan niin että se tekee joka jaksaa ja ehtii. Eikä niin, että on olemassa joku ihmeellinen jako ja sitten ollaan kateellisia sille toiselle osapuolelle asioista ( me naiset syyllistytään tähän usein...... ) .

Sitä mä en sitten ihan rehellisesti tajua, että jos ei ole masennusta tms taustalla, että miten jotkut ei saa edes esim. suihkussa käytyä kun on vauva / useampia lapsia hoidettavana. Tai että se päivittäinen ruuanlaitto on niin rasittavaa että siitä kiukutellaan ja märistään puolisolle joka ei sitä tee ( mutta joka mahdollisesti käy töissä ja on erossa perheestään päivittäin-ei sekään ole monelle miehelle helppoa! ).
ei herneitä. :xmas:

Mä luulen, et kuitenkin on parempi puhua asioista suoraan, kuin ajatella aina, että teenpä tuonkin asian tuosta pois ja tuntea samalla ärsytystä siitä, että puoliso ei sitten koskaan saa päähänsä tehdä. Meillä ainakin miehen kanssa on erillaiset toleranssit esim. epäjärjestykselle tai uunin likaisuudelle. Ei sekään oo reilua, että aina se saa tehdä enemmän, jota ensimmäiseksi alkaa jurppia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Cassy:
Mä en kyllä tajua. Meillä mies saisi luvan esittää loogiset ja järkeenkäyvät perustelut, miksi hänen ei tarvitse osallistua mihinkään. 'Mä en jaksa' tai 'ei huvita', ei menis mulla läpi ikinä.

Tähän peesi.

En täysin ymmärrä tässä ketjussa ap:lle annettuja kommentteja, että "hoida sinä työsi, etc..." Mielestäni se, että mies on joka päivä 8 tuntia töissä ei todellakaan vastaa samaa, että ap hoitaa lasta, miestä ja kotia 24/7 (poislukien ne yhdet aamu-unet...)! Ehdottomasti miehen tulisi iltaisin sohvalla makaamisen sijaan joko hoitaa lasta tai sitten tehdä oma osuutensa kotitöistä. Meillä esim. miehen homma on joka päivä työpäivän päätteeksi tiskata ja tehdä ajoittain jotain muuta pientä, kuten putsata kissanhiekkalaatikko, etc. Lisäksi hänen hommansa on laittaa lapsi nukkumaan. Näistä mies purnasi pitkään ja hartaasti, mutta eipä ole purnannut enää, kun joutui kaksi päivää hoitamaan KAIKKI minun hommani, kun olin niin sairaana, etten sängystä ylös päässyt. Silloin vasta tajusi, kuinka raskasta on "olla töissä 24/7". No, rehellisesti sanoen, kyllä edelleen yrittää hommistaan livetä, mutta olen päättänyt, että kyllä hänen tulee osansa tehdä.
 
Minä teen lähes kaikki työt yksin kun mies on päivisin töissä.Mies tekee joskus ruokaa ja olen siitä kiitollinen ja iloinen. Mutta en todellakaan halua rasittaa häntä työpäivän jälkeen siivoamalla. Sitten kun minä menen myös työelämään niin eri asia, ei voi jatkua näin vaan hommat jaetaan. Siitä on puhuttu jo miehen kanssa ja myös itse ehdotti näin.
 

Similar threads

Yhteistyössä