Toggle sidebar

Saatteko rahaa vanhemmiltanne? Jos saatte niin millaisia summia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
Asia on aina välillä pinnalla, kun puolison perhessä tätä harrastetaan, eli aikuisille lapsille (perheineen, siis myös minulle) annetaan reilusti rahaa,siis ihan pyytämättä.
Jotenkin tunne on silti, että jää kiitollisuudenvelkaan (lue: omat mielipiteet ja käytös tulee sitten olla heille sopivaa, ääneen tätä ei sanota mutta musta se rivien välistä näkyy).
Omatkin vanhemmat antaisi, mutta pääosin olen kieltäytynyt. Ovat elämänsä töitä tehneet ja siksi toivon että nauttisivat elämästään ja rahoistaan itse. Me kyllä kyläillään nyt ja huolehditaan sit kun vanhenevat ilman että tarvii meille rahaa antaa, sama koskee toki puolison vanhempiakin.

Toki hätätilanteessa on kiva tietää että voi pyytää, mutta että se oma talous osin perustuu vanhempien rahoihin ei musta vaan sovi aikuisille. Ja sitten kun rahaa syydetään tonnikaupalla, niin mihin sen laittaa?

Miten teillä, saatteko rahaa ja mitä sillä teette jos saatte?
 
Meillä sama tilanne kuin teillä, puolison vanhemmat syytää rahaa ja mä en tykkää. Olen sitä koittanut rajoittaa, mutta välillä se on hankalaa. Ja esim. jouluna kun painotan että mitään ei tartte sitten minulle tuoda, lapsille vaan, niin aina on se väh. 50€ kuoressa ja paketissa uus moccamaster.

En tykkää kiitollisuudenvelassa elämisestä.
 
Sekoitat kaksi asiaa. Rahan antaminen on sinänsä neutraalia ja hyväksyttävää. Huono taloudenpito tai manipulointi rahoilla taas epätoivottavia ilmiöitä. "Hyvissä perheissä" rahan antaminen nuoremmille voi lisätä vaurautta eli seuraava sukupolvi pitää rahat käsissään jja ne tuottavat hyvinvointia ja taas toisaalta rahan antamattomuuskin voi olla manipuloinnin keino, kun esim. poismuuttava lapsi jätetään täysin omilleen, vaikka olisi varaa auttaa.
 
Saan joo vanhemmilta ja isovanhemmilta, vaihtelevia summia.

Meidän suvussa on tapana antaa aikuisillekin lapsille rahaa, eli isovanhemmat saattavat antaa jollekin lapselle rahaa tai maksaa vaikka jonkin pienemmän remontin ihan vaan lahjana, vaikka lapsella perheineen on itselläkin varaa.
Se on vaan sellanen tapa. En koe jääväni kiitollisuudenvelkaan, mutta autan toki sukulaisia aina jos tarvetta on.
 
Miehen vanhemmilta saadaa aika paljon taloudellista apua. Avun määrä vaihtelee, esim. viimeisen puolen vuoden aikana he ovat maksaneet osan meidän häistä (n.5000€), uuden auton välirahan (n.3000€),ulkomaamatkan meille (olivat mukana, en tiedä summaa), lapsille uudet pyörät ja TrippTrapp -syöttötuolin. Lisäksi mm. vaaterahaa lapsille tai jotain muuta tarpeeseen. Kyseessä on miehen vanhemmat, joten en tiedä mitä kaikkea mies on saanut..
 
Ap, en usko että sinua sinänsä häiritsee rahantulo, vaan se, että haluaisit voida esittää täysin itsenäistä ja yhdenvertaista ihmistä appivanhempiesi edessä... nythän sinusta tuntuu, että joudut nöyristelemään appivanhempiesi edessä. Noh, ylläri sinulle, mutta sinun tulisi osata nöyristellä appivanhempiesi edessä ilman tuota rahantuloakin, ja näin osoittaa heille kunnioitusta. Se, ettette saisi heiltä rahaa, ei silti oikeuttaisi sinua nokkavaan käytökseen. Sinä et voi olla heidän kanssaan tasavertainen, sillä he ovat miehesi vanhempia, ja sinun tulee osoittaa heille kunnioitusta antoivat he he teille rahaa, tai eivät.
 
Niin joo ja yli kymmenen vuotta on oltu yhdessä, aluksi rahan tulo oli vaivaannuttavaa, kun ei ollut lapsiakaan. Nykyään suhtaudun kiitollisena mutta aika neutraalina..
 
Saadaan molempien vanhemmilta pyytämättä ja ilman tarvetta. Molemmat käydään töissä ja tullan toimeen ok. Vanhempamme ovat isotuloisia ja lapsia huomioidaan tasapuolisesti. Mun vanhemmat antaa yleensä pompsina sen mitä verottomana voi antaa. Appivanhemmat antaa 100-500 euroa melko usein, siis useamman kerran vuodessa.
 
Tuota tuota.. En tiedä mistä nimim. "Vieras" keksi että olisin nokkava appiksiani kohtaan? Varsinkin anoppi on ihana ihminen, ja mulle on itsestäänselvää että jos heidän kuntonsa huononee, me hoidetaan heidät ennemmin kuin laitetaan laitokseen. Kyläillään säännöllisesti, autetaan tarvittaessa, ollaan hyvissä väleissä.
Meidän talous perustuu omiin tuloihin. En vaan tykkää ottaa rahaa vastaan, varsinkaan jos se on vallankäytön muoto.
Ja kyllä, ajattelen että ollaan tasavertaisia aikuisia ihmisiä, ei mun ihmissuhteet perustu nöyristelyyn vaan ihan molemminpuoliseen kunnioitukseen, myös appivanhempien kohdalla.
Ja itseasiassa, mua häiritsee nimenomaan se rahan syytäminen,musta aikuisen tulee pärjätä omilla rahoillaan ja hekin voisivat käytää rahaa itseensä, ovat paljon työtä tehneet koko elämänsä ja ansaitsisivat sen.
 
[QUOTE="vieras";28739824]Asia on aina välillä pinnalla, kun puolison perhessä tätä harrastetaan, eli aikuisille lapsille (perheineen, siis myös minulle) annetaan reilusti rahaa,siis ihan pyytämättä.
Jotenkin tunne on silti, että jää kiitollisuudenvelkaan (lue: omat mielipiteet ja käytös tulee sitten olla heille sopivaa, ääneen tätä ei sanota mutta musta se rivien välistä näkyy).
Omatkin vanhemmat antaisi, mutta pääosin olen kieltäytynyt. Ovat elämänsä töitä tehneet ja siksi toivon että nauttisivat elämästään ja rahoistaan itse. Me kyllä kyläillään nyt ja huolehditaan sit kun vanhenevat ilman että tarvii meille rahaa antaa, sama koskee toki puolison vanhempiakin.

Toki hätätilanteessa on kiva tietää että voi pyytää, mutta että se oma talous osin perustuu vanhempien rahoihin ei musta vaan sovi aikuisille. Ja sitten kun rahaa syydetään tonnikaupalla, niin mihin sen laittaa?

Miten teillä, saatteko rahaa ja mitä sillä teette jos saatte?[/QUOTE]

Nyt 38-vuotiaana en ole saanut rahaa kotoamuuton jälkeen...tai sainpas! 1700e sain valmistujaislahjaksi 10v sitten :). Ja juu, mielelläni ottaisin pieniä tai suurempiakin summia :). Varsinkin näin talonrakennusaikana, mutta hyvin pärjätään myös omilla rahoilla.
 
[QUOTE="vieras ap";28739905]
Ja itseasiassa, mua häiritsee nimenomaan se rahan syytäminen,musta aikuisen tulee pärjätä omilla rahoillaan ja hekin voisivat käytää rahaa itseensä, ovat paljon työtä tehneet koko elämänsä ja ansaitsisivat sen.[/QUOTE]
Etkö tiedä, että yksi iso syy miksi yleensä halutaan vaurautta, on se, että voidaan tukea jälkikasvua. Lapsi se on aikuinenkin lapsi.
 
  • Tykkää
Reactions: Jätkä
No, eipä juurikaan saada rahaa minun tai mieheni vanhemmilta. Aina kun matkustamme mieheni vanhempien luo, ovat he muka antavinaan suuria summia rahaa, mutta sanovat sitten, että: "Niin, kun nyt annoimme sen verran rahaa, niin voitte varmaan ostaa lentoliput, että pääsemme teille vuorostamme...". Niihin lentolippuihin meneekin sitten ne rahat, mitkä suureleisesti meille lahjaksi annettiin. ;)
 
Ehkä keskimäärin pari tonnia vuodessa saadaan appivanhemmilta mutta sillä summalla nyt ei ole minkäänlaista merkitystä meidän tai heidän talouteen. Jonkinlainen tapa vain antaa rahaa lahjana jouluna, syntymäpäivänä jne.
 
Äiti antaa joskus muutaman kympin ja käskee ostaa "jotain kivaa itselle". En ole kyllä tajunnut, että tuosta pitäisi loukkaantua. Hassuahan se sinänsä on, koska tienaan noin 2 kertaa enemmän kuin äitini ja toistaiseksi lapsettomana pariskuntana meillä on kyllä varaa ostaa sitä "kivaa itselle" ihan reilusti.

Veikkaan että vanhemmat tukee jonkin verran mun nuorempia veljiä ja haluavat antaa mullekin jotain, koska eivät voineet tukea rahallisesti mua silloin kun olisin sitä tarvinnut. Olen sanonut, että en todellakaan tarvitse rahaa, mutta äidille se on kunnia-asia että kaikkia lapsia kohdellaan samalla tavalla.

Miehen vanhemmat taas saattaa tuosta vaan laittaa tämän tilille satasia ihan ilman mitään selityksiä, mitä nyt joskus viestissä lukee että "vaimolle puolet". En nyt siitäkään mitenkään pahastu, heillä on siihen varaa ja tehköön rahoillaan mitä haluavat.
 
Syntymäpäivänäni saan yleensä vanhemmilta jotain, joko jonkun tavaran tai jos ei ole mitään erityistä toivetta niin pienen rahalahjan, luokkaa 100€. Nuorempana, kun olin vasta muuttanut kotoa ja elin opiskelijan pienillä tuloilla, avusti vanhemmat vähän enemmän. Silloinkin tosin lähinnä tavarahankinnoilla jos oli jotain erityistä mitä tarvitsin, eikä lykkäämällä rahaa kouraan. Nyt kun olen itsekin jo töissä + on puoliso, jolla myös vakityö, niin tuntuisi hassulta jos vanhemmat kovasti kustantaisi meidän elämää.

Miehen äiti tapaa aina työntää miehelle setelin tai pari "bensarahaa" jos siellä kyläillään. Ei ole mistään suurista summista kyse, mutta vähän hassulta sekin minusta tuntuu, kun kyseessä kuitenkin pienituloinen eläkeläinen. Mutta omathan on rahansa ja hän haluaa sillä tavalla osoittaa välittämistään, joten en siitä koe mitään syyllisyyttä kuitenkaan.
 
Me ei saada, mutta minä maksan silloin tällöin äitini kauppaostokset, jos käydään yhdessä kaupassa tai tuon hänelle kaupasta jotain. Hän kun on pienituloinen eläkeläinen ja meidän talous ei kympin tai kahden kauppaostoksiin kaadu, niin mielelläni maksan. Äitini hoitaa paljon lapsiani, joten tavallaan siinä mielessä me ollaan plussan puolella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Catida:
Miehen äiti tapaa aina työntää miehelle setelin tai pari "bensarahaa" jos siellä kyläillään. Ei ole mistään suurista summista kyse, mutta vähän hassulta sekin minusta tuntuu, kun kyseessä kuitenkin pienituloinen eläkeläinen. Mutta omathan on rahansa ja hän haluaa sillä tavalla osoittaa välittämistään, joten en siitä koe mitään syyllisyyttä kuitenkaan.
Click to expand...

Meillä sama että "mummolasta" lähtiessä tyrkätään aina bensarahaa tms kouraan. Kaipa eläkeläinen ajattelee että itsellä enää pienet menot elämän siinä vaiheessa tai jotain.
 
Me saadaan molemmat jonkin verran vanhemmiltamme taloudellista apua. Mun vanhempani antavat useammin ihan vaan nipun seteleitä joulun/synttäreiden kunniaksi (muiden lahjojen lisäksi) ja toisinaan laittavat pyytämättä tilille rahaa, jos kuulevat, että meille on tullut joku yllättävämpi meno, esim. koiran lääkärireissu tjs. Miehen vanhemmat taas ovat ostaneet meille enemmän esim. huonekaluja ja he avustivat huomattavasti asunnonostossa. En ole ikinä kokenut tätä ongelmalliseksi, se vaan tuntuu olevan meidän molempien suvuissa tapana. Lisäksi tiedän, että sekä omani että miehen vanhemmat pärjäävät taloudellisesti ihan hyvin, eikä heidän tarvitse tinkiä omista tarpeistaan, vaikka auttavatkin meitä. En myöskään tunne jääväni mitenkään erityisesti kiitollisuuden velkaan, enkä koe, että meiltä odotettaisiin jotain ihmeellistä. Toisaalta olemme hyvissä ja läheisissä väleissä molempien vanhempien kanssa ja arvomaailmamme ovat samankaltaiset. Avun vastaanottaminen voisi tietysti tuntua kiussalliselta, jos meillä olisi jotain ristiriitoja vanhempiemme kanssa.
 
Miehen äiti ja mun isä ei anna mitään, mutta mun äiti antaa. 1-200€ antaa n. kerran kuussa. Yleensä ne on muka palkkaa jostain esim. kaupassa käyttämisestä, laskujen maksusta tms. Äiti on eläkkeellä eikä sen eläke oo mikään huima mutta menotkin on pienet. Me pärjättäis omillakin mutta jos noista rahoista yrittää kieltäytyä niin se vetää hernepellon nenään. Oon yrittäny sanoa sille että ostais itelleen jotain mutta ei se kuulemma mitään tarvi ja sit loukkaantuneella äänellä "anna ne sit lapsille jos ei itelles kelpaa".
 
Harvoin saan vanhemmiltani silkkaa rahaa, mutta kalliimpia hankintoja tekevät meille välillä. Ovat maksaneet meille aika paljon remontointijuttuja, useampien tonnien edestä. Lapsille voin pyytää esim. 500e synttärilahjan, mutta en pyydä ellei ole oikeasti tarvis. Edellisenä vuonna ostivat muksulle 500 e pyörän, tänä vuonna pyysin, jos antaisivat 50e rahaa, jolla poika saa uuden lippiksen. Miehen vanhemmilta saatamme saada muutaman kympin joululahjaksi.
 
No enpä saa isältäni rahaa. Saisin varmaan jos pyytäisin, mutta en halua. Lapsilleni hän antaa jouluna ja synttärinä noin 30/ lapsi, minä ja mies ei saada jouluna kuin kortti. Neljä kertaa olen isältäni Lainannut rahaa sen jälkeen kun olen kotoani pois muuttanut ja siitä on jo reilusti aikaa kun muutin omilleni jo 16-vuotiaana. Nekin lainat ovat olleet tyyliiin 20-35e, eli toselliseen hätään ja ruoan ostoon.
Anoppi ei myöskään anna rahaa, enkä edes haluaisi että pienestä eläkkeestän jotkain antaa.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa