Sain illalla mielenkiintoisen puhelun...

[mie]

En ole parisuhteessa tällä hetkellä. Minulle soitti mies, joka tietää tasan tarkkaan, että pari vuotta sitten rakastin häntä. Niin kai hänkin minua ja meillä oli sellainen suhteen tapainen. Se kaatui siihen, että omassa elämässäni on niin kiire ja minun lapseni olivat hiukan nuorempia, emmekä ehtineet tavata yhtä usein kuin hän olisi halunnut, enkä ollut valmis sitoutumaan niin lujasti, kuin hänen mielestään olisi hyväksi ollut (=muuttaa yhteen).

Noh, hän soitti melkein tunnin puhelun. Olemme olleet yhteksissä tässä muutenkin, mutta nyt hän soitti töistä lähtiessään, kuulemma ikävä minua. Hän sanoi, että hänestä tuntuu, että minulle kelpaa kuka vain (ei ole totta, minulla ei ole ollut yhtään miestä hänen jälkeensä.) ja ettei hän täten ole mitenkään erityinen minulle.

Hän sanoi, että haluaisi lähteä ulkomaille minun ja lasteni kanssa. Hänellä on kuitenkin jonkin sortin tyttöystävä tällä hetkellä, mutta sanoi, ettei siitä tule mitään. En tiedä... en itse haluaisi enää suhteeseen tämän miehen kanssa, vaikka siis henkisesti hän on juuri se, jota tarvitsen. Mutta hän on vaeltava sielu, eikä hänen kanssaan pääse tasapainoon. En jaksa miettiä hänen mahdollista (ja todennäköistä!) uskottomuuttaan hamaan vanhuuteen, en jaksa hänen rappiollista elämäntapaansa, en jaksa katsoa kuinka hän tuhlaa älynsä pullon pohjalle.

Teenhän ihan oikein, etten mene tapaamaan häntä tänään, vaikka hän minua aneleekin tapaamiseen? Hän on lähdössä alkuviikosta reiluksi kuukaudeksi kiertelemään Itä-Eurooppaa. Ei, ei ja ei. Hän on minulle rakas, mutta en tahdo päästää häntä enää intiimiin kanssakäymiseen, en henkisesti, en fyysisesti.

 

[idunnor]

Suna en kyl tapais Sattuu kuitenkin, ainakin kertomastasi päätellen...

 

[vieras]

Hän sanoi, että hänestä tuntuu, että minulle kelpaa kuka vain (ei ole totta, minulla ei ole ollut yhtään miestä hänen jälkeensä.) ja ettei hän täten ole mitenkään erityinen minulle.

Hänellä on kuitenkin jonkin sortin tyttöystävä tällä hetkellä, mutta sanoi, ettei siitä tule mitään.

En jaksa miettiä hänen mahdollista (ja todennäköistä!) uskottomuuttaan hamaan vanhuuteen, en jaksa hänen rappiollista elämäntapaansa, en jaksa katsoa kuinka hän tuhlaa älynsä pullon pohjalle.

Mä kiinnitin huomiota noihin lainaamiini kohtiin ja toteaisin, että älä mene tapaamiseen.
Ensinnäkin, tuo eka kohta: miksi hän sanoi noin, jos sulla ei ole ollut ketään muuta? Mä olisin loukkaantunut, jos joku sanoisi mulle, että "sulle kelpaa kuka vaan". Hän haluaa huomiotasi jostain syystä ja yrittää saada sen tekemällä sinusta jotain syntipukkia, jotenkin sellainen kuva tulee tuosta.

Toinen kohta: jonkun sortin tyttöystävä. Tuo "jonkun sortin tyttöystävä" saattaa kyllä luulla suhdetta ihan muuksi. Kukaan mies, joka kertoo toiselle naiselle että hänellä on "jonkinsortin tyttis, mutta ei siitä tuu mitään", on pissipää. Ei mitään kunnioitusta sitä tyttöystävää kohtaan. Ensin jätetään toinen ennenkuin aletaan uutta vonkaamaan. Vaikuttaa siltä, että hän tekisi sinulle samoin ennemmin tai myöhemmin. Villi veikkaus: ennemmin.

Kolmas kohta: uskottomuutta ja juopottelua. Öö, ei kai kukaan sellaista halua? Jos tiedät sen jo etukäteen, niin no... En minä ainakaan sellaista ukkos katselisi. Dokailua kestän jonkun verran, pettämistä en ikinä.

Älä mene tapaamaan häntä äläkä pidä yhteyttä häneen.

 

[kaisa]

En ole parisuhteessa tällä hetkellä. Minulle soitti mies, joka tietää tasan tarkkaan, että pari vuotta sitten rakastin häntä. Niin kai hänkin minua ja meillä oli sellainen suhteen tapainen. Se kaatui siihen, että omassa elämässäni on niin kiire ja minun lapseni olivat hiukan nuorempia, emmekä ehtineet tavata yhtä usein kuin hän olisi halunnut, enkä ollut valmis sitoutumaan niin lujasti, kuin hänen mielestään olisi hyväksi ollut (=muuttaa yhteen).

Noh, hän soitti melkein tunnin puhelun. Olemme olleet yhteksissä tässä muutenkin, mutta nyt hän soitti töistä lähtiessään, kuulemma ikävä minua. Hän sanoi, että hänestä tuntuu, että minulle kelpaa kuka vain (ei ole totta, minulla ei ole ollut yhtään miestä hänen jälkeensä.) ja ettei hän täten ole mitenkään erityinen minulle.

Hän sanoi, että haluaisi lähteä ulkomaille minun ja lasteni kanssa. Hänellä on kuitenkin jonkin sortin tyttöystävä tällä hetkellä, mutta sanoi, ettei siitä tule mitään. En tiedä... en itse haluaisi enää suhteeseen tämän miehen kanssa, vaikka siis henkisesti hän on juuri se, jota tarvitsen. Mutta hän on vaeltava sielu, eikä hänen kanssaan pääse tasapainoon. En jaksa miettiä hänen mahdollista (ja todennäköistä!) uskottomuuttaan hamaan vanhuuteen, en jaksa hänen rappiollista elämäntapaansa, en jaksa katsoa kuinka hän tuhlaa älynsä pullon pohjalle.

Teenhän ihan oikein, etten mene tapaamaan häntä tänään, vaikka hän minua aneleekin tapaamiseen? Hän on lähdössä alkuviikosta reiluksi kuukaudeksi kiertelemään Itä-Eurooppaa. Ei, ei ja ei. Hän on minulle rakas, mutta en tahdo päästää häntä enää intiimiin kanssakäymiseen, en henkisesti, en fyysisesti.

Teet aivan oikein. Hyvä sinulle, jos pystyt unohtamaan koko ukon.

 

[Ainomieli]

Jätä menemättä, parempi ilman :hug: