N
"Nannu"
Vieras
Olemme olleet yhdessä yli vuoden, mutta emme asu vielä saman katon alla. Suhteemme on aina voinut ihan hyvin ja mies on ollut suuri voimavara minulle. Olen jotain pintapuolisesti kertonut hänelle, että on elämässä paljon tapahtunut ja on selvittämättömiä asioita monella taholla, joiden vuoksi en saa nukuttua, pelkään yms. En ole miehelle koskaan sen enempää avautunut, vaan hän tietää asioista lähinnä "otsikkotasolla" ja jostakin vähän enemmän.
Olen pääasiassa käyttäytynyt ihan normaalisti miehen seurassa ja ollut ihan hyvällä tuulella.
En ole koskaan paljastanut sitä, että en nuku öisin siksi, koska itken ja pelkään. Olen kotona ihan voimaton ja en saa asoita tehtyä siksi, että en vain jaksa. Kävin koko ajan töissä ja hoidin arkiset asiat, vaikka sisälläni kuohui. Päällepäin näytin ihan hyvinvoivalta. Yhtenä aamuna matkalla töihin vain romahdin. Työpaikan pihassa kasasin itseni ja menin sisälle, mutta töissä alkoi pyörryttää ja sain kauhean itkukohtauksen.
Hakeudun työterveyteen ja sain apua ja saan edelleen. Mulla todettiin masennus ja sain aluksi kuukauden sairauslomaa.
Miehessä ei ole mitään vikaa, eikä kyse ole siitä, etteikö hänelle pystyisi kertoa. En vain saa kerrottua. Asian kertominen tuntuu vaikealta. Pelkään, että mies ei ota mua tosissaan ja ajattelee, että vähän vain esitän ja haen huomiota. EIkä mulla oikeasti ole perusteita tälle ajatukselleni. Toisaalta pelkään, että hän ajattelee ettei muhun varmaan kannata sekaantua, koska elämä masentuneen kanssa on varmaan helvetillistä.
Toisaalta en mä nyt kuitenkaan ihan täysin pohjamudissa ryve ja koen, että musta on kyllä iloa ja seuraa.
Olen pääasiassa käyttäytynyt ihan normaalisti miehen seurassa ja ollut ihan hyvällä tuulella.
En ole koskaan paljastanut sitä, että en nuku öisin siksi, koska itken ja pelkään. Olen kotona ihan voimaton ja en saa asoita tehtyä siksi, että en vain jaksa. Kävin koko ajan töissä ja hoidin arkiset asiat, vaikka sisälläni kuohui. Päällepäin näytin ihan hyvinvoivalta. Yhtenä aamuna matkalla töihin vain romahdin. Työpaikan pihassa kasasin itseni ja menin sisälle, mutta töissä alkoi pyörryttää ja sain kauhean itkukohtauksen.
Hakeudun työterveyteen ja sain apua ja saan edelleen. Mulla todettiin masennus ja sain aluksi kuukauden sairauslomaa.
Miehessä ei ole mitään vikaa, eikä kyse ole siitä, etteikö hänelle pystyisi kertoa. En vain saa kerrottua. Asian kertominen tuntuu vaikealta. Pelkään, että mies ei ota mua tosissaan ja ajattelee, että vähän vain esitän ja haen huomiota. EIkä mulla oikeasti ole perusteita tälle ajatukselleni. Toisaalta pelkään, että hän ajattelee ettei muhun varmaan kannata sekaantua, koska elämä masentuneen kanssa on varmaan helvetillistä.
Toisaalta en mä nyt kuitenkaan ihan täysin pohjamudissa ryve ja koen, että musta on kyllä iloa ja seuraa.