Sain yöllä unihalvauksen? Kamala kokemus.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tyttöjen äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tyttöjen äiti

Vieras
Esikoinen ja vauva sairastuivat yöllä. En uskaltanut rentoutua ja käydä normaalisti nukkumaan. Sitten koin ilmeisesti unihalvauksen. Tunsin nousevani leijumaan, mutta tiesin kuitenkin, että periaatteessa minun pitäisi olla omassa sängyssäni. Yritin puristaa kädellä lakanaa...järkeilin, että jos oikeasti leijun sängyn yläpuolella, niin lakanakin nousee ilmaan ja vauva kierähtää myös lattialle ja silloin mieheni tulee apuun (outo ajatus, mutta silloin se tuntui ainoalta vaihtoehdolta). Kuitenkin vain leijuin ja leijuin katossa. Sitten aloin jo rukoilla, että kyseessä olisi uni. Tunsin palautuvani sängylle ja siirsin tyynyä varmistaakseni olevani tässä maailmassa. Aamulla heräsin ja nyt oksettaa ja olo on todella heikko. Olikohan kyseessä unihalvaus????
 
Onko se siis niin, että siinä on kuitenkin selkeästi hereillä? Mulle tulee useinkin sellaisia unia, joissa en pysty liikkumaan, vaikka pitäisi (joku ajaa takaa esim). Mutta se on silti selkeästi uni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Onko se siis niin, että siinä on kuitenkin selkeästi hereillä? Mulle tulee useinkin sellaisia unia, joissa en pysty liikkumaan, vaikka pitäisi (joku ajaa takaa esim). Mutta se on silti selkeästi uni.
On. Tuo hereilläolo on se, mikä erottaa unihalvauksen unesta.

 
Unihalvaukset on hienoja kokemuksia!Just tänä aamuyöstä itse koin pitkästä aikaa.Omalla tavallaan pelottavia,mutta kuitenkin niin jännittäviä hyvällä tavalla.Itsellä meni viimeöinen niin,että heräsin,mutten voinut liikkua.Mä en saa näissä kohtauksissa edes silmiä auki.Kuulin kuinka joku tepasteli meidän sängyn ympäri ja sitten se alko mennä lujempaa ja lujempaa ja se ääni kasvo ihan mahdottomaks ja mä yritin huutaa miestäni tai lapsiani tai jotain,mutta mitään en tietenkään saanut kurkusta ulos.Se oli niin ahdistavaa,kun tunsi,että se on joku pieni lapsi,joka juoksee sitä sänkyä ympäri paljain jaloin,vipelsi ja aivan tajutonta vauhtia.Silti kuitenkin jostain syystä olin ihan innoissani,että jes,nämä kokemukset tulevat taas. Olen siis nuorempana kokenut näitä useinkin. =)
 
mä sain nuorempana noita joskus.olin pään sisällä ihan hereillä mutta en saanu silmiä auki enkä voinu millään liikkua, jäsenet paino ku lyijy..oli aika kaameaa :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyi:
mä sain nuorempana noita joskus.olin pään sisällä ihan hereillä mutta en saanu silmiä auki enkä voinu millään liikkua, jäsenet paino ku lyijy..oli aika kaameaa :D

Mun mielestä ne on aivan mahtavia.Tavallaan kuin kauhuelokuvia omassa itsessään ja sitä kautta siis tavallaan jopa todellisia!En ole siis mikään kauhufanaatikko tai mitään... :D
 
Hyi. Mulle ei onneksi ole raskausaikana ennää tullu nuita, sitä ennen vähän väliä. Ja siis ihan kauheita... Justiinsa leijumista, hengittäminen tuntu estyvän, lisäksi niihin "uniin" tuli ihmisiä joista mulla on vähintäänki karmeita kokemuksia, siis ne ihmiset on oikeassa elämässäki tehny mulle pahojaan... Sitä taistelee ja taistelee että sais silmät auki, kuulee äänet taustalla normaalisti tai kumeasti, oma sydän hakkaa... Jäsentäkkään ei saa liikkeelle, väkipakolla joskus olen saanu itteni havahtumaan. Sen jälkeen ko herrää niin tullee väistämättä itku ja pakokauhu, silti ei jaksa liikkua oikeastaan ollenkaan.
 
Hyytikyppynen,ootko sä raskaana?Onneksolkoon jos näin on! =) Ja sulla tuntuu olleen vähän pahempia halvauksia kuin mulla.Mulla ne on tosi ahdistavia,mutta ei niin pahjoa,että tulis kunnon pakokauhua ja itkua toettuani.Eniten niissä mua ahistaa se,että tunnen "olentojen" läsnäolon ja kuulen liikkeitä ja joskus jopa puhetta,mutta en saa silmiä auki.Siinä tilassa ajattelen sitten,että nostanpa vähän kättä ja revin silmät auki,jotta näen keitä huoneessa on,mutta sekään ei onnistu kun on "kiinni" sängyssään.
 

Yhteistyössä