Kiitos vastanneille
ninnu:
Muun muassa tän takia: oli kesäaika ja osasto täynnä nuoria ja kokemattomia kesätyöläiskätilöitä.
Vain yhden huonetoverin kanssa sujui viikon aikana. Huoneessa kolme petiä ja kaikki muut paitsi minä ja tää yksi, vaihtuivat aina kahdessa päivässä, joten ei heistä ollut juttuseuraa, kun odottivat vaan poislähtöä. Useimpina päivinä ei kukaan hoitsuista kysynyt mitä kuuluu ja miten menee. Kun kysyin apuja, (esim opastaan rintapumpun käytössä) ei ehditty ja käskettiin kysyä toisilta äideiltä ja lukee ohjeet seinällä. Sitten hermostuttiin kun homma ei sujunut. Usein käskettiin kysyä apuja omalta hoitajalta joka vaihtui päivittäin ja jota en tiennyt, koska mulle ei kerrottu kuka hän on, siis hän ei tullut esim esitteleen. En saanut nukuttua siinä hälyssä ja koska maito ei noussut ,imetin, annoin lisämaitoa ja yritin pumpata. Sit kun maito nousi, lapsi kellastui eikä jaksanut imeä, siispä imetin ja taas pumppasin vauvalle maitoa pulloon. Koko ajan kävin syöttöpunnituskissa. En ehtinyt nukkuun ollenkaan... Lapsi joutui valohoitoon toiseen huoneesee, jossa hoitsut juoruili.
Sain arvosteluja muun muassa siitä että lapsen vaipat on löysällä, en ole tarpeeksi reipasotteinen ja miten homma ei suju.
Kun maito pakkautiui rintoihin sain herumislääkettä ja kun kysyin sitä kotiinkin katottiin kuin vähä-älyistä olis pitänyt tajuta lämpimät hauteet yms joita kuulemma olisi ollut tarjolla osastollakin. Tosin sen sain tietää lähtöpäivänä. Samoin, kun aamulla kävi joku sanoon, että kohta tullaan koittaan kohtua. Kun iltapäivällä kysyin koska oikein tullaan, hermostuttiin ja sanottiin, että unohdettiin. Näin kävi useana päivänä.
Tässä joitakin syitä.
Ikinä en ennen synnytystä pelännyt ettenkö osaisi vauvaa hoitaa ja pärjäisi sen kanssa. Sen viikon jälkeen itseluottamus oli murrettu ja olo turvaton. Olisi pitänyt vaatia oikeukisa ja kohtelua, mutta en osannut. Nyt osaan.
Jos olisin ollut normaalitilassa, olisin pärjännyt, mutta koko se väsymys ja hormionit yms. Koin todella, että ei välitetty ja olin avuton ja riesa.... Myöhemmin ammatti-ihminne totesi tilanteen olleen mulle jopa traumaattinen.
Hay-D:
Aionkin mennä pelkopolille, halusin vain kuulla onko muilla kokemuksia, kun yleensä puhutaan pelkopolista vain synnytyksen yhteydessä . Elämä on jo opettanut, etten voi tuudittautua siihen, että tuleva synnytys olisi polikliininen....
