O
One day i'll fly away
Vieras
Olen kehittänyt sairaalloisen riippuvuussuhteen mieheeni.
Olemme olleet yhdessä vuosia, ja kaikki alkoi siitä kun olimme vielä tuore pari, noin vuoden verran seurustelleet.
Sen vuoden minä olin suhteessamme se, joka näytti kaapin paikan ja laittoi miestä "järjestykseen"
Sitten yksi ilta muutti kaiken. Olimme juhlimassa isommalla porukalla erään tuttavan luona, alkoholi oli mukana kuvassa.
Mieheni alkoi sitten illan mittaan viihtyä vähän turhan hyvin erään naisen kanssa, joka oli meille molemmille ennestään tuntematon.
Alkoholi sumensi paikallaolijoiden järjejuoksua, ja myöhemmin mielipiteet ovat jakautuneet kahtia. Jotkut olivat sitä mieltä, että kunhan kännissä juttelivat vähän tiiviimmin ja toiset taas ihan toista mieltä. Mies kiisti kaiken ja minä taas olin sitä mieltä että se ei ollut hyväksyttävää.
Joka tapauksessa nostin asiasta aamulla ison metelin, mies lähti kotiinsa enkä osannut ollenkaan odottaa mitä tuleman piti. Mies jätti minut muutamaa päivää myöhemmin. Ei halunnut puhua ja selvittää asioita, ei mitään.
Minä hajosin täysin. Tunsin itseni typeräksi ja nöyryytetyksi. Eihän tämän näin päin pitänyt mennä että minut jätetään tuon tapauksen jälkeen.
Minua ei oltu koskaan jätetty ennen sitä.
Olin aivan hajalla vaikka kuinka kauan. Noh, sitten useamman kuukauden päästä ajauduimme jotenkin pitämään yhteyttä uudelleen. En tiedä mikä miehen pään yhtäkkiä käänsi, ja miksi minä suostuin ajautumaan suhteeseen uudelleen. Tuo aika on jäänyt mieleeni yhtenä sekavana tarpomisena. Palasimme siis yhteen.
Puhuimme kyseisen illan selväksi ja päätimme että se on tästä lähtien unohdettu. Ja niin on ollutkin.
Silti tuo kaikki jätti jälkensä. Minusta tuli pahasti mustasukkainen, ennen olin mustasukkainen täysin järjen rajoissa.
Suurin ongelma on kuitenkin se, että annan miehen kohdella minua melkein miten tahansa, enkä saa tehtyä asioille mitään, koska pelkään hänen jättävän minut. Mies on myös huomannut millaiseksi tilanne on kääntynyt ja käyttää sitä hyväkseen varsinkin humalassa. Hän tekee karkuretkiä kavereidensa luo, on poissa useamman päivän ja viettää öitään toisten naisten luona.
Selvinpäin hän on poissaoleva ja hiljainen, kuin minua ei olisi olemassakaan.
Aina miehen karkuretkien ja muiden tempausten aikana kiehun raivosta ja suunnittelen kovia palopuheita jotka pidän miehelle. Kuitenkin sitten kun hän tulee kotiin, en avaakkaan suutani. Kaikki vain siksi että pelkään hänen jättävän minut taas. Työnnän kaiken taka-alalle ja olen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kaikki on taas hetken hyvin kunnes mies kaataa lisää p*skaa niskaani. Minusta tuli tunnevammainen melkein yhdessä yössä.
Miten ihmeessä minusta on voinut tällainen tulla yhden ainoan tapauksen takia? Mitä tässä pitäisi tehdä ja miten tästä pääsee eroon?
Kaikki kokemukset ja neuvot ovat tervetulleita.
Olemme olleet yhdessä vuosia, ja kaikki alkoi siitä kun olimme vielä tuore pari, noin vuoden verran seurustelleet.
Sen vuoden minä olin suhteessamme se, joka näytti kaapin paikan ja laittoi miestä "järjestykseen"
Sitten yksi ilta muutti kaiken. Olimme juhlimassa isommalla porukalla erään tuttavan luona, alkoholi oli mukana kuvassa.
Mieheni alkoi sitten illan mittaan viihtyä vähän turhan hyvin erään naisen kanssa, joka oli meille molemmille ennestään tuntematon.
Alkoholi sumensi paikallaolijoiden järjejuoksua, ja myöhemmin mielipiteet ovat jakautuneet kahtia. Jotkut olivat sitä mieltä, että kunhan kännissä juttelivat vähän tiiviimmin ja toiset taas ihan toista mieltä. Mies kiisti kaiken ja minä taas olin sitä mieltä että se ei ollut hyväksyttävää.
Joka tapauksessa nostin asiasta aamulla ison metelin, mies lähti kotiinsa enkä osannut ollenkaan odottaa mitä tuleman piti. Mies jätti minut muutamaa päivää myöhemmin. Ei halunnut puhua ja selvittää asioita, ei mitään.
Minä hajosin täysin. Tunsin itseni typeräksi ja nöyryytetyksi. Eihän tämän näin päin pitänyt mennä että minut jätetään tuon tapauksen jälkeen.
Minua ei oltu koskaan jätetty ennen sitä.
Olin aivan hajalla vaikka kuinka kauan. Noh, sitten useamman kuukauden päästä ajauduimme jotenkin pitämään yhteyttä uudelleen. En tiedä mikä miehen pään yhtäkkiä käänsi, ja miksi minä suostuin ajautumaan suhteeseen uudelleen. Tuo aika on jäänyt mieleeni yhtenä sekavana tarpomisena. Palasimme siis yhteen.
Puhuimme kyseisen illan selväksi ja päätimme että se on tästä lähtien unohdettu. Ja niin on ollutkin.
Silti tuo kaikki jätti jälkensä. Minusta tuli pahasti mustasukkainen, ennen olin mustasukkainen täysin järjen rajoissa.
Suurin ongelma on kuitenkin se, että annan miehen kohdella minua melkein miten tahansa, enkä saa tehtyä asioille mitään, koska pelkään hänen jättävän minut. Mies on myös huomannut millaiseksi tilanne on kääntynyt ja käyttää sitä hyväkseen varsinkin humalassa. Hän tekee karkuretkiä kavereidensa luo, on poissa useamman päivän ja viettää öitään toisten naisten luona.
Selvinpäin hän on poissaoleva ja hiljainen, kuin minua ei olisi olemassakaan.
Aina miehen karkuretkien ja muiden tempausten aikana kiehun raivosta ja suunnittelen kovia palopuheita jotka pidän miehelle. Kuitenkin sitten kun hän tulee kotiin, en avaakkaan suutani. Kaikki vain siksi että pelkään hänen jättävän minut taas. Työnnän kaiken taka-alalle ja olen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kaikki on taas hetken hyvin kunnes mies kaataa lisää p*skaa niskaani. Minusta tuli tunnevammainen melkein yhdessä yössä.
Miten ihmeessä minusta on voinut tällainen tulla yhden ainoan tapauksen takia? Mitä tässä pitäisi tehdä ja miten tästä pääsee eroon?
Kaikki kokemukset ja neuvot ovat tervetulleita.
