Sairautta?

[Kyllästynyt aviovaimo]

Olen väsynyt siihen että mieheni tutkii käsilaukkuni, almanakkani, puhelimeni ym. henkilökohtaiset tavart ja paperit. Mitään salattavaa minulla ei ole, mutten pidä tuollaisesta. Onko se sairautta? Olemme olleet naimisissa 20 vuotta ja on vielä kuitenkin aika pieniä lapsia joten erota en viitsisi lasten takia. Onko kellään vastaavia kokemuksia? Mieheni on luonteeltaan mustasukkainen, muttei sitä paljoakaan enää onneksi näytä. Kun kysyn miksi hän tätä tutkintaansa suorittaa hän kieltää niin tekevänsä tai sanoo että katsoo jotain mitä en ole kertonut.

 

[hyi hyi]

Miehesi on hullu! Minusta tuollainen tonkiminen on kyllä nimenomaan mustasukkaisuuden ilmenemismuoto, joten kyllä hän minusta sen aika hyvin näyttää. Voi tietysti olla, että haluaa kuvitella esittävänsä vähemmän mustista...

 

[Kyllästynyt aviovaimo]

Onhan tuo tonkiminen tietenkin yksi mustasukkaisuus muoto..mutta on ollut joskus muutakin. Mutta voiko tuo hulluus parantua? En haluaisi lasten joutuvan osaksi siitä avioerossa ja miten tuollainen ihminen käyttäytyykään silloin? Olen kyllä ehdottanut jo avioeroa muttei hän suostu ja itsekkään en ole asiassa edennyt. Onko kellään vastaavaa avomiestä? Vai oleko vain minä saanut tälläisen ristin.

 

[hyi hyi]

Ei varmaan voi parantua, jos mies ei itse älyä tai suostu hakeutumaan hoitoon

 

[vaimo(?)]

Kännykkäni oli kadonnut. Epäilin kuitenkin että mieheni oli sen vienyt. Hän nimitäin oli vihjannut varastavansa minulta jotain edell. päivänä. No, melkein viikko meni kun sain uuden sim-kortin ja vanhan varakännykän taas käyttööni. Olin töissä kaupassa ja kännykkä laatikossa.
Puhelimeni soi enkä viitsinyt siihen vastata, kun olin siis kassalla töissä. Olin siis saanut liittymän toimimaan samana aamuna. Näinhän että kuka soittaa. Meni puoli tuntia ja mieheni ilmestyi työpaikalleni. Hän siinä kovaan ääneen huusi että valehtelin hänelle, puhelimenihan toimikin! Miksen siihen vastannut? Samaan aikaan hän soitti taas ja puhelin siis soi laatikossa.
Hän sitten siinä tuli työpisteeseeni kuuntelemaan, mistä laatikosta ääni kuului. Kyllä muut asiakkaat ihmetteli. ja työkaveri. Hän jatkoi meuhkaamista, että olin valehdellut hänelle puhelimen kadonneen.
Illalla sitten palattuani kotiahän tutki autoni ja "löysi" kadonneen puhelimeni. Olihan sitä autoa jo monta kertaa tutkittu. Tällaista muun lisäksi.

 

[ruskeatukka(a)netti.fi]

Kuinka ihmiset viitsivät olla tuollaisessa suhteessa??

 

[öööööööö]

Olet itsekin ollut hakoteilla, kun olet alunperin sallinut tuollaista vahtimista. Kuitenkin olet saikuinen ihminen, joten mikä sinua estää ottamasta itsenäisyyttäsi takaisin? Jos ei muutoin, niin hanki vaikka kassakaappi käsilaukullesi. Ja oma tili, omat salaiset tunukset, vaihda puhelin sellaiseksi jonka saa auki vain tunnusluvulla, jonka vain siä teidät jne.

Ja tee ukollesi selväksi että saa lähteä kälppimään, jos ei anna sinulle tilaa.

 

[juuh!!]

Niin tuttua ja niin väsyttävää tollanen epäily ja penkominen.
Mun eksä harrasti myös tota nuuskimista, jäi sit itse kiinni pettämisestä ja sit ku alettiin mennä koko juttua läpi ni herralla olikin enemmän salattavaa ku mitä olisin ikinä jaksanu uskoo.

 

[milla]

Kyllä luottamus on ihmissuhteessa kaiken A ja O.