Ymmärrän myös pointit siitä, että miestä tulisi kunnioittaa ja lapsen tekeminen "miehen selän takana" on väärin. Tottakai se on niin iso asia, että siitä tulisi voida keskustella yhdessä, mutta toisaalta ymmärrän raskautta suunnittelevaa naistakin tässä tilanteessa..
Jos nainen on jo ylittänyt kolmenkympin, eikä mies tahdo lapsia ja naisen kello tikittää, niin vietti lapsen saamiseen voi olla niin kova, ettei siinä paina edes mahdollinen ero lapsen isästä. Lisääntymisvietti on luonnollinen ja joillakin hyvin voimakas tarve, suorastaan evoluution sanelema pakko, jonka toteuttamatta jättäminen voi tuntua mahdottomalta ajatukselta. Toisille käy niin onnekkaasti, että he tapaavat elämänsä prinssin, jonka kanssa voi yhdessä suunnitella lasta, mutta entäs sitten, jos se ei koskaan toteudu? Entä jos nainen on etsinyt sitä prinssiä koko elämänsä, mutta rinnalle löytyy kerta toisensa jälkeen miehiä, jotka eivät halua lisääntyä? Ja siihen kun lisätään vielä tuo alati tikittävä aika, jota ei voi pysäyttää... Jos nainen alkaa lähentyä 35-ikävuotta ja hedelmällisyys alkaa jo kaatua laskuun, naiselle voi tulla väistämätön tarve lisääntyä. Se voi olla niinkin harkittu teko, että nainen on valmistautunut yksihuoltajaksi, jos mies ei lasta toivo. Nainen voi olla taloudellisesti vakaassa asemassa ja omata hyvät tukiverkot perheen ja ystävien puolesta ja lapsen saaminen voi tuntua miljoona kertaa tärkeämmältä asialta, kuin vaikkapa se olemassa olevan parisuhteen säilyttäminen. Ymmärrän myös sen, että keinohedelmöitys ei houkuta, koska tuntemattoman ihmisen geenien siirtäminen omaan lapseen voi tuntua pelottavalta.
Loppujen lopuksi nainen voi kuitenkin antaa miehelle sen vaihtoehdon, ettei miehen tarvitse osallistua lapsen elämään millään tavalla, eikä miehen tarvitse muuttaa omaa elämäänsä mihinkään suuntaan, jos mies mielummin elelee sinkkuna. Nainenhan sen lapsen kantaa, synnyttää ja imettää ja älykäs, tasapainoinen ja taloudellisesti itsenäinen nainen voi yksinkin tarjota lapselle rakastavan ja turvallisen kodin ja kasvuympäristön.
Minä en lähtisi tuomitsemaan naisia halustaan raskautua. Sen verran täytyy kuitenkin olla vastuuntuntoa, että oma elämä pitää olla sillä tavalla reilassa, että nainen kykenee tarjoamaan lapselle hyvän elämän. Jos on esim. juuri päässyt päihdevieroituksesta ja etsii vasta omaa asuntoa, ei ehkä kannata hankkiutua raskaaksi. Mutta aikuinen omilla jaloillaan seisova nainen voi mielestäni tehdä tuollaisen päätösken ja olla hyvä äiti tulevalle lapselleen. Jos tekee lapsen salaa mieheltä, silloin täytyy olla hankisesti ja taloudellisesti varautunut siihen, ettei mies halua osallistua lapsen elämään tai elättämiseen ja miehellä pitää olla siihenkin valintaan oikeus, jos nainen on yksin tehnyt päätöksen lapsen hankinnasta. Tällaisissa tapauksissa naisella ei mielestäni ole oikeutta vaatia mieheltä mitään. Vaikka useinhan siinä käy niin, että alkujärkytyksestä toivuttuaan mieskin lopulta rakastaa lasta enemmän kuin mitään koskaan.
Tärkeintä on pohtia, onko oikeasti valmis vanhemmaksi ja mitä se vanhemmuus vaatii. Täällä huudellaan paljon siitä, että salaa raskaaksi hankkiutuminen on naiselta väärin, mutta me täällä emme aina voi tietää vieraiden ihmisten tilanteita. Joku salaa raskaaksi hankkiutunut nainen voi olla maailman rakastavin ja ihanin yksinhuoltajaäiti lapselleen. Ja vastaavasti joku naimisissa oleva pariskunta, joka yhdessä sopii lapsen teosta, voivatkin tarjota lapselle henkisesti köyhän, kylmän ja etäisen kodin, jossa lapsi saa kärsiä vanhempiensa riitojen välikappaleena... Tarkoitan vain sitä, että lapselle voi löytyä paras mahdollinen koti monella eri tavalla, se avioparin yhdessä suunnittelema lapsi ei välttämättä ole aina se kaikista onnellisin ja se yksinhuoltajan salaa tehtailema lapsi voi aivan hyvin elää rakkauden täyteistä ja rikasta elämää.
Avartakaa katsettane, minä, sinä tai me emme aina tiedä kaikesta kaikkea. Asiat voivat joskus olla jollaikin muullakin tavalla, kuin mitä me kuvittelemme tietävämme.