Sanna Ukkolalla on sana hallussa. Osaa tarkastella asioita monelta eri kantilta. Myös persut saa osansa.
Kolumni: Provinssin touhu Juha Mäenpään kanssa muistutti totalitarismia – Persut mokasivat täysin Junnilan tapauksessa
Ei sota yhtä miestä kaipaa, eikä hallitus yhtä Junnilaa. PS mokasi Vilhelm Junnilan tapauksen tyystin, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola.
Se oli kuin kolumnistin dystooppisesta painajaisesta. Olet iloisessa juhlafiiliksessä ystäviesi seurassa, musiikki soi, kaikilla on hauskaa, kun yhtäkkiä viereesi ilmestyy joukko tiukkailmeisiä muskelimiehiä. Joudut tilille tuoreimmasta kirjoituksestasi, ja lopulta voimankäyttöpartio kuljettaa sinut parkkipaikalle – äimistyneen festariyleisön edessä.
Harvoin on tullut vastaan tilanteita, että voin samastua perussuomalaisten kansanedustaja Juha Mäenpäähän, mutta nyt sattui eteen sellainen. Mietin tätä kirjoittaessani, että lasketaanko Mäenpään ymmärtäminen jatkossa sekin syrjinnäksi ja Provinssista ulosheittoperusteeksi.
Otan riskin.
Provinssi-rockissa nähtiin häkellyttävä näytelmä viikonloppuna, kun joukko järjestysmiehiä ohjasi persukansanedustajan ulos poliittisten mielipiteiden takia.
Ulosheiton syy? Kansanedustaja Juha Mäenpää oli kirjoittanut Ilkka-Pohjalainen-lehteen kolumnin, jossa hän arvosteli Opetushallitusta linjauksesta, jonka mukaan lapsille tulisi opettaa, että joillakin pojilla on pimppi.
Kesken tapahtuman järjestysmiehet tulivat kysymään Mäenpäältä, oliko hän kutsuvieraana paikalla. Kun Mäenpää ilmoitti olevansa, järjestysmiehet kertoivat, että kutsu ei ole enää voimassa ja ohjasivat hänet ulos.
Syy: väärät poliittiset mielipiteet.
Suomessa laajin mahdollinen puheoikeus on kansanedustajilla eduskuntatoimessaan. Tämäkään ei ollut käypää valuuttaa Provinssirokin aatteellisen puhtauden leirillä.
Provinssin ohjeiden kohdassa Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus sanotaan näin:
“Provinssi on 100% tasa-arvoinen festivaali ja toivotamme jokaisen festarikävijän tervetulleeksi Provinssiin omana itsenään. Emme hyväksy minkäänlaista syrjintää tai häirintää esimerkiksi sukupuolen, tiettyyn etniseen ryhmään kuulumisen, ihonvärin tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi.”
Hyvä näin. Ilmeisesti ihmistä saa kuitenkin syrjiä mielipiteensä takia.
Ja kuka ylipäänsä takaa, etteikö festarikutsuvieraiden joukossa ole enemmänkin ajatusrikollisia? Kuulustellaanko kaikki tulijat ovella?
Entä rikosrekisteri, saako kutsuvieraalla olla sellaista? Mitä mieltä pitää olla politiikasta? Onko enää tervetullut festareiden kutsuvieraaksi, jos äänestää väärää puoluetta?
Festivaalin järjestäjät kertoivat peruneensa Mäenpään kutsun sähköpostitse luettuaan hänen kirjoituksensa. Meili ei kuitenkaan kesälomailevaa kansanedustajaa tavoittanut, joten häntä nöyryytettiin julkisesti ohjaamalla hänet pois paikalta.
Elämme vaarallisessa yhteiskunnassa, jos väärinajattelijoita tai poliittisia opponentteja aletaan syrjiä ja sulkea ulos. Tällainen ei ole mitään muuta kuin silkkaa totalitarismia.
Provinssirockin toimitusjohtaja Marko Kivelä on ollut ehdolla vasemmistoliiton listoilla kuntavaaleissa vuosina 2012 ja 2017.
Länsimaisessa demokratiassa pitäisi sietää myös erimielisiä. Väärät ja vastenmielisetkin mielipiteet kuuluvat sananvapauteen.
Olisiko ok, jos kauppias kieltäytyisi myymästä tuotteitaan väärän poliittisen ryhmän edustajalle? Näin kävi esimerkiksi perussuomalaisten Sebastian Tynkkyselle taannoin, kun baarimikko kieltäytyi tarjoilemasta hänelle sillä perusteella, että ”hän on rasisti”.
Sitä paitsi Provinssi tuli tahtomattaan tehneeksi perussuomalaisten kampanjaa, niin suuren julkisen pöyristyksen festivaalin toiminta sai aikaan. Jopa Helsingin Sanomat asettui kritisoimaan Provinssia.
Persut todennäköisesti kiittävät Provinssia ylimääräisestä vetoavusta, sillä viime viikon kohu Vilhelm Junnilan ympärillä oli puolueelle kaikkien aikojen mahalasku.
Perussuomalaiset mokasi Junnilan tapauksen täysin. Puolue yritti pitää kiinni ministeristään kynsin hampain ja pakotti muut hallituspuolueet äänestämään äärettömän kiusallisessa äänestyksessä Junnilan puolesta.
RKP ei tähän suostunutkaan, mahdollisesti laskettuaan ensin, että hallitus pysyy pystyssä ilman puolueen ääniäkin. Näin RKP sai kerättyä pisteet kotiin mutta kuitenkin siten, että hallitusyhteistyö ei äänestykseen kaatunut.
PS asetti hallituskumppaninsa kuitenkin hyvin ahtaaseen rakoon, sillä puheenjohtaja Riikka Purra oli uhannut kaataa koko hallituksen, jos Junnila ei saisi luottamusta.
Näin PS pakotti hallituskumppanit äänestämään näennäisesti Junnilan luottamuksesta, vaikka kyse oli todellisuudessa hallituksen jatkosta.
Ei sota yhtä miestä kaipaa, eikä hallitus yhtä Junnilaa.
Eikä väliä ollut enää edes sillä, ihaileeko Junnila oikeasti natsiaatetta vai onko kyseessä käsittämättömän huono huumori: hänen jatkonsa oli molemmissa tilanteissa täysin mahdoton, Ukkola kirjoittaa. ELLE LAITILA
Miksi puolue piti kiinni yhdestä ministeristään näin sinnikkäästi tilanteessa, jossa julkisuuteen pulpahteli koko ajan yhä uutta natsiflirttiä tuoreen elinkeinoministerin menneisyydestä?
Todennäköisesti siksi, että perussuomalaiset potevat edelleen syvää traumaa vanhojen tekstien kaivelusta. Persut pelkäsivät, että jos he antavat periksi tapaus Junnilassa, vihervasemmisto kaivaa esille lisää kiusallisia sitaatteja puolueen muilta silmäätekeviltä.
“Ei ole mikään yllätys, että näitä käynnistetään ja tullaan käynnistämään enemmänkin. Ei epäilystäkään, etteikö seuraava kohde olisi Jussi Halla-aho ja sen jälkeen Riikka Purra, sitten sisäministeri Mari Rantanen ja niin edelleen”, Purra itsekin kommentoi.
Mutta Purra ja puolue eivät tajunneet, että perussuomalaisten asema on radikaalisti muuttunut. Puolue on nyt hallituksessa. Kyseessä ei enää ollut mikään vihervasemmiston ajojahti, vaan aito ja vakava ongelma: Junnilan historiasta löytyi niin valtaisa läjä natsiflirttailua Ku Klux Klan -lumiukkopostauksineen (johon Junnila kieltäytyi ottamasta kantaa) ja hakaristin ylistämisineen, että jatko ministerinä kävi kerta kaikkiaan mahdottomaksi.
Eikä väliä ollut enää edes sillä, ihaileeko Junnila oikeasti natsiaatetta vai onko kyseessä käsittämättömän huono huumori: hänen jatkonsa oli molemmissa tilanteissa täysin mahdoton.
Mikä suomalainen yritys olisi halunnut lähteä natsileiman saaneen elinkeinoministerin rinnalla edustamaan ulkomaille ilman valtavaa pelkoa maineriskistä? Kuinka Junnila olisi pystynyt neuvottelemaan ulkomaisten yritysten kanssa investoinneista Suomeen?
Perussuomalaisten ei olisi pitänyt altistaa hallituskumppaneitaan äärimmäisen kiusalliselle luottamusäänestykselle vaan hahmottaa paremmin uusi tilanne, oman asemansa muutos ja panna Junnila saman tien vaihtoon.
Kuningaspingviini-taktiikka ei enää hallituksessa toimi. Kyseessä ovat nyt paljon isommat asiat kuin yksittäisen persun tunteet tai edes yksittäinen puolue.
Valtioneuvostossa pitäisi pelata samaan pussiin hallituskumppaneiden kanssa eikä ahtaa niitä täysin älyttömiin pakkorakoihin.
www.iltalehti.fi
Kolumni: Provinssin touhu Juha Mäenpään kanssa muistutti totalitarismia – Persut mokasivat täysin Junnilan tapauksessa
Ei sota yhtä miestä kaipaa, eikä hallitus yhtä Junnilaa. PS mokasi Vilhelm Junnilan tapauksen tyystin, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola.
Se oli kuin kolumnistin dystooppisesta painajaisesta. Olet iloisessa juhlafiiliksessä ystäviesi seurassa, musiikki soi, kaikilla on hauskaa, kun yhtäkkiä viereesi ilmestyy joukko tiukkailmeisiä muskelimiehiä. Joudut tilille tuoreimmasta kirjoituksestasi, ja lopulta voimankäyttöpartio kuljettaa sinut parkkipaikalle – äimistyneen festariyleisön edessä.
Harvoin on tullut vastaan tilanteita, että voin samastua perussuomalaisten kansanedustaja Juha Mäenpäähän, mutta nyt sattui eteen sellainen. Mietin tätä kirjoittaessani, että lasketaanko Mäenpään ymmärtäminen jatkossa sekin syrjinnäksi ja Provinssista ulosheittoperusteeksi.
Otan riskin.
Provinssi-rockissa nähtiin häkellyttävä näytelmä viikonloppuna, kun joukko järjestysmiehiä ohjasi persukansanedustajan ulos poliittisten mielipiteiden takia.
Ulosheiton syy? Kansanedustaja Juha Mäenpää oli kirjoittanut Ilkka-Pohjalainen-lehteen kolumnin, jossa hän arvosteli Opetushallitusta linjauksesta, jonka mukaan lapsille tulisi opettaa, että joillakin pojilla on pimppi.
Kesken tapahtuman järjestysmiehet tulivat kysymään Mäenpäältä, oliko hän kutsuvieraana paikalla. Kun Mäenpää ilmoitti olevansa, järjestysmiehet kertoivat, että kutsu ei ole enää voimassa ja ohjasivat hänet ulos.
Syy: väärät poliittiset mielipiteet.
Suomessa laajin mahdollinen puheoikeus on kansanedustajilla eduskuntatoimessaan. Tämäkään ei ollut käypää valuuttaa Provinssirokin aatteellisen puhtauden leirillä.
Provinssin ohjeiden kohdassa Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus sanotaan näin:
“Provinssi on 100% tasa-arvoinen festivaali ja toivotamme jokaisen festarikävijän tervetulleeksi Provinssiin omana itsenään. Emme hyväksy minkäänlaista syrjintää tai häirintää esimerkiksi sukupuolen, tiettyyn etniseen ryhmään kuulumisen, ihonvärin tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi.”
Hyvä näin. Ilmeisesti ihmistä saa kuitenkin syrjiä mielipiteensä takia.
Ja kuka ylipäänsä takaa, etteikö festarikutsuvieraiden joukossa ole enemmänkin ajatusrikollisia? Kuulustellaanko kaikki tulijat ovella?
Entä rikosrekisteri, saako kutsuvieraalla olla sellaista? Mitä mieltä pitää olla politiikasta? Onko enää tervetullut festareiden kutsuvieraaksi, jos äänestää väärää puoluetta?
Festivaalin järjestäjät kertoivat peruneensa Mäenpään kutsun sähköpostitse luettuaan hänen kirjoituksensa. Meili ei kuitenkaan kesälomailevaa kansanedustajaa tavoittanut, joten häntä nöyryytettiin julkisesti ohjaamalla hänet pois paikalta.
Elämme vaarallisessa yhteiskunnassa, jos väärinajattelijoita tai poliittisia opponentteja aletaan syrjiä ja sulkea ulos. Tällainen ei ole mitään muuta kuin silkkaa totalitarismia.
Provinssirockin toimitusjohtaja Marko Kivelä on ollut ehdolla vasemmistoliiton listoilla kuntavaaleissa vuosina 2012 ja 2017.
Länsimaisessa demokratiassa pitäisi sietää myös erimielisiä. Väärät ja vastenmielisetkin mielipiteet kuuluvat sananvapauteen.
Olisiko ok, jos kauppias kieltäytyisi myymästä tuotteitaan väärän poliittisen ryhmän edustajalle? Näin kävi esimerkiksi perussuomalaisten Sebastian Tynkkyselle taannoin, kun baarimikko kieltäytyi tarjoilemasta hänelle sillä perusteella, että ”hän on rasisti”.
Sitä paitsi Provinssi tuli tahtomattaan tehneeksi perussuomalaisten kampanjaa, niin suuren julkisen pöyristyksen festivaalin toiminta sai aikaan. Jopa Helsingin Sanomat asettui kritisoimaan Provinssia.
Persut todennäköisesti kiittävät Provinssia ylimääräisestä vetoavusta, sillä viime viikon kohu Vilhelm Junnilan ympärillä oli puolueelle kaikkien aikojen mahalasku.
Perussuomalaiset mokasi Junnilan tapauksen täysin. Puolue yritti pitää kiinni ministeristään kynsin hampain ja pakotti muut hallituspuolueet äänestämään äärettömän kiusallisessa äänestyksessä Junnilan puolesta.
RKP ei tähän suostunutkaan, mahdollisesti laskettuaan ensin, että hallitus pysyy pystyssä ilman puolueen ääniäkin. Näin RKP sai kerättyä pisteet kotiin mutta kuitenkin siten, että hallitusyhteistyö ei äänestykseen kaatunut.
PS asetti hallituskumppaninsa kuitenkin hyvin ahtaaseen rakoon, sillä puheenjohtaja Riikka Purra oli uhannut kaataa koko hallituksen, jos Junnila ei saisi luottamusta.
Näin PS pakotti hallituskumppanit äänestämään näennäisesti Junnilan luottamuksesta, vaikka kyse oli todellisuudessa hallituksen jatkosta.
Ei sota yhtä miestä kaipaa, eikä hallitus yhtä Junnilaa.
Eikä väliä ollut enää edes sillä, ihaileeko Junnila oikeasti natsiaatetta vai onko kyseessä käsittämättömän huono huumori: hänen jatkonsa oli molemmissa tilanteissa täysin mahdoton, Ukkola kirjoittaa. ELLE LAITILA
Miksi puolue piti kiinni yhdestä ministeristään näin sinnikkäästi tilanteessa, jossa julkisuuteen pulpahteli koko ajan yhä uutta natsiflirttiä tuoreen elinkeinoministerin menneisyydestä?
Todennäköisesti siksi, että perussuomalaiset potevat edelleen syvää traumaa vanhojen tekstien kaivelusta. Persut pelkäsivät, että jos he antavat periksi tapaus Junnilassa, vihervasemmisto kaivaa esille lisää kiusallisia sitaatteja puolueen muilta silmäätekeviltä.
“Ei ole mikään yllätys, että näitä käynnistetään ja tullaan käynnistämään enemmänkin. Ei epäilystäkään, etteikö seuraava kohde olisi Jussi Halla-aho ja sen jälkeen Riikka Purra, sitten sisäministeri Mari Rantanen ja niin edelleen”, Purra itsekin kommentoi.
Mutta Purra ja puolue eivät tajunneet, että perussuomalaisten asema on radikaalisti muuttunut. Puolue on nyt hallituksessa. Kyseessä ei enää ollut mikään vihervasemmiston ajojahti, vaan aito ja vakava ongelma: Junnilan historiasta löytyi niin valtaisa läjä natsiflirttailua Ku Klux Klan -lumiukkopostauksineen (johon Junnila kieltäytyi ottamasta kantaa) ja hakaristin ylistämisineen, että jatko ministerinä kävi kerta kaikkiaan mahdottomaksi.
Eikä väliä ollut enää edes sillä, ihaileeko Junnila oikeasti natsiaatetta vai onko kyseessä käsittämättömän huono huumori: hänen jatkonsa oli molemmissa tilanteissa täysin mahdoton.
Mikä suomalainen yritys olisi halunnut lähteä natsileiman saaneen elinkeinoministerin rinnalla edustamaan ulkomaille ilman valtavaa pelkoa maineriskistä? Kuinka Junnila olisi pystynyt neuvottelemaan ulkomaisten yritysten kanssa investoinneista Suomeen?
Perussuomalaisten ei olisi pitänyt altistaa hallituskumppaneitaan äärimmäisen kiusalliselle luottamusäänestykselle vaan hahmottaa paremmin uusi tilanne, oman asemansa muutos ja panna Junnila saman tien vaihtoon.
Kuningaspingviini-taktiikka ei enää hallituksessa toimi. Kyseessä ovat nyt paljon isommat asiat kuin yksittäisen persun tunteet tai edes yksittäinen puolue.
Valtioneuvostossa pitäisi pelata samaan pussiin hallituskumppaneiden kanssa eikä ahtaa niitä täysin älyttömiin pakkorakoihin.
Iltalehti
www.iltalehti.fi
