Sanoin miehelleni että hän ei kehu minua enää samallatavalla kuin ennen ja "sota syttyi"...

[kaunismuttaruma]

Sanoin toissailtana miehelleni että hän ei enää kehu minua kuin ennen eikä puhu kauniita, kysyin syytä tähän. Minä en kuulemma vaan huomaa kuinka hän kehuu minua, eikä mieheni kuulemma mitenkään erityisesti kehu...
Kyllä minä huomaisin jos mieheni kehuisi minua puoliksikaan niin paljon kuin vielä jonkin aikaa sitten. Ja mieheni kyllä kehui ihan erityisesti, otti kiinni ja halasi ja sanoi kuinka olen hänen koko maailmansa ja kehui kauniiksi, kehui silmiäni jne jne. En ole muuttunut ulkonäöllisesti mitenkään, paino on pysynyt samassa, olen hoikka. Hiukset ovat kauniit ja hyväkuntoiset. Tiedän olevani ulkoisesti viehättävä monen mielestä, mutta haluaisin kuulla sen mieheni suusta. Olen laittautunut vartavasten miestäni varten, laitan hiukset kauniisti ja meikkaan ja laitan kauniit vaatteet päälleni. Näen vaivaa mieheni takia, eikä hän kommentoi puolella sanallakaan...
Tiedän että minulla on huono itsetunto, menin aivan täysin maahan kun sanoin tuosta asiasta miehelleni ja hänen asenteensa olikin tuollainen. Minä olen pitkin eilistä päivää ja myös tätä aamua itkeskellyt ja ollut omissa ajatuksissani. Olen miettinyt että mikä minussa on vikana etten ansaitse kehuja omalta mieheltäni, tiedän sen olevan säälittävää, mutta en voi ajatuksilleni mitään.
Olen jopa ajatellut niinkin lapsellisesti että lopetan kotona laittautumisen kokonaan. Aina kun olen lähdössä jonnekkin pois kotoota niin tälläydyn "parhaimpiini". Että annan sitten tosiaan mieheni katsella minua puhkikuluneissa gollareissa, tukka sotkuisella nutturalla, ilman meikkiä ja jalkakarvat ajamatta. Ja menen näyttämään itseäni kauniina jossain muualla.
Tiedän, TODELLA lapsellista ajattelua!! Kuten huomaatte niin minulle ulkonäkö on iso asia ja minulle todella kova paikka ja todella huono itsetunto! Itsetuntoa ei taida olla hitustakaan...

 

["Vieras"]

Kaikissa pitkissä ja onnellisissa avioliitoissa jotka tiedän, mies tajuaa pitää ylä liekkiä kauniilla teoilla ja sanoilla. Kun nainen tuntee itsesnä naiseksi ja arvostaa miehen tekoja, liitto toimii kaikinpuolin ja mieskin saa mitä tarvitsee!

Eri asia sitten jos itsetunto on toisen kommenttien varassa..se varmuus itsestä pitäisi löytyä sisältä. Se on myös kauneuden salaisuus.

 

["vieras"]

Olisiko sinulla sitten kasvun paikka asian suhteen. Ei se sinun kauneus katoa vaikka miehesi ei sitä kehukkaan jatkuvasti. Ei elämä ole pelkkää ulkonäköä.

 

["mies"]

Olet aivan ihanan kuuloinen nainen ja toivottavasti et väärän miehen kanssa Arvostan sitä että laittaudut miehellesi! Toisaalta miehen pitäisi hyväksyä sinut myös tavallisemman näköisenä, sekin on osa elämää. Tunnut tekevän ihailtavan paljon miehesi eteen ja olet aivan oikeassa että hänen olisi syytä antaa jatkuvasti tunnustusta tästä.

 

["milda"]

kuule vieras, kyllä miehen kuuluu ottaa puolisonsa tarpeet huomioon, se ei maksa miehelle mitään että avaa suunsa välillä. Mutta se jos hän ei huomioi vaimonsa tarpeita saattaa lopulta maksaa koko avioliiton..koska pitkään jatkuneena tuokin ongelma syö suhteen perustaa->onnellisuutta molemmilta

 

["vieras"]

Minäkin laittaudun mieheni takia. Meikkaan, lakkaan kynsiäni, pidän itseni puhtaana, käyn ajoittain kampaajalla,... Pukeudun nätisti. Kroppakin on kunnossa. Tiedän tämän miellyttävän miehen silmää, mutta en odota jatkuvasti hänen kommenttejaan asiasta. Onhan niitä kehuja välillä kiva kuulla, toki Samalla tiedän, että kelpaan miehelle koticollareissa, hiukset nutturalla ja meikittömänäkin.

 

[Birgitte]

Parisuhde voi kukoistaa ilman jatkuvaa kehujen kerjäystäkin, eikä se sinun itsetuntosi tuosta mihinkään kohene, vaikka miehesi kehuisi sinua joka minuutti. Itsetuntosi kohoaa vasta sitten, kun sisäistät, että olet miehestäsi irrallinen ihminen ja kaunis sellaisena kuin olet, sanoivat muut mitä tahansa. Sinulla on oikeus olla tyytyväinen itseesi ja jos johonkin et ole tyytyväinen, sinun on tehtävä työtä, että hyväksyt sen asian sellaisena kuin se sinussa esiintyy ja opit kantamaan tätä heikkouttakin kunnialla. Lopeta kehujen kerjääminen, se on minun mielipiteeni. Kasva ihmisenä, älä enää käperry tuohon pikkutyttömäiseen olotilaan, jossa anelet mieheltäsi hyväksyntää ja päänsilityksiä niinkuin pikkulapsi isältään kannustusta. Miehesi ei ole sinun isäsi ja sinun on jatkettava eteenpäin, jätettävä menneet, kypsyttävä, tultava aikuiseksi, itsensä hyväksyväksi ihmiseksi.

 

["mies"]

Parisuhde voi kukoistaa ilman jatkuvaa kehujen kerjäystäkin, eikä se sinun itsetuntosi tuosta mihinkään kohene, vaikka miehesi kehuisi sinua joka minuutti. Itsetuntosi kohoaa vasta sitten, kun sisäistät, että olet miehestäsi irrallinen ihminen ja kaunis sellaisena kuin olet, sanoivat muut mitä tahansa. Sinulla on oikeus olla tyytyväinen itseesi ja jos johonkin et ole tyytyväinen, sinun on tehtävä työtä, että hyväksyt sen asian sellaisena kuin se sinussa esiintyy ja opit kantamaan tätä heikkouttakin kunnialla. Lopeta kehujen kerjääminen, se on minun mielipiteeni. Kasva ihmisenä, älä enää käperry tuohon pikkutyttömäiseen olotilaan, jossa anelet mieheltäsi hyväksyntää ja päänsilityksiä niinkuin pikkulapsi isältään kannustusta. Miehesi ei ole sinun isäsi ja sinun on jatkettava eteenpäin, jätettävä menneet, kypsyttävä, tultava aikuiseksi, itsensä hyväksyväksi ihmiseksi.

Ajattelet vähän liian mustavalkoisesti asiasta. Kehujen toivominen ja toisen eteen laittaminen ei noin yleisellä tasolla ole keskenkasvuisuutta vaan rakkautta. Yli-itsenäisyys on haitallista parisuhteen dynamiikassa.

Toki ap:n pitäisi uskaltaa olla myös vähemmän laitettuna ja että mies rakastaa häntä silti.

 

[Viikate]

Ymmärrän tunteesi. Olisin ihmeissäni minäkin, jos miehen käytös muuttuisi oleellisesti tuossa suhteessa...

 

[Birgitte]

[QUOTE="mies";28793510]Ajattelet vähän liian mustavalkoisesti asiasta. Kehujen toivominen ja toisen eteen laittaminen ei noin yleisellä tasolla ole keskenkasvuisuutta vaan rakkautta. Yli-itsenäisyys on haitallista parisuhteen dynamiikassa.

Toki ap:n pitäisi uskaltaa olla myös vähemmän laitettuna ja että mies rakastaa häntä silti.[/QUOTE]

Itsenäisyys on yksilölle tärkeää selviytymisenkin kannalta. Jos ero tulee, on hyvä jos on ystäviä, joihin turvautua, mutta heistäkään ei sovi olla riippuvainen. Pitää hallita itse omaa elämäänsä ja omia tunteitaan.

Minulle tuli aloittajan viestistä mieleen isin kainaloa kaipaava pikkutyttö. Itse olen nainen ja elän naisen kanssa, enkä voisi sietää ajatusta siitä, että oma avovaimoni kerjäisi minulta jatkuvaa huomiota. Arvostan hänen itsenäisyyttään ja hänen itsenäisyytensä on yksi syy arvostaa häntä. Kyllä mekin toistemme mieliksi laittaudumme ja totta kai molemminpuolinen kehuminen ja huomion antaminen on hyvä asia, mutta ei meidän onnemme ja hyvä olomme ole niistä kehuista riippuvaisia.

Pitää myös ymmärtää, että parisuhteen edetessä parisuhde myös muuttuu. Käy todella raskaaksi jos joka päivä pitää palvoa kumppaniaan ja olla jatkuvasti skarppina, että varmasti huomaa jok'ikisen muutoksen kumppanissaan ja osaa sitä kehua. Elämässä pitää olla muutakin, parisuhteenkin pitää kypsyä ja mennä eteenpäin.

Ymmärrän kyllä pointtisi. Yli-itsenäisyys on erikseen. Ei millekään parisuhteelle tee hyvää se, ettei puolison sanomisilla ole yhtään mitään väliä, mutta kyllä tuossa ap:n viestissä on viitteitä siitä, että ap. tahtoisi parisuhteen junnaavan siinä ihastumisvaiheessa eikä uskalleta siirtyä eteenpäin, ei uskalleta luottaa siihen, että toinen rakastaa silti, vaikka ei enää palvokaan vaimonsa jokaista askelta niin kuin alussa.

 

["Vieras"]

"olen pitkin päivää itkeskellyt blaa blaa"

Tällaista juuri ei kukaan mies jaksa.

 

[Visu]

"Minä en kuulemma vaan huomaa kuinka hän kehuu minua"

Ilmeisesti kuitenkin olet miehesi mielestä kaunis, vaikkei hän sitä ääneen koko ajan sanokaan. Riittäisikö sinulle se tieto, vaikket sitä sanoin kuulisikaan? Miehille on aika tyypillistä tuollainen, "enkös minä silloin vihille mennessä sanonut että rakastan sinua, kerron kyllä sitten jos tilanne muuttuu" Kyllä minäkin naisena haluaisin kuulla kauniita sanoja vähän useammin, mutta ei sitä miestä oikein pakottaakaan voi, jos hänestä se ei tunnu luontevalta.

Kehutko muuten itse miestäsi? Ei välttämättä ulkonäöstä, mutta niistä asioista mistä hänelle olisi tärkeää saada kiitosta?

 

["Vieras"]

Hanki elämä.

 

["vieras"]

viesti herätti

joudun töissä olemaan aina laittautuneena, ja nyt lomalla en ole jaksanut laittaa YHTÄÄN tukkaa tms. Vaatteet on ne rennoimmat ja nippanappa voi mennä lähikauppaan. :ashamed:

Taidan lähteä peilin eteen, josko miehellä olisi edessä yllätys kun tulee kotiin...

 

["Mie"]

Kehutko sinä koskaan miehesi ulkonäköä?

 

[valitettavasti]

Sillä on toinen.

 

["mies"]

[QUOTE="Vieras";28793624]"olen pitkin päivää itkeskellyt blaa blaa"

Tällaista juuri ei kukaan mies jaksa.[/QUOTE]

Outoa. Tekevätkö miehet itse naisista miesmäisiä...? Minulle naisen itkeskely juuri on, mitä nainen on.

Tälläkin palstalla joidenkin miesten näkemykset ovat oudon "epäperinteikkäitä". Jätkät hei, jos me halutaan naistemme olevan naisellisia, ei nyt rangaista naista siitä että hän on tunteellinen ja herkkä!

 

["Vieras"]

Mä kuljen kotona jatkuvasti perseestä revityn näköisenä. Silloin harvoin kun jaksan laittautua niin mies kyllä huomaa ja kehuukin. Joten, en kerjää huomiota mutta tottakai se tuntuu hyvältä jos laittautuu ja se huomataan. Ylleensä laittaudun kun lähdetään perheen kanssa asioille kaupungille viikonloppuisin. Itkeskelystä sen verran että laskin tuossa että kerran kuussa tulee itkettyä, eikä mies ole silloin yleensä läsnä. Jotenkin ylitunteellisuus on mielestäni heikkoutta, koska silloin ei kykene toimimaan järkevästi. AP:llä on liikaa aikaa jauhaa tällaisia mielessään.

 

[Birgitte]

[QUOTE="mies";28793748]Outoa. Tekevätkö miehet itse naisista miesmäisiä...? Minulle naisen itkeskely juuri on, mitä nainen on.

Tälläkin palstalla joidenkin miesten näkemykset ovat oudon "epäperinteikkäitä". Jätkät hei, jos me halutaan naistemme olevan naisellisia, ei nyt rangaista naista siitä että hän on tunteellinen ja herkkä!

[/QUOTE]

Aika hyvä pointti. Pisteet sinulle tuosta.

 

[NOt so perfect]

Mä kuljen verkkareissa ja löpöhousuissa, liian isoissa t-paidoissa, en useinkaan viitti meikata ja syön sohvalla ja vaikka ruokaa tippuis paidalle mun suusta niin mies on muhun ihan lääpällään.

 

["Vieras"]

Ymmärtääkseni tunteilu ja herkistely on ihmisen ominaisuus ja oikeus, ei vain naisen. Kuinka moni nainen olisi onnessaan jos mies "itkeskelee pitkin päivää" kun nainen ei kehu miestä alvariinsa?

[QUOTE="mies";28793748]Outoa. Tekevätkö miehet itse naisista miesmäisiä...? Minulle naisen itkeskely juuri on, mitä nainen on.

Tälläkin palstalla joidenkin miesten näkemykset ovat oudon "epäperinteikkäitä". Jätkät hei, jos me halutaan naistemme olevan naisellisia, ei nyt rangaista naista siitä että hän on tunteellinen ja herkkä!

[/QUOTE]

 

[Peyote]

Tolleen mäkin varmaan ajattelisin.

Kehut on tärkeitä. Muistathan sä kehua sun miestä ja huomioida, miten komea hän on?

 

[Peyote]

[QUOTE="Vieras";28793849]Ymmärtääkseni tunteilu ja herkistely on ihmisen ominaisuus ja oikeus, ei vain naisen. Kuinka moni nainen olisi onnessaan jos mies "itkeskelee pitkin päivää" kun nainen ei kehu miestä alvariinsa?[/QUOTE]

No jaa, kyllä siinä vois miehelläkin itku tulla, jos ois aina parta hienosti ajeltu, partavedet laitettu, kivat puhtaat vaatteet, salilla käyty ja yrittäisi kaikintavoin miellyttää, eikä nainen näyttäis millään tavalle, että kiinnostaa.

 

[BootyPeppi]

Kehuminen on tärkeää molemmille. Jos itse vaatii kehuja pitää olla valmis niitä itsekkin antamaan. Ja tokihan ne kehut kuuluu suhteeseen muttei niitä väkisin voi pyytää. Itse en laittaudu miestä varten vaan ihan itseäni varten. Haluan, että oma olo on hyvä ja sitä kautta myös mieskin voi nähdä minut uudessa valossa.

 

["mies"]

No jaa, kyllä siinä vois miehelläkin itku tulla, jos ois aina parta hienosti ajeltu, partavedet laitettu, kivat puhtaat vaatteet, salilla käyty ja yrittäisi kaikintavoin miellyttää, eikä nainen näyttäis millään tavalle, että kiinnostaa.

Olet kyllä tässä oikeassa. Miehenkin pitää saada itkeä. Tosin ehkä miehen itku ja naisen itku ovat hieman erilaisia.

Mies kaipaa huomiota ja hellyyttä yhtä lailla. Joskus tää unohtuu naisilta. Varsinkin jos nainen on liian itsenäinen, kovapintainen, naisten oikeuksia juhlistava, mieheydestä humaltuva. Se ei ole minusta yhtään kaunista. Naisen ei ole kaunista olla liian itsetietoinen. Ehkä miehissä on sama. Kauniimpaa on hetkeen heittäytyminen, avoimuus ja vilpittömyys, lämpö ja "hyvyys". Tämä lisättynä eroottisuudella niin avot.