Sanoin miehelleni että hän ei kehu minua enää samallatavalla kuin ennen ja "sota syttyi"...

[Viikate]

[QUOTE="mies";28793748]Outoa. Tekevätkö miehet itse naisista miesmäisiä...? Minulle naisen itkeskely juuri on, mitä nainen on.

Tälläkin palstalla joidenkin miesten näkemykset ovat oudon "epäperinteikkäitä". Jätkät hei, jos me halutaan naistemme olevan naisellisia, ei nyt rangaista naista siitä että hän on tunteellinen ja herkkä!

[/QUOTE]

Itse olen hyvin paljon törmännyt miesten antipatioihin naisen tunteellisuutta kohtaan. Erityisesti naisen itku on joillekin miehille hyvin vaikea asia, sitä kohtaan osoitetaan jopa vihaa. "Lopeta nyt se poraaminen, helvetin vauva ja ryhdistäydy!" kuului exäni suusta useamman kerran. Hänelle naisen itku oli kiristyskeino, jopa silloin kun itkin liikuttavan elokuvan aikana. On tästä ja monesta muustakin syystä exä.

Mutta tosiaan, hämmentävän moni ystävä on vuosien varrella kertoillut samantyyppisestä käytöksestä omien miestensä kohdalla. Rempseä ja liikaa tunteilematon nainen on joillekin miehille ihanteellinen kumppani.

 

["mies"]

Itse olen hyvin paljon törmännyt miesten antipatioihin naisen tunteellisuutta kohtaan. Erityisesti naisen itku on joillekin miehille hyvin vaikea asia, sitä kohtaan osoitetaan jopa vihaa. "Lopeta nyt se poraaminen, helvetin vauva ja ryhdistäydy!" kuului exäni suusta useamman kerran. Hänelle naisen itku oli kiristyskeino, jopa silloin kun itkin liikuttavan elokuvan aikana. On tästä ja monesta muustakin syystä exä.

Mutta tosiaan, hämmentävän moni ystävä on vuosien varrella kertoillut samantyyppisestä käytöksestä omien miestensä kohdalla. Rempseä ja liikaa tunteilematon nainen on joillekin miehille ihanteellinen kumppani.

Tämä on todella surullista. Ymmärrän nyt ehkä aiempaa paremmin naisten miesmäisyyttä. Se on reaktio tähän, käytännön pakko (koska nainen yhä peilaa itseään miesten kautta niin paljon).

Miehet ymmärtävät tasa-arvon minusta pahasti väärin, jos se on lähinnä jatkumo miehen kovapintaisuudelle, johon pitäisi saada nainenkin mukaan. Toisaalta naiset ymmärtävät sitä väärin, jos mies pitää saada kytkettyä naisen "maailmaan" liian täysin. Eli erot sukupuolten välillä pyritään hävittämään - jotka itselleni taas ovat hyvin tärkeitä ja olennaisia!

Hirveän proosallinen ja epäromanttinen kumpikin näkemys, enemmän "realpolitik" On kiinnostavaa, miten kumpikin sukupuoli käyttää tasa-arvoa aseena. Olisi tutkimuksen paikka tuossa

 

[Peyote]

Se on ihan totta, että kehujan haluaminen on lapsellista ja tyhmää. Mutta parisuhteessa just kuuluu saada näyttää toiselle, miten tyhmä ja lapsellinen oikeasti on, ilman että tarvii pelätä tulevansa silti hylätyksi.

Ihan samalla tavalla kun mä teen miehen edessä jonkun liikkeen tai eleen, sekin tulee mulle esittelemään lihaksiaan. Joo. Se on ihan tyhmää, me ollaan tyhmiä, mut me kaivataan toisiltamme kehuja. Meillä kehutaan paljon ja kehuja saa pyytää ihan törkeästi vaan jos ei toinen oo muistanut.

Niin ei vois käyttäytyä missään muussa seurassa.

 

[Viikate]

[QUOTE="mies";28793965]Tämä on todella surullista. Ymmärrän nyt ehkä aiempaa paremmin naisten miesmäisyyttä. Se on reaktio tähän, käytännön pakko (koska nainen yhä peilaa itseään miesten kautta niin paljon).

Miehet ymmärtävät tasa-arvon minusta pahasti väärin, jos se on lähinnä jatkumo miehen kovapintaisuudelle, johon pitäisi saada nainenkin mukaan. Toisaalta naiset ymmärtävät sitä väärin, jos mies pitää saada kytkettyä naisen "maailmaan" liian täysin. Eli erot sukupuolten välillä pyritään hävittämään - jotka itselleni taas ovat hyvin tärkeitä ja olennaisia!

Hirveän proosallinen ja epäromanttinen kumpikin näkemys, enemmän "realpolitik" On kiinnostavaa, miten kumpikin sukupuoli käyttää tasa-arvoa aseena. Olisi tutkimuksen paikka tuossa [/QUOTE]

Arvelen historiankin vaikuttavan tässä. Suomalaisessa kirjallisuudessa on helppo huomata, millaista naista esim. agraariyhteiskunnassa arvostettiin: Ahkeraa, työtä pelkäämätöntä, riuskaa, aikaansaavaa, äidillistä ja tehokasta naista. Esim. Täällä Pohjantähden alla -teoksessa Koskelan Akseli tuntee vastenmielisyyttä nuoren vaimonsa herkkyyttä ja fyysistä heikkoutta kohtaan ja on mielissään, kun tyttö muuttuu kovapintaisemmaksi ja maanläheisemmäksi.

Sota-aikana koko kansalta odotettiin kestävyyttä ja raskasta työtä. Naiset ottivat suureksi osaksi miesten paikan sotavuosina ja se on omalta osaltaan muokannut myös sen ajan naisten käsitystä itsestään. Tästähän on tehty tutkimustakin.

 

[kaunismuttaruma]

Anteeksi kun poistuin palstalta hetkeksi, mutta netti yhteys sökähti.
Kysyttiin että kehunko miestäni, kyllä minä kehun. Kehun omaa miestäni ulkonäöllisesti, kuin myös normaaleissa kodin askareissa. Kehun kun on tehnyt hyvää ruokaa tai siitä kun käyttäytyy kuin herrasmies. Aukaisee minulle ovia jne.
Minä saatan mennä kesken ruoanlaittoa antamaan miehelleni halin ja pusun ja sano kuinka rakastan häntä, tai kuinka on minun kaikkeni. Pieniä hellyyden osoituksia keskellä normaalia arkea. Mieheni tekee joskus tätä samaa ja tuntuu todella ihanalta. Mutta se, ettei enää kehu minua, tuntuu pahalta. Ja se että kun kerroin että asia tuntuu pahalta, niin saan "hyökkäyksen" vastaani..
Haluan olla kaunis, itseni takia, kuin myös oman mieheni takia. Ja toivon että hän huomaisi sen. Sanoinkin eräs päivä että laittauduin kulta ihan vaan sinua varten, niin hän ei komentoinut asiaa millään tavalla... Oltiin tuolloin lähdössä porukassa baariin. Ei oltu kukaan humalassa, ihan vaan pari kaljaa oltiin kotona otettu, joten ei voi laittaa känninkään piikkiin tuota asiaan kommentoimattomuutta.

 

["mies"]

Arvelen historiankin vaikuttavan tässä. Suomalaisessa kirjallisuudessa on helppo huomata, millaista naista esim. agraariyhteiskunnassa arvostettiin: Ahkeraa, työtä pelkäämätöntä, riuskaa, aikaansaavaa, äidillistä ja tehokasta naista. Esim. Täällä Pohjantähden alla -teoksessa Koskelan Akseli tuntee vastenmielisyyttä nuoren vaimonsa herkkyyttä ja fyysistä heikkoutta kohtaan ja on mielissään, kun tyttö muuttuu kovapintaisemmaksi ja maanläheisemmäksi.

Sota-aikana koko kansalta odotettiin kestävyyttä ja raskasta työtä. Naiset ottivat suureksi osaksi miesten paikan sotavuosina ja se on omalta osaltaan muokannut myös sen ajan naisten käsitystä itsestään. Tästähän on tehty tutkimustakin.

Aivan oikein! Jos tiedät tutkimuksen, olisin kiitollinen nimestä tai linkistä Olen ollut luulossa, ettei kukaan ole tuollaista itsereflektoivaa kulttuurianalyysia tehnyt aiheesta.

Ymmärrät lähtökohtiani paremmin kuin kukaan muu palstalla, se on mukavaa On henkilökohtainen voivoi, että itse samastun jokseenkin (ei toki täysin) erilaiseen tapaan olla mies ja nainen kuin suomalainen realismi esittää.

 

[Viikate]

[QUOTE="mies";28794060]Aivan oikein! Jos tiedät tutkimuksen, olisin kiitollinen nimestä tai linkistä Olen ollut luulossa, ettei kukaan ole tuollaista itsereflektoivaa kulttuurianalyysia tehnyt aiheesta.

Ymmärrät lähtökohtiani paremmin kuin kukaan muu palstalla, se on mukavaa On henkilökohtainen voivoi, että itse samastun jokseenkin (ei toki täysin) erilaiseen tapaan olla mies ja nainen kuin suomalainen realismi esittää.[/QUOTE]

En muista tutkimuksen nimeä, on kaiketi tehty joskus viime vuosikymmenellä. Laitan linkin jos löydän
Suomessa on pitkät perinteet arkisen, maanläheisen naisen ihannoinnille. Paljon tässä on muutosta tapahtunut viime vuosikymmeninä. Kielessämme elää yhä useita sanontojakin tukemaan arkisuuden ihannetta kuten "rumat ne vaatteilla koreilee"