sanoin miehelleni tahdon vaikka en tuntenut mitään

["nepsukka"]

tahdoin rakastaa, ja tiesin että tunteettomuuteni liittyy siihen että en ollut saanut moneen kuukauteen nukkua kuin sen 5tuntia/yö/7-12 osassa,välissä valvottiin tunti kaks yöllä(niin jep meillä oli vauva,eikä mikään helppo kaveri).
naimisiin menon jälkeenkin tunteena oli lähinnä väsymys ja ajoittain hetkittäin ilo vauvasta.

lopputulos oli että ollaan oltu vuosia yhdessä,rakkaus kyllä löytyi minunkin puolelta(pahimman valvomisrumban loputtua pikku hiljaa väsymyksen väistyessä,tuli tilaa muillekkin tunteille) ja roihuaa edelleen lähes alkuhuuman liekillä vielä vuosienkin jälkeen <3 .

satuin tuohon aikaan kun en tuntenut mitään, lukemaan haastattalun vanhasta pariskunnasta tuohon aikaan ja kun heiltä kysyttiin pitkän liiton salaisuutta he vastasivat etteivät koskaan lakanneet rakastamasta samaan aikaan. <3

tässä hieman erilainen tarina heille jotka kuvittelee että rakkauden hävittyä,homma on siinä,mitään ei ole tehtävissä. on,tahto, tunteet kyllä tulee. tietty jos mies on pettäjä tms niin se onkin toinen asia sitten.

 

[Halikatti]

Mäkin näen aina välillä otsikon mukaista painajaisunta ja mies on aina joku samantekeväkin. Sitten onneksi herään ja olen avoliitossa.

 

["vieras"]

Musta tuota rakkaudentunnetta korostetaan liikaa. Kyllähän parisuhteessa on muutakin upeaa kuin se leiskuva tunne rinnassa. Siis lapset, joista saa iloa, yhteinen kasvatustyö. Yhteinen koti, sen sisustaminen, laittaminen. Yhteinen ystäväpiiri ja ajan viettäminen heidän ja sukulaisten kanssa. Kaikki kivat tapahtumat, illanistujaiset, synttärit, juhlat, grilli-illat, saunaillat, yhteiset kyläilyt ystäväperheen luona. Kokemusten ja tunteiden, ajatusten jakaminen jonkun sellaisen kanssa, jonka tuntee hyvin. Vastuun kantaminen yhdessä. Jne.

Mekin ollaan oltu jo 14v yhdessä, eikä tietenkään joka elämäntilanteessa tunteet leisku. Mä tunnen jo itseni ja tiedän olevani aika ailahteleva ihminen, jokaiseen rakkaaseen ystäväänikin olen jossain vaiheessa pottuuntunut, joten toki omaan mieheenikin. Jos hänet jättäisin hetku kun rakkautta ei sillä hetkellä ole, niin olisin jättänyt jo monta kertaa ja ottanut sitten taas takaisin kun rakkaus alkaakin taas roihuta. Jotkuthan tätä tekee, mutta ei se järkvää ole...

 

["..."]

Eikä korosteta. Ei ole mitään syytämennä naimisiin, jos ei oikeasti toista rakasta ja sitä tunnetta tunne. itse ainakin voisin huonosti tällaisessa liitossa. Kulissiliittoja on aivan liikaa joka tapauksessa.

 

[Wandii]

[QUOTE="vieras";24965450]Musta tuota rakkaudentunnetta korostetaan liikaa. Kyllähän parisuhteessa on muutakin upeaa kuin se leiskuva tunne rinnassa. Siis lapset, joista saa iloa, yhteinen kasvatustyö. Yhteinen koti, sen sisustaminen, laittaminen. Yhteinen ystäväpiiri ja ajan viettäminen heidän ja sukulaisten kanssa. Kaikki kivat tapahtumat, illanistujaiset, synttärit, juhlat, grilli-illat, saunaillat, yhteiset kyläilyt ystäväperheen luona. Kokemusten ja tunteiden, ajatusten jakaminen jonkun sellaisen kanssa, jonka tuntee hyvin. Vastuun kantaminen yhdessä. Jne.

Mekin ollaan oltu jo 14v yhdessä, eikä tietenkään joka elämäntilanteessa tunteet leisku. Mä tunnen jo itseni ja tiedän olevani aika ailahteleva ihminen, jokaiseen rakkaaseen ystäväänikin olen jossain vaiheessa pottuuntunut, joten toki omaan mieheenikin. Jos hänet jättäisin hetku kun rakkautta ei sillä hetkellä ole, niin olisin jättänyt jo monta kertaa ja ottanut sitten taas takaisin kun rakkaus alkaakin taas roihuta. Jotkuthan tätä tekee, mutta ei se järkvää ole...[/QUOTE]

Peesaan. On vaikeampia aikoja ja helpompia ja kun niistä yhdessä selviää ja koko perheellä on yhteinen suunta, niin sillä lailla se onnistuu. 12 vuoden jälkeen olen edelleen rakastunut mieheeni, mutta nyt myös osaan arvostaa häntä ja olen oppinut paljon itsestäni. Hän täydentää minut ja toivottavasti myös päinvastoin. 10 vuoden jälkeen tunne siitä, että tämä kestää koko elämän on vain vahvistunut.
Ihastumisia tulee ja menee, mutta rakkauteen tarvitaan yhteistä tahtoa ja päätöstäkin.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="...";24965468]Eikä korosteta. Ei ole mitään syytämennä naimisiin, jos ei oikeasti toista rakasta ja sitä tunnetta tunne. itse ainakin voisin huonosti tällaisessa liitossa. Kulissiliittoja on aivan liikaa joka tapauksessa.[/QUOTE]

ai oliko se susta nyt huono juttu että mentiin naimisiin, rakastuin häneen uudelleen,ollaan onnellisia,lapsilla on ehjä perhe?

oisko ollut parempi erota rikkoa lapsilta perhe ja viedä itseltäänkin onni? en ymmärrä tuota logiikkaa.

hyvänen aika ei ihmiset aina tunne, mut se mikä erottaa lspen aikuisesta,niin aikuinen ymmärtää ettei se tunteiden tuntemattomuuskaan ole ikuista ja että asialle voi tehdä jotain ihan itse.

testaa tahdo, toimi sen tahdon mukaan, ajattele miehestä hyviä asioita=mahdollisesti eri lopputulos kuin: ajattelen vain eroa,enhän tunne mitään just nyt, miehessäkään ei oo mitään hyvää, aina se jättää sukatkin pitkin,napunapunapu,nalkutinalkuti. no lopputuloshan on silloin vääjäämättä negatiivinen.

sama ku ihminen voi vaikuttaa halukkuuteensa, onhan ihan eriasia pyrkiä ajattelemaan seksiä miehencä/vaimonsa kanssa,keskittyä kosketukseen,läheisyyteen suudelmaan,puolison henkäykseen kaulalla. kuin ajatella vain ihan kaikkea muuta.

mut tietysti kukin valitsee tiensä, mutta tuskin sillä pitkää liittoa rakennetaan jos tunteiden mukaan vaan pompitaan.

minä olen hyvin tyytyväinen että päätin haluta rakastaa ihanaa miestäni. aina ne tunteet ei kato riipu siitä toisesta osapuolesta,voi olla kyse ihan henkilön omasta kriisistä,tai kuten meillä todellisesta väsymyksestä.

nyt meen rakkaani kainaloon nukkuu,hyvät yöt. niin muuten me nukutaan joka yö lähekkäin(yleensä minä miehen kainalossa) <3

 

["..."]

[QUOTE="aloittaja";24965732]ai oliko se susta nyt huono juttu että mentiin naimisiin, rakastuin häneen uudelleen,ollaan onnellisia,lapsilla on ehjä perhe?

oisko ollut parempi erota rikkoa lapsilta perhe ja viedä itseltäänkin onni? en ymmärrä tuota logiikkaa.

hyvänen aika ei ihmiset aina tunne, mut se mikä erottaa lspen aikuisesta,niin aikuinen ymmärtää ettei se tunteiden tuntemattomuuskaan ole ikuista ja että asialle voi tehdä jotain ihan itse.

testaa tahdo, toimi sen tahdon mukaan, ajattele miehestä hyviä asioita=mahdollisesti eri lopputulos kuin: ajattelen vain eroa,enhän tunne mitään just nyt, miehessäkään ei oo mitään hyvää, aina se jättää sukatkin pitkin,napunapunapu,nalkutinalkuti. no lopputuloshan on silloin vääjäämättä negatiivinen.

sama ku ihminen voi vaikuttaa halukkuuteensa, onhan ihan eriasia pyrkiä ajattelemaan seksiä miehencä/vaimonsa kanssa,keskittyä kosketukseen,läheisyyteen suudelmaan,puolison henkäykseen kaulalla. kuin ajatella vain ihan kaikkea muuta.

mut tietysti kukin valitsee tiensä, mutta tuskin sillä pitkää liittoa rakennetaan jos tunteiden mukaan vaan pompitaan.

minä olen hyvin tyytyväinen että päätin haluta rakastaa ihanaa miestäni. aina ne tunteet ei kato riipu siitä toisesta osapuolesta,voi olla kyse ihan henkilön omasta kriisistä,tai kuten meillä todellisesta väsymyksestä.

nyt meen rakkaani kainaloon nukkuu,hyvät yöt. niin muuten me nukutaan joka yö lähekkäin(yleensä minä miehen kainalossa) <3[/QUOTE]

No ainakin sua tuntuu jonkin verran kaihertavan, ettet ole tuntenut sitä oikeaa tunnetta mennessäsi naimisiin. Sillä ON merkitystä. Tuo on asia erkiseen, kuinka rakkaus kasvaa liiton aikana, mutta samoinhan se kasvaa siinäkin tapauksessa, että on rakastettu sydänjuuria myöten, kun on menty naimisiin. Tuota sun tapaa mä kutsuisin "järkiavioliitoksi". Enkä itse tykkää moisesta. Onneksi teille kävi hyvin.

 

[ihme mies]

Mä menin naimisiin siksi että yhdessä oli kivaa ja meni hyvin ja osittain olosuhteiden pakosta (ei mitään raskauteen tai uskontoon liittyvää). Virhe, mutta niistä opitaan.

Jollain tapaa toivoisin kyllä että joskus vielä elämässä voisi mennä uudelleen naimisiin ihan puhtaasta rakkaudesta. Mutta ei se avioliitto mikään itsetarkoitus ole.