Sanoisitko raskaana olevalle ystävällesi "suorat sanat" vai vaikenisitko pari kuukautta kunnes vauva on syntynyt?

["mily"]

Pitääkö teidän mielestänne raskaana olevaa naista kohdella jotenkin "silkkihansikkain" ja edellyttääkö "pallovatsa" erityiskohtelua? Olis kiva kuulla mitä mieltä ihmiset tästä oikeasti on.

Esimerkkitilanne: olet niin loukkaantunut ystävällesi, että haluat pistää koko ystävyyden "jäähylle". Ystäväsi koettaa ottaa sinuun yhteyttä useita kertoja ja kun et vastaa yhteydenottoihin hän kysyy suoraan mistä moinen johtuu. Nyt tulee se "vaikea" osuus: sanotko suoraan, että et halua enää olla tekemisissä hänen kanssaan, piste, ja järkytät häntä tällä. Vai oletko "pitkin hampain" yhteydessä kunnes ystäväsi raskaus on onnellisesti ohi ja vauva on maailmassa?

Voiko mielestäsi raskaana olevalle "pamauttaa" asioita vai pitääkö raskaus ottaa huomioon?

 

[tietenkin]

oli henkilö raskaana tai ei mun mielestä asia pitäisi kertoa heti ja rehellisesti. ei mitään tollasta lapsellista ei vastata yhteydenottoihin jne..

 

["vieras"]

No ei todellakaan tarvi ottaa mitään pallomahaa huomioon!!!!!!!!

 

[vierass]

Itse en ole ollut koskaan raskaana, mutta en uskaltaisi katkaista ystävyyttä kokonaan raskaana olevan kanssa. Se on kuitenkin niin järkyttävää. Turhaan mielistelemään en kuitenkaan alkaisi, eli ns. pikkuriitoja en välttäisi raskaanaolevankaan kanssa.

 

[Blue]

Eikä voi selvittää asioita, kertoa että olet loukkaantunut ja toivoa että ystävä pyytää anteeksi? Tai jos vain et halua olla tekemisissä niin miksi ei voi sanoa sitten nätisti?

Miksi pitää "pamauttaa", on tilanne mikä tahansa?

 

["piip"]

Raskaana olevakin on ihminen. Ei se sen helpompaa ole ottaa vastaan synnytyksen jälkeenkään. Mitä enemmän asiaa pitkität, sen pahempi. Kyllä raskaanaolevakin vaistoaa sen, että olet hänne kanssaan yhteydessä pitkin hampain.

 

[Vasemman käen rukkanen]

Hmm, et vastaa yhteydenottoihin niin miten hän sitten kysyy suoraan?
No, sanot mistä olet loukkaantunut ja katsot tajuaako toinen pyytää antaeeksi vai onko oikeasti edes syytä pyytää

 

["Hei"]

Selvittäkää heti kunnolla ja nätisti, ei tarvitse pamauttaa ja jos haluat välit laittaa kokonaan poikki, niin mieluummin nyt, pienen vauvan kanssa kun on niin paljon herkemmässä tilassa kuin raskaana.

Eli raskaana olevaa ei mun mielestä tarvitse kohdella erikoisemmin kuin muitakaan, mutta vastasyntyneen äitiä pitää! (kohtuudella)

 

[vierestä seurannut]

Eikä voi selvittää asioita, kertoa että olet loukkaantunut ja toivoa että ystävä pyytää anteeksi? Tai jos vain et halua olla tekemisissä niin miksi ei voi sanoa sitten nätisti?

Miksi pitää "pamauttaa", on tilanne mikä tahansa?

Niinpä niin. Kovasti ihmettelen näitä leidejä, jotka ovat ensin vuosikausia niin parasta kamua että ja sitten yhtäkkiä suuttuvat verisisti eivätkä millään suostu kertomaan suuttumuksensa kohteelle että ovat suuttuneet saati että mistä olisivat suuttuneet. leikkivät vain jotain "sua ei oo enää olemassa"-leikkiä.

Mitä ihmettä te voitatte tuolla käytöksellä?
Entäpä jos suuttumuksenne aihe onkin väärinkäsitys? haluatte mielummin heittaa ystävyyden romukoppaan ja leikkiä jotain marttyyriä kuin yrittää selvittää asian.

Selittäkä mulle hyvät leidit mikä on motiivinne.

 

[Blue]

Niinpä niin. Kovasti ihmettelen näitä leidejä, jotka ovat ensin vuosikausia niin parasta kamua että ja sitten yhtäkkiä suuttuvat verisisti eivätkä millään suostu kertomaan suuttumuksensa kohteelle että ovat suuttuneet saati että mistä olisivat suuttuneet. leikkivät vain jotain "sua ei oo enää olemassa"-leikkiä.

Mitä ihmettä te voitatte tuolla käytöksellä?
Entäpä jos suuttumuksenne aihe onkin väärinkäsitys? haluatte mielummin heittaa ystävyyden romukoppaan ja leikkiä jotain marttyyriä kuin yrittää selvittää asian.

Selittäkä mulle hyvät leidit mikä on motiivinne.

Tyypillistä naisten käyttäytymistä. Juonitaan ja kieroillaan ja suututaan, pistetään välit poikki ja sitten juorutaan. Ja kaikki tämä ilman että edes kerran puhutaisin sen riidan toisen osapuolen kanssa asioista..

 

["vieras"]

no tietysti vastaat suoraan ja mielellään heti kun kysytään. En oo oikeen koskaan oikein ymmärtänyt miksi aikuiset ihmiset eivät voi puhua asioitaa halki vaan pitävät mykkäkoulua niin, ettei toinen edes tiedä mikä on vialla. Kannattaa aina puhua asiat halki, moni loukkaantuminen voi johtua väärinkäsityksestä tai toisen ymmärtämättömyydestä eikä tarkoituksellisesta ilkeydestä.

Herätti kyllä mielenkiinnon mitä niin kamalaa tuo ystäväsi on voinut tehdä, että haluat pistää ystävyydenkin katkolle (ja hän ei siis edes aavista loukanneensa)?

 

["tii-"]

Eikös täällä just eilen ollut aloitus samasta aiheesta, mutta siitä toisesta näkökulmasta? Siitä minulle jäi ainakin mieleen, että kyllä tuosta pitäisi kertoa raskaudesta huolimatta, tietoa pimittämällä et voita mitään. Itsekin haluaisin mieluummin tietää ennemmin kuin myöhemmin, kyllähän se huoli toisen välttelystäkin vaivaa mieltä.

Ja mielellään sitten kertoo, miksi haluaa ystävyyden jäähylle ja mistä on suuttunut, koska toinen osapuoli ei todennäköisesti tiedä sitä. Asiat on helpompi kuulla, jos niille on perustelut, eikä vaan pamauteta "En halua olla enää ikinä yhteydessä sun kanssa, koska olet kamala". Oli raskaana tai ei. Eihän toinen voi edes yrittää pyytää anteeksi, kun ei tiedä mistä olet pahoittanut mielesi.

 

[Blue]

Ja vielä; kuka kykenee feikkaamaan kaveruutta ja vain odottamaan hetkeä että pääsee "pamauttamaan" toiselle päin naamaa että onkin vain esittänyt. :O

 

[kaffetauko]

erikoinen ajatus.. ensin odotetaan että lapsi syntyy, sitten että mahdollinen synnytyksen jälkeinen masennus menee ohi, sitten että vaikeat ja raskaat ruuhkavuodet ja pikkulapsiaika on saatu päätökseen, mutta sittenhän on murrosikänen nuori, ja kaverilla vaikeaa...

Eli ehkä tossa parinkymmenen vuoden päästä voit ajatella kertovasi, että sori, en tykkää susta.

 

[vierestä seurannut]

Aika jänskää että ei tule yhtään ap:n "vaikenen kuin muuli, koska olen niin jännittävän mystinen nainen"-suunnitelmaa puolustavaa kommenttia vaikka semmoinen "kryptinen" käytös on kovin yleinen.

 

["Vieras"]

Niinpä niin. Kovasti ihmettelen näitä leidejä, jotka ovat ensin vuosikausia niin parasta kamua että ja sitten yhtäkkiä suuttuvat verisisti eivätkä millään suostu kertomaan suuttumuksensa kohteelle että ovat suuttuneet saati että mistä olisivat suuttuneet. leikkivät vain jotain "sua ei oo enää olemassa"-leikkiä.

Mitä ihmettä te voitatte tuolla käytöksellä?
Entäpä jos suuttumuksenne aihe onkin väärinkäsitys? haluatte mielummin heittaa ystävyyden romukoppaan ja leikkiä jotain marttyyriä kuin yrittää selvittää asian.

Selittäkä mulle hyvät leidit mikä on motiivinne.

Niin samaa mieltä. Tähän kiinnostaisi kuulla vastaus.

 

[MolliMelooni]

Mä olen sitä "mieltä", että oikeassa, "aikuisten" välisessä ihmissuhteessa asioista pitäisi osata "keskustella", ei pantata ja muhittaa "ajatuksiaan" loukkaantuneena, "mököttää" tai odottaa oikeaa "hetkeä" läväyttää kaikki paska paineella "päin" pläsiä. Raskaus, myöskään toisen, "ei" ole mikään tekosyy käyttäytyä kuin kakara.

 

[zipale]

Niinpä niin. Kovasti ihmettelen näitä leidejä, jotka ovat ensin vuosikausia niin parasta kamua että ja sitten yhtäkkiä suuttuvat verisisti eivätkä millään suostu kertomaan suuttumuksensa kohteelle että ovat suuttuneet saati että mistä olisivat suuttuneet. leikkivät vain jotain "sua ei oo enää olemassa"-leikkiä.

Mitä ihmettä te voitatte tuolla käytöksellä?
Entäpä jos suuttumuksenne aihe onkin väärinkäsitys? haluatte mielummin heittaa ystävyyden romukoppaan ja leikkiä jotain marttyyriä kuin yrittää selvittää asian.

Selittäkä mulle hyvät leidit mikä on motiivinne.

Minuakin kiinnostaisi kovasti tietää! Itse olen ollut tällaisessa tilanteessa, kun eräs ihminen, joka oli eskarista asti 20 vuotta paras ystäväni päätti, ettei enää vastaa puheluihin, eikä viesteihini.

Mielestäni ei ole kovin aikuista käytöstä lopettaa yhteydenpitoa yhtäkkiä kertomatta toiselle edes syytä (ilmeisesti) suuttumukseensa. Vuoden ajan tämä vaivasi minua, kunnes totesin, että yksi ihminen ei voi kahden ihmisen välistä suhdetta paikata, jollei toinen osapuoli ole valmis tekemään mitään asian hyväksi.

 

[jdgkjgmdk]

Siis oikeestiko ajattelit odotella kuukausia ja sitten sanoa 'oon suuttunu sulle siitä yhestä jutusta joka tapahtui monta kuukautta sitten, siitä asti en oo halunnut olla ystäväs moro'

 

[viisikymppinen isoäiti]

pitää sanoa suoraan. raskaus ei ole mikään suojakilpi.

 

[ap.]

Eikä voi selvittää asioita, kertoa että olet loukkaantunut ja toivoa että ystävä pyytää anteeksi? Tai jos vain et halua olla tekemisissä niin miksi ei voi sanoa sitten nätisti?

Miksi pitää "pamauttaa", on tilanne mikä tahansa?

No, itse asiassa tilanne on se että MINÄ olen se joka on raskaana. Ja minulle pamautettiin päin naamaa, että olen aiheuttanut mielipahaa jonka vuoksi ystävyys loppuu nyt, piste. Kysyin miksi ihmeessä ja mitä olen tehnyt - tätä selvitystä ei koskaan tullut, ko. henkilö kieltäytyi kertomasta missä olen aiheuttanut mielipahaa ja loukannut näin pahasti. Itse en tiedä mistä tässä voi olla kyse.

 

["vieras"]

Mä olen sitä "mieltä", että oikeassa, "aikuisten" välisessä ihmissuhteessa asioista pitäisi osata "keskustella", ei pantata ja muhittaa "ajatuksiaan" loukkaantuneena, "mököttää" tai odottaa oikeaa "hetkeä" läväyttää kaikki paska paineella "päin" pläsiä. Raskaus, myöskään toisen, "ei" ole mikään tekosyy käyttäytyä kuin kakara.

Tää on niin "totta".

 

[ap.]

Mä olen sitä "mieltä", että oikeassa, "aikuisten" välisessä ihmissuhteessa asioista pitäisi osata "keskustella", ei pantata ja muhittaa "ajatuksiaan" loukkaantuneena, "mököttää" tai odottaa oikeaa "hetkeä" läväyttää kaikki paska paineella "päin" pläsiä. Raskaus, myöskään toisen, "ei" ole mikään tekosyy käyttäytyä kuin kakara.

Kiitos, tätä mieltä minäkin ole. Tilanne siis on se, että minä olen se joka tässä on raskaana ja sain päälleni aika oudon kasan syytöksiä mutten yhtäkään esimerkkiä tilanteesta jonka vastapuoli on kokenut loukkaavaksi.

 

["vieras"]

Kiitos, tätä mieltä minäkin ole. Tilanne siis on se, että minä olen se joka tässä on raskaana ja sain päälleni aika oudon kasan syytöksiä mutten yhtäkään esimerkkiä tilanteesta jonka vastapuoli on kokenut loukkaavaksi.

Oli ne syyt sitten aitoja tai tekosyitä, niin ystävälläsi on tuohon mielipiteseensä ja päätökseensä oikeus. Sun kannattaa kertoa että olet päätöksestä surullinen ja olet valmis olemaan hänen ystävänsä jos ystävä vaikka muuttaakin mielensä.

Mutta ei toisen päätä aina pysty kääntämään vaikka haluaisi.

 

[Holly&Ivy]

Entä jos ystäväsi kärsii lapsettomuudesta, eikä kestä raskauttasi? Tosin tuo ei ole siihenkään asiaan kovin fiksu reagointitapa, mutta tuli vaan mieleeni.