Sanokaa että mie pärjään ja jaksan...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Adelade
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Adelade

Aktiivinen jäsen
11.10.2006
4 780
0
36
Mies oli työkeikalla 1,5viikkoa. Kotiutui viime torstaina. Eilen sit pomo soitti, että homma jatkuu vielä, no mies lähti yötä vasten ajamaan 300kilsan päähän missä urakka on. Piti tulla tänään tai huomenaamulla kotio. Äsken ilmoitti että tiistaina pääsee vasta pois...

Mulla meinaa nuppi levitä täällä. :ashamed: :ashamed:
Oon lasten kans kotona, eikähän tästä pääse mihinkään yksinään (vessa ainoo :snotty: ) en tiiä miten mie jaksan kun olin jo asennoitunu että tää keikka ois ohi. :/

Ei jaksa ees itkeä enää kun v.ituttaa niin. :headwall:
 
Mulla mies on seuraavan puolen vuoden ajan kyllä yöt kotona, mutta kotiutuu useasti vasta nukkumaanmenoajan jälkeen. Ajattelen viikon kerrallaan. Sinä voit ajatella päivän, tunnin kerrallaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tihis:
Mulla mies on seuraavan puolen vuoden ajan kyllä yöt kotona, mutta kotiutuu useasti vasta nukkumaanmenoajan jälkeen. Ajattelen viikon kerrallaan. Sinä voit ajatella päivän, tunnin kerrallaan.

Joo meilläkin on monesti ollu tommosta, sekin on tuntunu kivalta kun on saanu ees nukkua vierekkäin.
Pitänee varata lataamosta pehmustettu huone mihin pääsen sit joskus kuhan tuo ukko kotiutuu...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Adelade:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
voimia! jaksat ihan varmasti, ei ku tsemppiä!!!

Kiitos.
Mie jo tänään skitsahdin noille. :snotty:

varmaan on raskasta välillä, mutta älä anna periksi. niin ku sanoin sä jaksat ihan varmasti. vielä kerran tsemppiä sulle!
( ja sun miehelle, ei tilanne varmaan oo herkkua sillekään)
 
No mä oon huomannu, että jaksamista auttaa paljon se, että lähtee vaikka ulkoileen lasten kanssa tai järjestää jotain kivaa tekemistä, esim. kyläilyä. Mut tosiaan ulkona voi lapset päästää isompia höyryjä ulos eikä itsellekään tuu niin ahdistava olo kun saa raitista ilmaa. Voimia sulle! :hug:
 
Kahden lapsen kanssa,et millään tietenkään. Kuule asiat on otettava niinku ne tulee, teet minkä oikeesti voit, ja loput saa jäädä.Äläkä laita itelles liian korkeita tavoitteita. Minusta on hieno olla välillä ihan vaan lasten kanssa eikä niitä ole kuin 4.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no ite:
Alkuperäinen kirjoittaja Adelade:
Alkuperäinen kirjoittaja no ite:
pärjään jatkuvasti 3 lapsen ja 2koiran kanssa yksin

No onnea vaan sulle...

kiitos,joskus vaan tuntuu mielettömälle millaisista asioista jaksetaan valittaa

Kaikki on suhteellista. Mä olen itse myös viikot yksin lapsien ja koiren ja KISSOJEN ( jopa) kanssa mutta se ei tee siitä mitään yleistä sääntöä että kaikkien muidenkin tulee elää ja pärjätä niin.
Yksinolo ON raskasta. Itse nautin kyllä ollessani lasten kanssa yksin mutta joka sunnuntai kun mies lähtee niin tekis mieli huitasta jokasta vastaantulijaa nassuun kun niin harmittaa. Ja ei siksi että pelkäisin että en pärjää vaan ihan siksi että mun on ikävä mun miestä, mun lapsilla on ikävä ja meitä jurppii. Mutta varmaan mua jurppis samalla lailla kun se lähtis 8-16 töihin.
Mutta miksi on aina pakko laukoa näitä " no mut minä" kommentteja, se ei kenenkään oloa helpota, päinvastoin.
Yksinoloahdistuksessa kun kyse on tod.näk enempi ikävästä kuin oikeasti ongelmista arjesta selviämisen kanssa.

Sitten minusta on onneton jos ei pärjää, että ihan oikeasti ei saa omia lapsia nukkumaan tai koiria pissalle.
 
Tuttu tunne :hug:

Mies oli koko kevään ajan viikot toisella paikkakunnalla ja minä tytön kanssa kahden kotona. Hassua, mutta siihen vitutukseen jotenkin turtui. Loppukeväästä ei oikeastaan tuntunut enään sen kummallisemmalta. Päivät meni siinä sivussa.
Saa nähdä miten ensi keväänä käy, kun mies on taas koko kevään poissa. Ainoastaan viikonloput siis kotona. Meillä on toisen lapsen laskettuaika 7.4. Huh heijaa, mikä kevät tulossa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Adelade:
Pienestä narisen juu, mut kun oikeesti jaksaminen on koetuksella ja tekis mieli heitellä lapset seinille, niin ei se mikään pikkujuttu enää ole!!

Onko teillä ketään, joka voisi tulla välillä lapsia katsomaan, että pääsisit vaikka kauppaan yksin tai johonkin, ihan mihin vain huokaisemaan hetkeksi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja tiiteni harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja Adelade:
Pienestä narisen juu, mut kun oikeesti jaksaminen on koetuksella ja tekis mieli heitellä lapset seinille, niin ei se mikään pikkujuttu enää ole!!

Onko teillä ketään, joka voisi tulla välillä lapsia katsomaan, että pääsisit vaikka kauppaan yksin tai johonkin, ihan mihin vain huokaisemaan hetkeksi?

No kun ei ole, sehän tässä hauskinta onkin...
 

Yhteistyössä