V
vieras
Vieras
Eli kuopus karsastaa satunnaisesti/lievästi ulospäin lähinnä toisella silmällä. Joskus vähän toinenkin silmä.
Se alkoi ehkä joskus noin 8kk ikäisenä mutta oli niin vähäistä, että en kiinnittänyt asiaan huomiota ja unohdin koko jutun kun neuvolalääkärikään ei mitään huomannut.
Reilu 1v ikäisenä se alkoi näkyä hieman selvemmin ja useammin ja varasin ajan yksityiselle silmälääkärille, joka laajentavien tippojen kanssa näki sen kaksi kertaa vilaukselta. Silmälääkäri totesi, että silmät liikkuvat symmetrisesti ja suoraan ja että niissä ei ole mitään ongelmaa joka vaatisi hoitoa tms. ja laittoi lähetteen kontrollia varten keskussairaalaan 4kk päähän.
Tuon käynnin jälkeen karsastus hävisi lähes kokonaan ja oli koko kesän niin että sen huomasi äärettömän harvoin ja vain lähinnä koska olen sellainen ylihuolestunut kyttääjä.
Nyt alkusyksyllä oli taas muutaman viikon jakso kun se näkyi selvemmin ja on sitten taas hiipunut siitä ja nyt ei taas näy kuin joskus tosi satunnaisesti.
Torstaina on se kontrolli. Sattuneesta syystä meillä on kaikki jutut tuolla keskussairaalassa aina kääntyneet joksikin ihan kauheiksi ja panikoin nyt ihan hulluna. Olisin halunnut sen kontrollin sille yksityiselle, mutta hänen mukaansa keskussairaalassa on paremmat laitteet katsoa tuollaisen pienen (1,5v nyt) silmiä. Mutta minulla kauhukuvat risteilee päässä ja mietin, että miten ihmeessä uskallan mennä sinne torstaina.
Mietin mielessäni vain kaikkia kasvaimia ja tiäs mitä hirveää. Pelottaa kyllä jo ihan sekin, että määrättäisiin silmälasit tms. Se peittohoitokin pelottaa, vaikka olen käsittänyt että sitä ei uloskarsastuksessa käytetä?
Mutta rauhoittakaa nyt minua.
Se alkoi ehkä joskus noin 8kk ikäisenä mutta oli niin vähäistä, että en kiinnittänyt asiaan huomiota ja unohdin koko jutun kun neuvolalääkärikään ei mitään huomannut.
Reilu 1v ikäisenä se alkoi näkyä hieman selvemmin ja useammin ja varasin ajan yksityiselle silmälääkärille, joka laajentavien tippojen kanssa näki sen kaksi kertaa vilaukselta. Silmälääkäri totesi, että silmät liikkuvat symmetrisesti ja suoraan ja että niissä ei ole mitään ongelmaa joka vaatisi hoitoa tms. ja laittoi lähetteen kontrollia varten keskussairaalaan 4kk päähän.
Tuon käynnin jälkeen karsastus hävisi lähes kokonaan ja oli koko kesän niin että sen huomasi äärettömän harvoin ja vain lähinnä koska olen sellainen ylihuolestunut kyttääjä.
Nyt alkusyksyllä oli taas muutaman viikon jakso kun se näkyi selvemmin ja on sitten taas hiipunut siitä ja nyt ei taas näy kuin joskus tosi satunnaisesti.
Torstaina on se kontrolli. Sattuneesta syystä meillä on kaikki jutut tuolla keskussairaalassa aina kääntyneet joksikin ihan kauheiksi ja panikoin nyt ihan hulluna. Olisin halunnut sen kontrollin sille yksityiselle, mutta hänen mukaansa keskussairaalassa on paremmat laitteet katsoa tuollaisen pienen (1,5v nyt) silmiä. Mutta minulla kauhukuvat risteilee päässä ja mietin, että miten ihmeessä uskallan mennä sinne torstaina.
Mietin mielessäni vain kaikkia kasvaimia ja tiäs mitä hirveää. Pelottaa kyllä jo ihan sekin, että määrättäisiin silmälasit tms. Se peittohoitokin pelottaa, vaikka olen käsittänyt että sitä ei uloskarsastuksessa käytetä?
Mutta rauhoittakaa nyt minua.
